Täällä Uutisklubilla ei ole aiemmin tehty juttuja autoista. Liikenteestä muuten on tehty, mutta ei ajoneuvoista, jotka siinä tien päällä kulkevat. Nyt tuli mainio tilaisuus korjata tämä puute, kun tuli vaihdettua auto uuteen. Artikkelin rakenne noudattaa hieman samaa ideaa kuin Sony-kameraa käsittelevässä jutussani. Siinä esiteltiin uuden kameran ominaisuuksia, mutta samalla vertailtiin uutta kameraa vanhaan, sinänsä laadukkaaseen ja uskolliseen työjuhtaan. Nyt tehdään samalla tavalla. Artikkelimme on kaksiosainen ja tässä ensimmäisessä osassa käsitellään hieman vanhaa autoa, joka on Hyundai i20 GO! sekä auton hankkimista yleisellä tasolla, ja toisessa osassa paneudutaan sitten uuteen autoon. Kuvituksena on kuvia vanhasta autosta.

Juttu on riippumaton

Tässä ensimmäisessä osassa tullaan vertaamaan uutta autoa vanhaan ajokkiin, joten on luultavaa, että uusi auto on kehittyneempi kuin vanha. Tarkoitus ei ole tehdä mitään tieteellistä verrokkitestiä arvotaulukoineen ja tarkkoine mittauksineen, jossa haetaan voittajaa. Koska olen päätynyt auton vaihtamiseen, lähden oletuksesta, että voittaja on jo selvillä. Jos vanha auto pärjäisi uudelle mallille, ei kukaan vaihtaisi autoa ollenkaan. Juttu on tehty puhtaasti omien ajatusteni pohjalta ja perustuu omiin mieltymyksiini ja tarpeisiini, joten jutussa on siksi paljon mutu-pohjaa. Silti lukija voi saada tästä vinkkejä autonvalintaansa niiltä osin kuin hänen autolle osoittamat odotukset vastaavat omiani. Auton maahantuojalla ei ole mitään tekemistä jutun kanssa, eikä se ole maksanut tästä meille.

Koska autot ovat hetken vierekkäin, on hyvä tilaisuus verrata, miltä osin tekniikka on mennyt muutamassa vuodessa eteenpäin. Tämän artikkelin kuvituksena on vanha ajokki Hyundai i20 GO! Toisessa artikkelissa pyritään ottamaan samanlaisia kuvia, jolloin niitä voi verrata. Tätä artikkelia kirjoitettaessa minulla ei ole vielä uutta autoa, olen vain koeajanut sen. Nytkin tuli todettua sama asia kuin kameroiden osalta: Uusi tuleva ajopeli on osoittautunut monin osin vanhaa etevämmäksi jo koeajossa, mutta joissain asioissa ennen oli silti paremmin.

Hyundai i20 GO!
Hyundai i20 GO!:n muotoilu on kestänyt aikaa

Autot painivat samassa sarjassa

Vanha autoni oli Hyundai i20 GO! -malli eli hieman tavallista runsaammin varusteltu vuoden 2016 Ranskan Euroopan jalkapallokisojen kunniaksi tehty erikoiserä. Uusi auto on Renault Clio Intens, joka on ollut markkinoilla vasta vajaan vuoden, ja tämäkin on mallin varustelluin käsivaihteistolla varustettu versio. Molemmat autot olivat ostohetkellään viimeistä huutoa, vaikka oikeastaan tätä edeltävä Hyundai oli se uusi ’viimeistä huutoa’-malli ja nykyinen Hyundai oli saanut pikemminkin kasvojen kohotuksen ja nokalleen tehokkaamman moottorin.

Kummatkin autot ovat malliston yläpäässä varustelunsa suhteen ja niiden uushankintahinta eri härpäkkeineen pyörii jossain parin kympin tietämillä. Automaattikin olisi ollut kumpaankin tarjolla, mutta minä haluan vaihtaa itse ja automaatti vie myös enemmän bensaa. Sanokoot automaatin kannattajat mitä haluavat, talvella käsivaihteisto on enemmän ”rallimiehen kikkailua salliva” ja myös turvallisempi, edellyttäen, että sitä osaa käyttää. Itse perusauto kummallakin merkillä on sekin hinnaltaan suht sama, joten autot ovat varsin vertailukelpoisia. Auton hintaan vaikuttaa niin moni asia, että hinnastojen vierekkäin asettamisessa ei ole järjen häivää, mutta käytännössä kummatkin merkit kamppailevat samojen ostajien suosiosta ja painivat muutenkin spekseiltään samassa sarjassa ja ovat erittäin suosittuja koko- ja hintaluokassaan. Suomessa on paljon autoilijoita, joiden mielestä nämä autot antavat hyvän vastineen rahalle.

Mielellään varustellumpi

Varusteasioissa tullaan sitten tulkintakysymysten harmaalle alueelle. Joidenkin mielestä alkaen-malli riittää aivan hyvin, sillä sekin vie ihmiset ja tavarat mainiosti paikasta A paikkaan B. Kori ja perustekniikka ovat yleensä täysin samat paremmin varustellun mallin kanssa. Itse olen sen verran automies, että en säästä paria tonnia väärässä paikassa ja aja karvalakkimallilla vuodesta toiseen, vaan satsaan vähän enemmän mukavuuteen ja näyttävyyteen. Erikoisvanteet, metalliväri ja suurempi moottori ovat asioita, joista mielestäni voi maksaa vähän ekstraa. Tällaisessa autossa on myös muutakin pikku herkkua, jotka ovat kivoja, joskaan eivät itse ajoon vaikuttavia. Annan arvoa myös puolisoni näkemyksille tyylin ja värin suhteen, ja jos hän arvostaa jotain pientä lisäkillutinta, se laitetaan. Hän vaikuttaa myös auton mukavuusvarusteisiin.

