Kaduilla kuljeskellessa arjen vilkkaassa maailmassa ihmiset uppoutuvat yhä enemmän puhelimien ja sosiaalisen median mielenkiintoiseen maailmaan ja unohtavat kaikkein tärkeimmän asian, läsnäolon.
Seuraamalla vanhempien toimintaa erilaisissa tilanteissa, niin julkisissa kulkuneuvoissa, kauppakeskuksissa, kuin kaduillakin. Puhelimet lykätään jo hyvin pienille lapsille käteen, jotta lapsen kiukku tai huomion haku siirretään muualle, jotta vanhemmat voivat keskittyä asioihinsa (oma puhelin tai ystävien kanssa keskustelu) ja näin lapsi tuntee olonsa hyvin yksinäiseksi ja hylätyksi. Toinen asia, jonka olen huomannut, on vanhempien kuurous ja sokeus sille, mitä heidän ympärillään tapahtuu tai kuinka lapset masentuvat, kun vanhemmat eivät huomioi tai keskity siihen, mitä lapsilla on sanottavaa. Katsekontakti ja tärkein kosketus puuttuu tai jää hyvin vähälle.
Monilta jää huomaamatta lastensa henkinen paha olo, ja jopa koulukiusaaminen, koska elektroniikka ja liika työnteko vie huomion olennaisesta, lapsen hyvinvoinnista. Lapsi tarvitsee läsnäolevat vanhemmat, joihin luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Vanhemmat eivät välttämättä edes huomaa kuinka heidän puhelimen käyttötottumuksensa tarttuvat lapsiin ja näin on kierre valmis, ja jo alle kouluikäinen lapsi on koukussa puhelimeen. Liiallinen puhelimen käyttö vaikuttaa lapsen nukahtamiseen, jos puhelimen käyttöä ei rajoiteta riittävän ajoissa, ennen kuin varsinaista ongelmaa ehtii syntyä. Näin vanhemmat pääsevät huomattavasti helpommalla. Sama on pelikonsoleiden pelaamisella. Myös niiden käyttöä olisi hyvä rajoittaa ja laittaa lapset leikkimään pihalle kavereidensa kanssa, jos perheellä ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin. On tärkeää, että lasten leikkiessä läsnä on edes yksi aikuinen vahtimassa, ehkäisemässä kiusaamista.
Lasten ja nuorten nettikäyttäytymisestä on myös hyvä käydä keskustelua ajoissa. Niin netin vaaroista kuin siitä, mitä lapset ja nuoret tekevät netin ihmeellisessä maailmassa. Näin vanhempien huoli nuoren turvallisuudesta ei kasva äärettömyyksiin. Lapsille on tärkeää tietää ja tuntea, että heidän hyvinvointinsa on tärkeää.
Tässä jo jonkin aikaa itse lasten ja nuorten maailman menoa vierestä seuranneena ja heidän kanssaan jutellessa, olen tullut siihen tulokseen, että lapsille tärkeä ja helppo tapa ilmaista itseään on musiikki ja tanssi. Viimeisen kahden vuoden aikana julkisilla paikoilla, kuten kauppakeskuksissa ja urheilutapahtumissa lapset ja nuoret musiikkia kuullessaan alkavat tanssia ja kertovat siten omaa elämäntarinaansa ja omista tuntemuksistaan, kokemuksistaan ja mahdollisista traumoistaan. Lapsen hyvinvointi on loppujen lopuksi hyvin pienestä kiinni. Olenkin tässä jo noin vuoden verran miettinyt tapaa tuoda nuorille ja lapsille paikka mihin kokoontua kuuntelemaan musiikkia ja harrastamaan tanssia ja pelaamaan esim. koripalloa. Idean sain joskus nuorempana katsottuani Jessica Alban tähdittämän elokuvan nimeltä Honey.
Helsinkiin voitaisiin rakentaa tai korjata jokin rakennus, johon voisi järjestää kaiken ikäisille mahdollisuus kokoontua koulun jälkeen kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan ilman, että on pakollista opetusta tai mitään lukukausimaksuja niin, että kaikilla on mahdollisuus päästä toteuttamaan itseään. Kuitenkin niin, että nuorilla on mahdollisuus saada ammattilaistanssiopettajilta erilaista opastusta ja mahdollisuus järjestää tanssikilpailuja ja esityksiä kaikkien nähtäväksi. Näin saataisiin ehkäistyä lasten ja nuorten syrjäytymistä ja voitaisiin ehkäistä päihteiden astumista heidän elämäänsä.
Samaan paikkaan voitaisiin luoda myös nuorille taiteilijoille tilaa näyttää kykynsä graffitien maalaamisessa luvallisille seinille, jolloin myös musiikin ja taiteen kulttuuri näkyisi ulospäin. Näin saataisiin nuoret pois kauppakeskuksista maleksimasta, kun olisi jokin paikka, joka ei ole tylsä nuorisotalo, vaan jotain paljon enemmän. Tilan yhteydessä voisi olla myös koripallokenttä liikuntaa varten.
Tällaisen kiinteistön löytäminen ja kunnostaminen mainittuihin käyttötarkoituksiin olisi helppo toteuttaa ja samalla saada myös työttömät raksapojat ja -tytöt ja monet muidenkin alojen työttömät osallistumaan hankkeeseen ja näin heille tulisi arvokasta työkokemusta. Valtio voisi tukea heitä esim. työmarkkinatuella.
Myös hyväntekeväisyyttä voitaisiin ottaa mukaan hankkeen toteuttamiseksi pienemmällä budjetilla, sillä varmasti on yrittäjiä ja firmoja, jotka voisivat sponsoroida tiloihin tarvittavat huonekalut, musiikkilaitteet ja soittimet sekä muut mitä tarvitaan. Nuorten keskuksen auetessa tulisi myös työpaikkoja lisää etenkin ihmisille, jotka haluavat ehdottomasti työskennellä lasten ja nuorten hyvinvoinnin parissa. Toiminnan yhteyteen voidaan myöhemmin lisätä paljon muutakin, ja voitaisiin järjestää jokin kysely eri kouluissa siitä, mitä lapset ja nuoret toivoisivat tältä hankkeelta ja näin kuultaisiin myös nuorten mielipiteitä.
Tärkeä olisi paikan sijainti ja kulkuyhteydet. Myöhemmin vastaavaa toimintaa voisi laajentaa muillekin paikkakunnille.
© Teksti ja kuvat: Eija Berg