Kuten tiedämme, Hämeentielle on iskenyt viherkeiju ja se häätää autot entiseltä valtasuonelta alas jo nyt melkoisen ruuhkautuneelle Sörnäisten rantatielle. Minusta päätös on huolimattomasti perusteltu, kallis ja väärä. Aion tässä kirjoituksessa numeroilla ja valokuvilla torpata kyseisen hölmöläisten homman nurin. En pelasta tällä itse tietä ja sen varrella olevia kivijalkamyymälöitä, joista väkisinkin osa joutunee lopettamaan. Mutta onpahan tässä kuitenkin autoilijoiden puolella oleva näkemys, jonka kaltaisia valtalehdistöstä saa mikroskoopilla hakea. Toisaalta tulossa ovat myös kunnallisvaalit ja ehkäpä helsinkiläiset voivat yrittää kammeta viherkeijun valtuustostaan pois. Käytän tässä muutamaa vihernäkökulmaista artikkelia pohjanani ja niissä saa törmätä hämmentäviin asioihin. Ensimmäinen liikenteestä poikkeava huomio tuli vahingossa ja huomasin paljon valtaa kasautuneen vain yhdelle yksilölle. Kirjoituksissa vilisee niin fasismia, kuin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä täysin järjenvastaista numeroiden vemputtelua. Kun autot pitää häätää jostakin, tuntuvat kaikki keinot olevan sallittuja. Valitettavasti kaikista luvuista ei oikeastikaan saa täydellistä tietoa, joten omatkin laskelmat pohjautuvat osittain valistuneisiin arvioihin. Tässäpä taas liikenneasiaa ja jälleen saadaan Helsinkiin yksi tie lisää kauppoineen, jolla meikäläistä ei enää koskaan nähdä.
Huomautus
Tähän juttuun on otettu esimerkiksi pari, mielestäni aika voimakkaasti kantaa ottavaa kirjoitusta. Minulla ei ole henkilökohtaisesti mitään kyseisiä henkilöitä vastaan ja en tunne heistä kumpaakaan. Jos laittaa julkisuuteen kirjoituksisaan on varauduttava myös kritiikkiin, jota esitänkin näistä blogeista. Poliittinen retoriikka ei ole tämän jutun pääaihe, olkoonkin että se välillä saa mielestäni humoristisiakin ulottuvuuksia. Artikkelini varsinainen aihe on Hämeentien tilanne yleisellä tasolla ja se saa tässä jutussa suurimman painoarvon, kuten sen kuuluukin. Minäkin olen valmis kritiikkiin ja asialinjalla tehdyt sähköpostitse läheteyt kommentit kyllä käsitelläään ja harkinnan mukaan myös julkaistaan. Varsinaista suoraa kommentointia emme harrasta, kaikkihan tietävät mihin se johtaa.
Lyhyt historia ja demokratian ihmeitä
Kuntalaisaloite pyöräväylien rakentamiseksi Hämeentielle jätettiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuonna 2015. Aloitteen allekirjoitti noin 12 000 helsinkiläistä. Pyöräteitä on yritetty saada Hämeentielle jo paljon pidempään, sillä vuonna 2009 kaupunginvaltuustossa tehtiin valtuustoaloite, jossa vaadittiin pyöräteiden rakentamista Hämeentielle. Tuolloin kaupungin virkamiehet vielä torppasivat ehdotuksen. Torppaus oli mielestäni perustellun järkevä päätös. Huhtikuussa 2016 kaupunginvaltuusto sitten meni hyväksymään Hämeentien muuttamisen pyöräily- ja joukkoliikennekaduksi äänin 51-31.