Hyundai i20 GO!
Huomaa näkyvyyttä rajoittava suuri C-pilari. Kaikki takaikkunat ovat tummennettuja.

Onko järkeä maksaa lisävarusteista?

Paremmin varusteltu auto tulee kalliimmaksi, mutta pitää muistaa, että se on hankittu omaksi hyödyksi, iloksi ja mukavuudeksi ja yleensä monen vuoden ajaksi. Se on hieno ja maksaa enemmän, mutta ei loppupeleissä ole sen arvokkaampi kuin se alkaen malli. Varustellumman mallin ylihintaa täytyy punnita henkilökohtaisin perustein, sillä jokainen automies tietää, että varusteltu malli ei ole vaihdossa juurikaan alkaen-mallia arvokkaampi. Se tuo silti sitä pientä ekstraa autoiluun, mutta rahojaan on turha odottaa saavansa takaisin.

Varusteita voi perustella myös turvallisuudella

Monet varusteista tuovat mukavuuden lisäksi myös ihan oikeaa käytännöllisyyttä ja turvallisuutta. Automaattisesti himmenevä taustapeili, lämmitettävä ratti, peruutuskamera ja navigaattori ovat perusteltuja lisävarusteita. Usein kalliimpi malli parantaa myös vaikkapa sisätilojen hiljaisuutta, joka on sekin mukavuustekijä Suomen karmeilla teillä. Kalliimmassa mallissa on usein myös tehokkaampi moottori ja se on hyvä asia, sanokoot viherpiipertäjät mitä tahansa. Pikkuautoluokassa tehokkaampi moottori lisää nimenomaan turvallisuutta, ei niinkään huippunopeutta, kulutuksen kasvaessa vain marginaalisesti. Onhan varustellumpi auto tietysti myös mukavampi ajaa taloyhtiön parkkipaikalle jutun juureksi naapurien kanssa höpistessä.

Autoiluhistoriaa: Puntosta Hyundaihin

Miksi en sitten vaihtanut uuteen Hyundaihin, joka olisi ollut kolmas autoni tältä merkiltä? Pari syytä löytyy ja sen tiimoilta on hieman tarkasteltava autoiluhistoriaani. Kun ostin ensimmäisen Hyundain, auto oli ihan OK, mutta jakausta se ei suoristanut, olipahan vaan kelpo käyttöauto ja ehdottomasti parempi kuin Fiat Punto, josta ilomielin luovuin. Kun mennään historiassa vielä pidemmälle, Puntoja minulla on ollut kolme kappaletta. Ensimmäinen sellainen oli laadukas, uskollinen ja luotettava ja käsittämättömän sisukas! Minulla oli Punton perässä Hobbyn pieni asuntovaunu ja kyydissä kolme aikuista ja kolme lasta sekä rojut päälle. Leirintäalueilla ihmeteltiin, että tuollako tosiaan olet tänne päässyt? Punto vei toki enemmän – huomattavasti enemmän – bensaa, mutta muuten se suoriutui raskaan taakkansa alla kuin sitkein aasi. Koskaan autoon ei tullut mitään vikaa, eikä se jättänyt ikinä tielle. On tietysti selvää, että yksikin väärä vaihde väärässä paikassa olisi vienyt auton pajalle eli jonkin verran ajotaitoa systeemin turvallinen liikuttelu vaati. Karavaanari oli kyllä teiden tukko tällä yhdistelmällä.

Hyundai i20 GO!
Keulan malli on ajaton, joskaan ei kovin erottuva

Ensimmäinen mallisukupolvi on usein paras

Ensimmäinen Fiat Puntoni oli todella laadukas ja kestävä, etenkin hintaansa nähden. Se olikin ostajien keskuudessa huippusuosittu. Kaksi seuraavaa Puntoa olikin sitten laadultaan kuin eri planeetalta ja viimeisen perään en ikinä olisi laittanut edes pientä peräkärryä. Viimeisimmässä Puntossa tuulilasikin napsahti kunnolla halki tuosta vaan jo ensimmäisellä ajoviikolla pienen kiven osumasta.

Vastaava tarina koskee monen autoilijan mielestä muitakin automerkkejä ja -malleja. Seuraavan mallin ei tarvitse lunastaa luottamusta enää uudelleen, vaan ensimmäinen huolella tehty malli on jo saavuttanut mainetta ja sillä voi vähän ratsastaa. Joskus käy niin, että uusi malli osoittautuukin kehnolaatuisemmaksi kuin se uranuurtaja. Fiatin syytä tämä ei yksin ole, vaan osaavat sitä muutkin. Meillä oli aikoinaan kotona Ford Taunus, joka ei ollut alunperinkään erityisen onnistunut esitys laadukkaana pidetyltä Fordilta. Se oli huono auto, mutta sen jälkimmäinen malli oli vielä tätäkin huonompi!

Miksi en enää valinnut Hyundaita

Nyt tullaan historiassa Hyundai-aikaan. Ensimmäinen Hyundai oli kelpo peli ja siitä oli helppo vaihtaa parempaan ja varustellumpaan erikoismalliin. Joskin itse korimalli oli käytännössä edelleen sama ja jo ostohetkellään vanha. Tässäkin oli se toisen mallisarjan ongelma, sillä ihan siten autoni ei ole käyttäytynyt kuin olisin siltä odottanut. Pikkunapsua siellä täällä, vaikkapa hattuhyllyn kiinnikkeen pettäminen tuliterässä autossa, täysin viraton renkaanpaikkaussarja ja salaperäinen polttoaineensyötön anturivika.

Kyseinen anturivika oli jo melkein jättää tiellekin talvipakkasella ja vaiva pudotti auton vikasietotilaan hyydyttäen vauhdin noin 60 km tunnissa, onneksi ei tehnyt sitä ohitustilanteessa! Tämä vika toistui uudestaan ja uudestaan. Syytä etsittiin ja pari polttoineen syöttöön liittyvää anturia toki korjattiin takuuna ilman mutinoita. Useampaan kertaan sai kuitenkin pajalla käydä, missä kului aikaa ja vaivaa kun vikaa ensin etsittiin ja sitten eri kerralla korjattiin. Pieniä kynnen kokoisia osia joutui jopa odottamaan tänne jumalan selän taakse parin viikon verran kumpaakin. Kauankohan jouduttaisiin nyt koronan aikaan odottamaan, vai olisiko kohtalona ajaa körötellä kuuttakymppiä pari kuukautta?

Hyundai i20 GO!
Ajovalot ovat perinteisesti toteutettu polttimoilla, joita on vaikea itse vaihtaa

Outo kaasutin ja mystiset renkaat

Lisäksi en ole koskaan tullut sinuiksi Hyundain kaasuttimen kanssa. Mielestäni sen vaste ei ole looginen, se toimii epämääräisesti ja vaimo saa auton jopa sammumaan. Tämä ei ole epäluottamuslause puolisolle, sillä hän on pystynyt ajamaan isoa asuntovaunuyhdistelmää Nissan Maximalla, mutta Hyundain ohjastamisesta hän ei ole pitänyt. Kun oikut oppii ennakoimaan, auton saa liikkumaan asiallisesti, mutta jokin asiassa mättää. Voi olla, että Hyundai on ollut edelläkävijä pikkuturbon kehittelyssä ja joutuu nyt kantamaan uranuurtajan taakkaa. Renaultilla on ollut enemmän aikaa opetella pikkuturboa, joka Clioon tuli nyt, joten on syytä odottaa Rellulta parempaa.

Pisteenä ii:n päälle tätä uudempaa Hyundaita ovat piinanneet harmilliset kesärengasongelmat. Pari pyörää on vaihdettukin ja aina tuntuu löytyvän joku piinapyörä, jossa ilma ei tunnu pysyvän. Suomen teillä ja huonolla tuurilla on varmasti osuutta asiaan ja itse autoahan tämä ei koske, mutta jotain feelua ensiasennusrenkaissa on silti tuntunut olevan. Sanonnan mukaan: ’ei kahta ilman kolmatta’ eli en yksinkertaisesti uskalla ostaa enää sitä kolmatta Hyundaita.

Ei Huyndai silti mikään Taunus ole ollut

Sinänsä auto on ollut kyllä asiallinen ja pikkuongelmista huolimatta varsin luotettava menopeli ja kokoisekseen tukeva, eikä edes kovinkaan uraherkkä. Myös talvella auto on aina lähtenyt käyntiin ja kuljettanut määränpäähän. Muutenkin tavallaan ihan OK auto ja on osoittautunut perusominaisuuksiltaan varsin sopivaksi käyttöömme, mutta ehkä se ensimmäinen Hyundai oli karvan parempi. Hyundaille myönnytyksenä todettakoon vielä sekin, että olisin luultavasti vaihtanut merkkiä joka tapauksessa. Automies on vähän sellainen, että samanlaisen auton katseleminen alkaa kyllästyttää pitkän päälle ja tämä kohtalo tullee aikanaan odottamaan myös Rellua. Onhan olemassa riski, että vastaavia ongelmia voi tulla esiin myös Cliossa. Toisaalta valmistaja väittää peräti 80 % auton osista olevan täysin uusia, ja se on saanut varsin hyviä mainintoja ammatikseen testiajoja tekeviltä kuljettajilta, joten miksi emme heitä uskoisi? Aika näyttää.

Malli on jo vahahko

On lisäksi muistettava, että Hyundain alunperin 2014 esitelty ja vuonna 2018 pienen kasvojenkohotuksen saanut nykyinen autoni omaa vieläkin saman, jo aika ikääntyneen korimallin. Auto on kiistatta uudistamisen tarpeessa ja kun uusi malli lopulta esitellään, nyt mahdollisesti ostamani kolmannen Hyundain hinta olisi tullut romahtamaan. Ei oikein viitsi ostaa jo valmiiksi ikääntynyttä mallia eli ajoitussyistä Hyundailla ei ollut juuri nyt tarjota vastaavaa tuotetta. Tässäpä syitä siihen, että katsoin Hyundain ja minun teiden erkaantumisen olevan nyt käsillä ja vaihtelu virkistää muutenkin. Lisäksi on muistettava, että Renault Clio on oikeasti upouusi malli, jolla on vielä paljon tuoreita mallivuosia edessään. Koeajoin myös vanhan Clion ja voin vakuuttaa, että uusi malli on todellakin aivan eri auto.