Näin suuri kannatus kielii ”rintamakarkuruudesta” Kokoomuksen, RKP:n ja Keskustan, ehkäpä jopa joidenkin Perussuomalaistenkin riveistä. En jaksanut kaivaa valtuutettukohtaista tulosta netistä ja en tiedä mistä sen saa. Edellä mainittujen puolueiden aloitetta kannattavien kunnanvaltuutettujen olisi syytä vaihtaa vessan peili uuteen. Ehkä sen voi vielä vähän aikaa ostaa jopa Hämeentien kivijalkamyymälästä, jos pitää kiirettä ennenkuin liike lopettaa. Sitten demokratian matematiikkaan: Suur-Helsingin alueella asuu noin 1,5 miljoonaa ihmistä. Hämeentien asia koskee koko Helsingin aluetta ja siksi tämä pohjaluku on mielestäni oikea lähtökohta. Kansalaisaloitteen allekirjoitti 10.000 ihmistä, myös luku 12.000 on mainittu, käytämme reilusti suurempaa lukua. Lyhyen laskutoimituksen jälkeen voimme todeta tyrmistyttävän asian, vain 0,08% kansalaisista vaivautui allekirjoittamaan tämän aloitteen ja se on todella vähän! Luku on jo itsessään todiste siitä, kuinka hölmö koko aloite oli ja vielä hölmömpää oli, että tämä itikka meni silti läpi! Onko tämä oikeaa demokratiaa ja voiko perustaa suuria päätöksiä näin pienen kannatuksen varaan? Ehkä näissä asioissa pitäisi jatkossa perustaa myös vastustavia aloitteita? Kuinka moni olisi allekirjoittanut aloitteen kadun ennalleen jättämisestä ja olisi tyydytty ehostukseen ja kevyeen pintaremonttiin, tätä emme saa tietää.
Suunnitelma
Suunnitelmaan kuuluu, että liikennevalot poistetaan ja sen pitäisi nopeuttaa bussiliikennettä. Yksi muutoksen perusteluista on se, että monien pyöräilijöiden mielestä Hämeentie on nykyisellään vaarallinen koska liikennesääntöjen mukaan polkupyörällä on ajettava ajoradalla autojen seassa silloin kun pyörätietä tai -kaistaa ei ole käytettävissä. Hämeentiestä koetetaan luoda kaupunkimainen ”kiva katu” kaikelle kansalle, näin agendaa ainakin yritetään myydä kuntalaisille.
Kaikissa asiaan liityvissä ”vihreissä” uutisissa painotetaan pyöräilijöiden etua, miksi juuri pyöräilijät ansaitsevat etuoikeuksia? Nämä liikenteen perusopit tuntuvat pyöräilykulttuurin voimistumisen myötä unohtuvan. Liikenteessä ei ole mitään oikeuksia, etuoikeuksista puhumattakaan, siellä on vain velvollisuuksia! Kadun varren kivijalkamyymälöiden kohtalosta en löytänyt mainintaa, enkä muutakaan ennustetta hankkeen vaikutuksista alueen liiketoiminnalle. Silti jo tieremontin aikaan kaksi merkittävää ja vanhaa kivijalkakauppiasta päätti panna pillit jo heti pussiin. Toinen oli muistaakseni Hakalaukku ja toinen Kenkäderby, joista itsekin olen joskus jotakin ostanut. Tilalle saadaan varmaan kuppiloita, vai saadaanko enää mitään?
Hannu Oksala
Kun asiasta lähtee kirjoittamaan on selattava netin syövereitä. Minun on pohjauduttava joihinkin asiantuntijalähteisiin, sillä en itse asu Kalliossa. Hämeentien muutoksille myönteisiä kirjoituksia löytyy onneksi pilvin pimein ja niistä on valittava paras. Onneksi esiin pulpahti Hannu Oksalan pätevältä kuulostanut jo vähän vanhentunut artikkeli ja hän saakoon 7.10 2011 kirjoituksellaan puheenvuoron. Aloitamme Hämeentien autoliikenteen sulkemiskysymyksen Hannun avauksella. Hän kertoo olevansa 41-vuotias freelance-muusikko, konsultti, pelimanni, cityvihreä betoninhalailija, joka asuu Oulunkylässä, huom! Ei siis Kalliossa hänkään. Me molemmat siis sörkimme kaupunginosaa, jossa emme edes itse asu ja ronkimme tikulla asioita, jotka eivät meille kuulu ja siinähän se on tämän jutun suola!