Auto on edelleen syytä koeajaa

Käydäänpä seuraavaksi vähän läpi niitä periaatteita, joista on syytä olla perillä autoa vaihtaessaan ja jotka itse otan huomioon. Jos olet jo valmiiksi hyvin perillä siitä, miten uusi auto tulee hankkia, voit jättää tämän osion väliin ja siirtyä uutta autoa (Renault Clio Intens) käsittelevään juttuun, kunhan se valmistuu. Toisaalta jos asia kiinnostaa, tästäkin voi olla jollekulle hyötyä. Tässä osiossa esitetyt mielipiteet ovat oman aika pitkän autoilutaipaleeni pohjalta muodostuneita, mutta toki jokaisella on aiheesta omat näkemykset.

Hyundai i20 GO!
Hyundai i20: pisarapeili vilkulla ja kevytmetallivanteet

Jotkut ostavat auton ihan lennossa, eivätkä edes koeaja sitä eli vaikka tekisi mieli ajaa, moni ei uskalla tehdä niin. Näinkin voi menetellä, sillä nykyaikaiset autot ovat kyllä keskimäärin samanlaatuisia ja ajo-ominaisuudetkin ovat melko samat. Toisaalta jos autoon haluaa tutustua, se on edelleen koeajettava. Vain koeajolla selviää auton kyky edetä Suomen huonokuntoisilla ja uraisilla, kuoppaisilla teillä. Onko auto uraherkkä, entä onko se riittävän hiljainen, lämmin ja mukava? Riittävätkö tilat omaan käyttöön? Penkin säädöt ja hallintalaitteiden ymmärrettävyys ja tavoitettavuus sekä hyvä näkyvyys kaikkialle ulos selviävät vain koeajolla. Koeajolla ei kaahailla ja katsota ”kuinka tää kulkee”, sillä tämän hinta- ja kokoluokan autoja ei ole viritetty nopeaan ajoon.

Norminopeuksissakin voi tehdä huomioita, kuinka auto pysyy muun liikenteen tahdissa, ja samalla tulee huomatuksi sekin, kuinka tällaiset autot pysyvät muun liikenteen tahdissa esim. moottoritienopeuksissa. Liikennevaloista on kuitenkin päästävä liikkeelle ripeästi ja jos auto ei pysty tähän, sitä ei kannata ostaa. Kun autolle ”antaa kenkää”, myös tämän hintaluokan auton pitää liikahtaa ketterästi. Mikäli etsit vauhdikasta menijää, tiskiin on ladottava tässä kokoluokassa muutama tonni lisää. Yleensä samaan korimalliin on ympätty vieläkin tehokkaampi kone ja automaattivaihteisto, joka toki syö osan lisähevosista pois. Vanha nyrkkisääntö on edelleen mielestäni pätevä: jokaista 100 kiloa kohti auton omamassassa on löydyttävä 10 hevosvoimaa tehoa. Tätä taustaa vasten 100 heppaa ei riitä kummassakaan autossa, joten molemmat autot ovat alitehoisia. Karvalakkimallia ostettaessa on muistettava, että niissä on vieläkin vaatimattomampi moottori ja joudut kuuntelemaan sen vinkumista monta vuotta, kuin sinulla olisi ”sammakko äkeen piikissä”. Vääntö ja ennenkaikkea kiihtyvyyslukemat ovat kokonaiskuvassa vähemmän tärkeitä. Koeajo voi paljastaa myös sen, mikä taas tökkii ja mättää. Jonkin vanhan auton näppärän oivalluksen huomaa vasta, kun se uudesta puuttuukin.

Renault Clion koeajo

Ehdin koeajaa kaksi Clioa, sen vanhanmallisen Clion, josta ajoin ”karvalakkimallin” ja josta en pitänyt. Hyundai pyyhki sillä maantietä mennen tullen ja tämä toi esiin myös karvalakkimallin ja paremmin varustellun mallin laatueron. Molemmat autot olivat samaa kokoluokkaa, mutta nykyinen Hyundai oli paremmin varusteltu suurempine moottoreineen, ja hieman hiljaisempi ja tilavamman sekä tukevamman oloinenkin se vaikutti olevan. Ei tehnyt mieli vaihtaa, vaikka vanhan mallin Clion olisi saanut huomattavalla alennuksella. Muutaman kuukauden kuluttua tuli uusi malli ja hieman pitkin hampain koeajoin senkin, ja tämä oli varusteiltaan keskitason vaihtoehto. Ero oli silti huikea, uusi malli oli todellakin täysin uusi auto ja kaikki entisen koeajon esiin tuomat puutteet oli tässä korjattu! Nyt uusi Clio pyyhki maantietä Hyundailla eli joskus kaupparatsujen puheet pitävät paikkansa. Rellun ajo-ominaisuuksia ruoditaan tarkemmin seuraavassa jutussa.

Koeaja siis aina autosi ja jos et halua, koeaja se silti ja ota myyjä mukaan neuvomaan. Ja viimeisenä konstina anna jonkun kokeneen autoilijan koeajaa ja mene itse edes kyytiläiseksi. Auto on sen verran iso investointi, että tässä on kyllä väärä paikka ostaa sika säkissä. Äläkä pidä kiirettä, maailmasta ei tavara lopu ja aina tulee uusi tarjous!