Vastuu ja valta on kasautuvaa sorttia
Sorrutaan hetkeksi sivupoluille. Demokratian omituisuuksista kaverimme tarjoaa oivan esimerkin. Bloginssaan hän luetteloi peräti 22 komiteaa ja lautakuntaa, jossa farkut ovat varmasti istuimilla kuluneet. Joukossa peräti 5 Vihreiden edustuspaikkaa ja ainakin 4 kaupunginvaltuustovirkaa, sisältyen peräti 17 Helsingin muuhun luottamustoimeen. Vielä päälle muita kulttuuri, kirjasto, perinnearkku (mikä lienee?) ja barokkiorkesteria. Edelleen riittää aikaa ehtiä harrastaa valokuvausta, juoksemista, politiikkaa ja gradunkin on tehty. Yksi puuhakkaimpia kavereita, josta olen ikinä kuullut! Jos minä tarvitsen apua ajanhallinnassa, niin nyt tiedän keneltä kysyä neuvoa!
Melenkiintoista on kuitenkin havainto siitä, miten valta tuppaa keskittymään vain yhdelle henkilölle. Tämä ilmiö koskee kaikkea politiiikan harjoittamista, eikä koske pelkästään vihervasemmistolaisen ajattelusuuntauksen omaavia. Minulla ei ole asiasta aavistustakaan, mutta pystyykö yksi ihminen oikeasti hoitamaan tasokkaasti niin paljon luottamustoimia? Kysymys ei kuulu tähän tarinaan, kun viitteelisesti ja onhan miehemme äänestämällä hommiinsa valittu, eli kenttä lienee tyytyväinen. Kuten meriittilistasta huomaatte täällä Uutisklubissa käytetään vain kaikkein korkealuokkaisimpia lähteitä. Tosin ei välttämättä tässä tapauksessa liikenteen osalta, sillä miekkosemme ansioluettelosta ei löytynyt mitään liikenteeseen liittyvää, ei edes mainintaa ajokortista, puhumattakaan autoilukokemuksen määrästä vuosissa, tai kilometreissä.
Agenda
Sitten Hannun Hämeentielle, jonka mielestä on paras vaihtoehto sulkea Hämeentie henkilöautojen läpikulkuliikenteeltä ja muuttaa se joukkoliikennekaduksi. Hän kysyy itseltään: Mitä tämä tarkoittaisi? Hän pohtii, onko vain Vihreän autovihan läpeensä kyllästämä fillarifasisti? Sanavalita on äärimmäisen mielenkiintoinen! Itse olen hyvin usein miettinyt käyttää vihreistä ja myös osin vasemmistolaisista tätä sanaa, en voi tehdä niin, sillä tämä ei ole blogi vaan lehti. Olen pitkin hampain yrittänyt pidättäytyä tällaisesta porovakatiivisestä kielenkäytöstä ja koittanut pysyä hyväkäytöksisessä journalismissa, toisaalta saahan blogissa itselleen kai antaa minkä liikanimen haluaa. Nyt me molemmat olemme SUPON mustalla listalla ja tarkkailun alla, kun viljelemme netissä tällaista epäsanaa, vaikka luultavasti emme oikeasti kumpikaan kannata fasismia. Mutta entäs jos tulee ”Päivi Räsäset”, monenkohan tunnin kuulustelun sitä kestäisi?