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Hyundai i20 GO!
Hyundain ohjaamo on vähän rauhaton, nippeliä vähän siellä sun täällä

Auton rahoitus: leasing

Auton voi tietenkin maksaa käteisellä heti pois ja olen joskus ostanut käytetyn auton niinkin, viemällä suoraan kassalle tupon seteleitä. Ylensä auto kuitenkin hankitaan joillain muulla järjestelyllä. Karkeasti ottaen rahoitusmalleja on kaksi: Leasing, eli auto vuokrataan muutamaksi vuodeksi ja kun sopimus päättyy, auto palautetaan liikkeeseen ja sillä selvä. Kuski ei omista autoa eikä yleensä vastaa sen huolloista tai muista kuluista, ostaa vain bensat. Sopimuksen päättyessä autoilijalle ei jää mitään, mutta jotkin yritykset käyttävät tätä vaihtoehtoa työsuhdeautoissaan. Leasing-sopimukseen on leivottu auton arvon aleneminen ja ylläpitokulut, jolloin kuukausierä on usein korkeahko. Usein leasing-autoa ei ole niin mutkatonta palkansaajan saada kuin perinteistä autorahoitusta.

Perinteinen osamaksurahoitus

Yksityishenkilöille ja pienille yrityksillekin yleisempi malli on autorahoitus. Tässä rahoitusvaihtoehdossa ostaja ”omistaa” auton ja autoa vaihdettaessa auto on vaihtoauto, jolla on jokin arvo. Autovelan tultua kokonaan kuitatuksi auto jää omistajalleen, eikä sitä palauteta liikkeeseen. Omistaja voi tehdä autolleen mitä haluaa, myydä tai vaihtaa tai pitää.

Nykyään autovelka on hyvin edullista ja asiansa moitteettomasti hoitanut henkilö tai yritys saa suurehkonkin summan rahoitusta varsin helposti. Tavallaan rahoitusratkaisu on osa auton hankintaa, ne ovat ikäänkuin kääritty samaan pakettiin. Yrittäjän kannattaa toki varautua esittämään edellisen vuoden tilinpäätös. Yrittäjällä voi tässä olla erilaiset lähtökohdat kuin palkansaajalla, jonka rahoituskiemuroihin en tässä puutu, koska minulla ei ole niistä kokemusta viime ajoilta. Saako esim. työtön tai osa-aikatyöllistetty rahoitusta, en tiedä. Nykyisin leasing-vaihtoehto on yleistymässä myös palkansaajilla, ja myös sekamuotoja on tarjolla, jolloin perinteiseen rahoitukseen sisältyy ”takuu” loppuvelan lunastuksesta sopimuskauden päättyessä. Tällöin vaihtoautolle on luvattu tietty minimihyvitys, jos auton vaihtaa samassa liikkeessä uuteen. Sopimuksen huono puoli on se, että voi joutua sitoutumaan tiettyyn autoliikkeeseen, mutta voihan jäännöksen nostaa rahanakin ja ostaa auton sitten muualta.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Hyundai i20 GO!
Oi jospa meillä ois joulu(kuusi) ainainen…

Rahoituskorko

Toinen mielenkiintoinen asia on luotosta maksettava korko. Otetaan esimerkiksi vaikkapa aika tavallinen 10.000-15.000 € autorahoitus. Yhdenkin prosentin korkoero voi loppupelissä olla tonnin ero lyhennettävään summaan. Jos päälle tulee vielä pienellä painetut piilokulut, tilinhoitomaksu ja hölönlöröpalkkio, summa voi kasvaa toisella tonnilla. Uusi auto ostettiin oikealla nollakorolla ja ilman mitään piilokuluja.

Kävi vielä niin, että loppupeleissä maksetaan jopa pienempää kuukausilyhennystä kuin vanhasta autosta, mikä pikkuisen huojentaa auton rahoituskuluja. Näin korona-aikaan rahoitusyhtiöiden pakettiin voi kuulua myös lyhennysvapaajakso, joka kannattaa käyttää hyväksi, koska lainasta ei makseta korkoa. Jos saa autoonsa nollakorkorahoituksen, on vaikea keksiä, miksi kassasta pitäisi irrottaa pääomia autoon, joka sinänsä ei tuota yritykselle liikevoittoa. Myös palkansaajaperheen talouteen jää enemmän käyttörahaa kuussa tällä järjestelyllä. Voipa käydä jopa niin, että rahoitus on pienikorkoinen sijoitus, jos inflaatio nakertaa velkapääomaa. Tässä tapauksessa rahoituksen edullisuus oli yksi lisäsyy päätyä juuri tähän autoon. Asia on varsin merkittävä ja se pikkupräntti vaikuttaa paljon. Kaikki mikä jää viivan alle on aina kotiin päin. Kannattaa muistaa silti aina mennä auto edellä, koska tätä samaa autoa myydään nytkin eri rahoitusehdoilla eri liikkeissä.

Auton ostamisen sietämätön keveys

Tässä on ehditty ostaa monta autoa ja samalla tultu huomaamaan mielenkiintoisia piirteitä autokaupassa. Voisi luulla, että kaikki olisivat nyt hyvin innokkaita myymään uuden auton, mutta kuten kokenut autoilija hyvin tietää, näin eivät asiat suinkaan ole. Katsoin muitakin saman hintaluokan autoja monessa liikkeessä.