”Pyöräilyfasistimme” perustelee mielipidettään näin: Ensinnäkin Kallio on eräs Suomen tiheimmin asutetuista alueista ja sen pääkadun valtaa päivittäin ulkokalliolasten ohikulkuliikenne. Tämäkin on mielenkiintoinen sanavalinta, -valtaa? Minusta Krimin niemimaa on vallattu, ei Hämeentie, vai onko siellä oikeasti nähty ”vihreitä miehiä” ja panssarivaunuja palavine koteineen? Anekdootti muistuttaa Osmo Soininvaaran kommenttia Jätkäsaaren ”jalankulkijahelvetistä”. Tällainen kielenkäyttö muistuttaa läheisesti joidenkin persujen poskisolistien kirjoituksia, mutta Vihreiden vastaavista valtamedia ei revi kirkuvia otsikoita ja uutisoi niihin liittyvistä tyhjänpäiväisistä kommervenkeistä ja seuraa niitä hetki hetkeltä. Blogi on blogi, mutta valtaajista voitaisiin käyttää myös oikeaa asiallista termiä, työmatkalaiset. Älä ole Hanski huolissasi, Vantaa satsaa rajusti lentokentän seutuun ja työpaikat menevät sinne, samalla katoavat työmatkalaiset, anteeksi siis valtaajat. Mistä Helsinki ottaa yritysten kaupunkin tuomat veroeurot, sitä en tiedä.
Hei, taas me saivarrellaan!
Kalliolasista kotitalouksista peräti 70-80% on autottomia ja kantakaupunkilainen liikkuu paljon todennäköisemmin pyörällä, kävellen tai julkisilla kuin henkilöautolla, perustelee asiantuntijamme ja lienee tässä jotakuinkin oikeassa. Saivarrellaan vielä lopuksi vähän, ovatko sitten julkisilla Kallion läpi tulevat ”valtaajia”, eli määritelläänkö valtaaja tässä kulkuneuvon mukaan? Krimillä valtaajia tulivat panssarivaunulla ja muut kuljeksijat hortoilivat muuten vaan kuorma-autoilla ja minä turisteina lienevät ja heidät tunnisti vihreästä muodikkaasta vaatetuksesta.
Miellyttävää elämää Kalliossa
Kalliolaisilla pitäisi Hannun mielestä olla oikeus miellyttävämpään ja asukkaat paremmin huomioivaan lähiympäristöön. Kysymykseni: Miksi juuri Kalliolaisilla pitää olla tällainen oikeus? Eihän suurimmalla osalla Helsinkiläisistä ole tällaista oikeutta, voi käydä vaikka Jakomäessä tarkastamassa. Sitä paitsi hänen ehdotuksiensa mukaan edes suurimmalla osalla Kalliolaisillakaan ei olisi tällaista ”oikeutta”, sillä liikenne haittoineen ohjautuisi leppoisille muille lähiteille, jossa läpikulkuliikennettä on tähän asti ollut aika vähän. Miekkosemme luettelee vaihtoehtoreitit ihan itse. Ehdotuksien mukaan sijaiskärsijöiksi tulisivat: Etelästä Kallioon Hakaniemen torikatu, Toinen linja, pohjoisesta Kallioon Haapaniemenkatu ja Viides linja. Kalliosta etelään Ympyrätalon takaa Eläintarhantien kautta ja Haapaniemenkadun kautta ja Kalliosta pohjoiseen Hesarin kautta. Oikeus nauttia vähemmän ruuhkaisista ja saasteettomimmista kaduista ei jakautuisi tasan edes Kallliolaisten välillä. Näistä reiteistä olemme samaa mieltä ja jälleen kerran tulee todistetuksi, että jopa pyöräilyfasistin kanssa voin olla myös samaa mieltä.
Pilvi Torstin mietteitä
Henkilöautojen läpiajoa rajoitettaisiin Hämeentiellä Hakaniemen torin ja Helsinginkadun välillä. Tänä päivänähän Hämeentieltä halutaan autot pois, koska se on ruuhkainen ja siellä on kaikkien vaikea liikkua. Ei sinne uskalla pienten lasten kanssa mennä ollenkaan. Nyt siitä tulee kaupunkimainen ja kiva ihmisten käyttämä katu, Pilvi Torsti uskoo. Millä perusteella hän uskoo näin? Entäs jos kadusta tulee kuollut tuulen pieksämä tie, jonka varrella on vähän liikkeitä ja ehkä ei edes kovin montaa kuppilaa ja kampaamoakaan? Minä taas uskon, että toisin käy, mutta me molemmat vain ennustelemme ja totuus paljastuu vasta tulevaisuudessa.