Yhdessä myymälässä ei ollut ketään paikalla ja sain haahuilla suuressa hallissa tykönäni, huhuu! Seiniltä on vaikea ostaa autoa. Toisessa kaupassa ei ollut lisäkseni yhtään asiakasta, mutta myyjiä oli sentään paikalla, heillä oli nyt kuitenkin kiireitä näyttöpäätteidensä parissa ja sain tutkiskella parinkymmenen tuhannen euron tuotteita tykönäni. Huhuu, olen täällä, tahtoisin auton! Tietokone ei vielä osaa vastata kysymyksiini ja siltä on vaikea ostaa autoa, joten hyvää päivän jatkoa vaan!

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Hyundai i20 GO!
Ajotietokoneen näyttö on vanhanaikainen ja pieni, silti toimiva

Kolmannessa liikkeessä pääsin juttusille ihan oikean myyntiedustajan kanssa. Hän vääntäytyi tuolistaan ylös viestien toimituksen vaivalloisuudesta ja ehkä raamikas olemus vaikutti terhakkuuteen sekin. Keskustelusta ei tuntunut tulevan mitään ja vaikutti siltä, että myyjä oikeasti ei halunnut myydä autoa, kun ei heti alettu papereita tekemään. Koeajon järjestäminen tuntui vaikealta ja vaihtoauton hyvityksestä ei saanut mitään tolkkua. Ei kukaan osta autoa epämääräisin ehdoin haluttomalta kauppiaalta, joten moi moi vaan!

Suomessa on myös muutama liike, joilla on sellainen maine, että niistä on ylipäätään vaikea ostaa autoa, itse myytävissä autoissa ei ole mitään huomauttamista. Olen myös itse saanut kokea tämän ja näihin kauppoihin ja niiden kaupittelemiin määrättyihin kovamaineisiin merkkeihin en nyt tuhlannut aikaani, menivät toki ohi myös budjetistakin. Oikeasti tuntuu aika kummalliselta, että vielä nykyäänkin voi kohdata näin epämääräistä kohtelua. Olen mielestäni ihan asiallinen ja autoista kiinnostunut ostajakandidaatti, niin, ja olen myös mies! Naiselle homma on kuulemma vielä vaikeampaa. Autokaupan volyymi on laskenut huimasti koronan myötä ja sitten on vielä itse alaan sisäänleivotut yhteiskunnan tuomat pysyvät ongelmat päälle. Luulisi nyt kaikkien olevan intopinkeänä myymässä autoa. Jos joku astuu autokauppaan sisään, hän ei ole tullut vain katselemaan, vaan etsii aina jotain.

Pikku ankdoottina edelliseen mainittakoot tuttu brittiläinen auto-ohjelma Top Gear, josta satuin näkemään 2004 vuoden jakson uusinnan. Siinä käsiteltiin ko. vuoden pidetyintä autoa koskevia tilastoja, lähtökohtana nimenomaan se kuinka tyytyväisiä ihmiset olivat autoonsa. Peräti kolme laatumerkin kallista autoa olivat tilaston häntäpäässä, yksi oli vähiten pidetty kaikista ja niitä autoja taisi olla joku 150 kpl. kaikkiaan. Syyksi paljastui, -ei itse auto, vaan sen jälleemyyjät! Ongelma on siis kansainvälinen, enkä ole keksinyt tätä omasta päästäni.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Hyundai i20
Hyundain tavaratilan alla on suuri salalokero!

Keneltä auto kannattaa ostaa

Hyvä autoliike ja automyyjä ovat edelleen paikkansa ja palkkansa ansainneet, joten auto kannattaa hankkia sellaisesta kaupasta, josta saa hyvää ja asiantuntevaa palvelua ja rahanarvoisia neuvoja. Ehkä kannattaa suosia tunnettua liikettä, jolla on alalta pitkä kokemus ja oma huolto. Liikkeen sijainnillakin on juuri huollon osalta merkitystä, koska jos huolto on kotia tai työpaikkaa lähellä, voi säästää sijaisauton vuokrakuluissa.

Sijainti voi vaikuttaa myös diiliin, varsinkin Helsingin seudulla asuvalla. Minä olen hakenut asuntovaunun Turusta ja auton Kouvolasta eli paremman sopparin voi saada pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Näin voi käydä etenkin tapauksessa, jossa auto ’vaihdetaan alaspäin’. Tällä tarkoitan harvinaisempaa tilannetta, jossa vaihtoauton hyvityshinta on korkeampi tai lähes sama kuin uuden auton hinta. Kaiken A ja O on kuitenkin ammattitaitoinen myyjä, jonka kanssa kemiat synkkaavat. Hyvä myyjä pitää työtään mielenkiintoisena ja on oikeasti kiinnostunut järjestämään sinulle auton ja ajattelee sinun tarpeitasi. Hän pyrkii löytämään juuri sinulle sopivimman vaihtoehdon, joka sopii myös budjettiisi. Autokauppa vie aikaa ja hyvä myyjä ei pidä kiirettä eikä hössötä ja hänen lupauksensa ja aikataulunsa pitävät. Nykyään mikään näistä ei ole itsestäänselvyys. Ammattitaitoinen myyjä ei pakkomyy sinulle autoa, joka takaa myyjälle kunnon pisteet, joilla hän seuraavalla seminaarikäynnillä pääsee hotellihuoneeseen telttamajoituksen sijaan. Yleensä on kuitenkin niin, että rahoitusdiili voi olla voimassa vain tiettyyn merkkiin ja siinä tiettyyn malliin. Tässä tapauksessa valinta on ostajalla ja myyjän kädet tavallaan sidotut.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Hyundai i20
On aika luovuttaa pois avain, joka olikin aika murikka

Vaihtoehdot ja rehellisyys

Jos on tarjolla joku lisätarvikkeisiin liittyvä vaihtoehto, ammattitaitoinen myyjä esittelee sen. Meillä kävi niin, että autossa oleva älykännykkää lataava ’sähkölevy’ vaihdettiin peruutuskameraan satasella; hyvä diili mielestäni. Jokainen voi itse pohtia, kumpaa ajossa tarvitsee enemmän, peruutuskameraa vai langatonta kännykän latausalustaa. Meidän kauppiaamme uskalsi olla myös kriittinen. Sama polttoaineensyöttöä seuraava anturi kuin Hyundaissa oli, oli palanut myös hänen autostaan. Kertomansa mukaan Ranskasta lensi asentaja tänne Suomeen osat salkussaan ja asia pantiin nopeasti takuuna kuntoon. Luultavasti juuri sähkö- ja pikkunappulaviat ovat nykypäivää missä tahansa merkissä, mutta merkkihuolto voi paikata niitä hyvällä ja nopealla palvelulla. Tämän tarinan mukaan Peugeotin palvelu oli Hyundaita parempaa, vaikka luultavasti nämäkin osat tulevat jostain Aasiasta kaikkiin merkkeihin.

Autoliikkeen erikoistarjous Cliosta paljastui lopulta vain yksityishenkilöille tarkoitetuksi, mutta meillä auto hankittiin yritykselle, silti myyjä sai puhuttua yritysjohdolta sopimuksen myös meille, kun oli niin luvannut. Vaatii kanttia kertoa autosta myös negatiivisia tosiasioita ylikehujen sijaan ja puolustaa sopimustaan asiakkaan kanssa myös erikoistapauksissa. Veikkaanpa, että meille auton diilannut myyjä ei ole koskaan päivääkään työttömänä. Tyytyväinen mieli molemmille takaa kaupalle sen, että pyörät kääntyvät myymälään toistekin. Onnistuneeseen autokauppaan liittyy vieläkin pientä glamouria, vaikka menneeseen ei tässäkään olla palaamassa. Nykyaikana ankarasti kilpaillut autodiilit ovat pääpiirteittäin kuitenkin melko samat, vain raamit hiukan vaihtelevat ja hyvä myyjä osaa kyllä järjestää myös vähän sellaista ekstraa, joka saa asiakkaan hyvälle tuulelle.

Katoavaa kansanperinnettä

Nykyaikana ei myöskäään ole sanottua, löytyykö luottomyyjäsi vielä kyseisestä liikkeestä, kun olet jälleen vaihtamassa autoa. Hyvät erikoistavaramyyjät ovat haluttuja ja hän on voinut vaihtaa työpaikkaa, eikä sitäkään tiedä, onko koko kauppaa ylipäätään olemassa. Kokemattomalle ostajalle sen ainoan oikean hakeminenkin voi olla työlästä. Viidakkorumpu saattaa tässä olla se ainoa tietolähde. Itse valintaa tehdessäni luotin auton koeajaneisiin ammattilaisiin ja luin useita artikkeleita autosta. Myymälä valikoitui vanhan kaupan pohjalta. Toisen kaupan luottomyyjä oli jo vaihtanut työpaikkaa.

Yhteiskunta rasittaa  automyyjää

Tähän lopuksi pistetään sitten vähän liikennepolitiikkaa. Maailmassa on kolmenlaisia kauppakulttuureita:

  • On valtioita, joissa kaupankäynti on elinehto ja niissä on helppoa ostaa ja myös myydä.
  • On sellaisia kauppakulttuureita, joissa on helppo ostaa, mutta vaikea myydä.
  • Suomessa on yleensä vaikeaa sekä myydä että ostaa. Täällä kaupankäyntiä ei tunnuta pitävän elinehtona lainkaan, kun elää voi mainiosti yhteiskunnankin piikkiin.

Alan ongelmat ovat tietenkin ymmärrettäviä. Autoalaa rasittaa alati vaihtuvien hallitusten tuuliviirimäinen auto- ja liikennepolitiikka, jossa vain yksi asia on varma. Autoilijan kustannuksia pyritään aina lisäämään riippumatta ko. hallituksen aatteellisesta pohjasta. Nykyaika on tuonut tullessaan myös epämääräiset huhut, jotka saattavat laittaa autokaupan jäihin pitkäksi ajaksi. Ratkaisua odotellessa kukaan ei osta mitään ja pannaan porukkaa pihalle, lopulta käy yleensä niin, ettei sitten tapahtunutkaan mitään.

Aiempi, jo eläköitynyt kirjanpitäjäni kertoi käyneensä viikon täydennyskurssilla, josta kolme päivää käsiteltiin vain autoihin liittyviä verotuksellisia kommervenkkejä. Autoilija kantaa liikenteessä aina kaiken vastuun ja hakiessaan oikeudesta muutospäätöstä syyttäjä vie vaikka parkkisakon korkeimpaan oikeuteen, pois tieltä murhat ja männynkävyt! Minulla on paljon asianajajia ja lakimiehiä asiakkaana, ja hyvin monet heistä sanovat, etteivät koske liikennejuttuihin edes kumihanskoilla.

Ilmapiiri rasittaa autoilijaa

Yleinen ilmapiiri on muuttumassa autoiluvihamielisempään suuntaan ja viha on tänä päivänä jo aivan avointa: autoilun paheksunta koetaan hyväksyttävänä. Varsinkin polkupyörät ja autoilijat asetetaan vastakkain, kuitenkin parkkipaikat vienyt pyörätie voi olla pitkänkin aikaa täysin käyttämätön. Kävin mm. Lauttasaaren sillalla ja omakohtaisesti pystyin toteamaan pyöräilytiheydestä kertovien väitteiden olevan suoranaista kukkua. Autoilijoita pidetään saastuttajina ja pahiksina, mutta yhteiskunnan muiden toimintojen maksumiehiksi he kelpaavat, vaikka tiemäärärahoihin autoilijoiden verokertymästä palautuu vain murto-osa.

Tällaisia näkymiä voisi olla enemmänkin

Käytännössä, jos tuot esiin autoilun hyötyjä ja sen tarpeellisuutta, olet välittömästi asfalttivihreiden sylkykuppi. Ympäristöhömpötys kaadetaan autoilun niskaan ja unohdetaan, että suurin osa (90 %) Suomen hyötykuljetuksista kulkee kumipyörillä. Asuntovaunun, venetrailerin tai hevoskärryn veto tulee aina vaan kalliimmaksi ja kesämökille täytyy edelleen mennä autolla. Perheen koko sanelee autonkin koon ja mitä isompi perhe sitä suurempi auton tulee olla. Juuri tämä suuri auto on vihreiden erityinen inhokki ja se on aika ristiriitaista politiikkaa alhaisen syntyvyyden Suomessa. Jos autoilu käy ylitsepääsemättömän kalliiksi ja vaikeaksi, taloudelliset seuraamukset työllisyysvaikutuksineen tulevat olemaan katastrofaaliset. Pienillä paikkakunnilla käy vähemmän karavaanareita, veneilijöitä ja mökkiläisiä. Autoilusta kerättävät verot ja maksut vähenevät ja tietysti myynnin, huollon ja tarvikekaupan alati laskeva trendi näkyy työpaikkojen vähenemisen muodossa.

Tulevaisuus ei tule olemaan sen helpompi

Voi melko varmasti sanoa, että koko autoilun tulevaisuus Suomessa vaikuttaa vähintäänkin epävarmalta. Tällä menolla meillä ei koskaan päästä menneiden aikojen autonmyyntilukuihin ja autokantamme nykyaikaisuus ja vähäpäästöisyys ei koskaan saavuta edes Kreikan tasoa. Toisaalta peli ei yksilön kannalta ole täysin menetetty, nyt pitää vain muuttaa Kreikkaan autoilemaan! Kiltti ja kuuliainen suomalainen kustantaa EU-tukiaisina Kreikalle osan sikäläisen autoilijan komeista moottoriteistä ja aurinkokin vielä paistaa!

Tuleeko pyöräilijöille lisää maksuja

Sitten tulee pyöräilijöiden vuoro ja voimaan saatetaan viimeinkin pyöräilijöiden rekisteröinti- ja kypäräpakot ja kunnon rapsu punaisia päin ajamisesta, koska jostainhan ne budjetoidut sakkorahat on kerättävä. Uudessa tieliikennelaissa on kamelin mentäviä reikiä, mutta eivätpäs vihreät säätäneet vieläkään fillareille tiukennuksia kypärän käyttöön eli niin se turvallisuus taas unohtui. Tämä seikka yhdessä uusien autoilijaa rasittavien epäloogisten väistämisvelvollisuuksien kera takaavat taas muutaman ylimääräisen pyöräilijän ajopelin vaihtumisen pyörätuoliin. No, onhan siinäkin toki kaksi puörää, mutta autoilijalla ei kuitenkaan ole edelleenkään kameleontin silmiä. Joku voisi tästä päätellä, että vihaan polkupyöriä, mutta näin ei ole, minulla on niitä kaksikin. En vain kanonisoi kulkuvälineitä jalustalle. Niillä on jokaisella oma käyttötarkoituksensa, mutta mielellään ilman politiikkaa!

Jatkoa seuraa…

Tässäpä tuli pintaraapaisu autokaupan ja vähän liikennepolitiikankin ihmeelliseen maailmaan. Moni kokenut autoilija huomaa minun oikaisseen mutkissa ja jättäneen useita asioita käsittelemättä. Moni on sitä mieltä, että liikennepolitiikka kuuluisi kokonaan omaan tarinaansa. Mietin sitäkin, otetaanko tähän mukaan vaikkapa vakuutusasiat, mutta päätin jättää kirjoituspöytäjutut pois, sillä autoa ajetaan ratin takaa. En myöskään käsitellyt käytettyjä autoja, mutta yleensä olen vaihtanut aina uuteen autoon ja joku roti jutun pituudessakin on oltava.

Artikkelisarjan toisessa osassa päästään sitten itse uuden auton kimppuun ja toivotan lukijat tervetulleeksi sen pariin. Uutta autoa on kuitenkin ajettava jonkin aikaa, joten nyt täytyy vaan odottaa ja odottavan aika on toivottavasti nyt lyhyt.

 

©  Teksti ja kuvat: Pauli Kinnunen