Retoriikkaa ja Donaldia
Toinen hupaisa Pilven toteamus: ”Autot halutaan pois Hämeentieltä”, lauseena tämä antaa ymmärtää jostakin suuresta yksimielisyydestä tässä asiassa. Parahin Pilvi, muistetaan kuitenkin, että sinä haluat autot pois ja Hannu haluaa autot pois ja Soininvaarakin haluaa ja saadanhan ne pois, nyt on onnenpäivät kaikille! Silti oikeasti vain 0,8% Suur-Helsingin asukkaista haluaa autot pois Hämeentieltä, yli 99% asukkaista ei sanonut juuta, eikä jaata. Koko vihreästä retoriikasta (ja poliittisesta retoriikasta ylipäätään,) tulee mieleen Trumpin järjestämä mielipidekysely kannattajilleen, jossa kysyttiin miten herra on kampanjassaan onnistunut. Vastausvaihtoehtoina oli tarjolla vain Donaldille myöneisiä kannanottoja; Meni hyvin, todella hyvin ja onnistuit upean loistavasti ja vasta viimeisenä vaihtoehtona: ”en osaa sanoa”. Vastakkaisia näkemyksiä ei ollut kyselyssä tarjolla vastaajalle ollenkaan! Suurin ongelma ei ole itse naurettava kysely vaan ongelma on se, että joku alkaa oikeasti uskoa kyselystä saatuihin tuloksiin!
Hämeentie oli varsin turvallinen
Mitä turvatonta oli vanhalla Hämeentiellä, kun siinä oli jo moneen kantakaupungin katuun verrattuna aika leveät jalkakäytävät? Ne olisivat tulleet helppokulkuisemmiksi halvalla jos kaikenlaiset ständit ja rojut otettaisiin kulkureiteiltä pois. Kun katsoo viereistä kuvaa, nin pari humoristista ajatusta herää. Miten Pilvi yleensä tulee toimeen tässä tilanteessa? Kuka vahtii lapsia, kun heidän kanssaan ei uskalla kulkea kadulla ja pitäisi käydä vaikka kaupassa? Miten hän vie lapset päivähoitoon tai lääkäriin, reppuselässäkö vai kantaako mies jälkikasvun? Miksi ihmeessä Pilvi ylipäätään on muuttanut koko seudulle jos se on niin vaarallinen? Kyllähän hänen on täytynyt nähdä Hämeentie jo muuttaessaan, tie mikä tie. Kaikkiin kiinteistöihin liittyviin lukuisiin ongelmiin on aina sama ja ainoa ratkaisu: Pakettiauto. Jutusta saa sellaisen käsityksen, että Pilvi Torsti on muuttanut Kongoon! Voi tätä liioittelun ihmeellistä maailmaa, mutta kuvat eivät valehtele! Vanha Hämeentie oli itseasiassa aika leveä väylä Helsingin tieverkossa ja suurimman osan aikaa varsin väljäkin ja siellä on tilaa kaikille.
”Ajan lyhyt historia”, -(ei Stephen Hawkinsin kirjoittamana)
Yksi painavimmista perusteluista muutokseen on julkisen liikenteen sujuvoittaminen. Matkan sanotaan sujuvan tulevaisuudessa nykyistä ripeämmin 40-50 000:lta joukkoliikenteen käyttäjältä. Raitovaunuliikenne etelään nopeutuisi kaksi minuuttia ja pohjoisen suuntaan 1,5 minuuttia. Bussiliikenne nopeutuisi noin minuutin. Onpa hurjia aikasäästöjä, ainakin yksi nenänkaivuutuokio saadaan näin lisää ja pysyy kärsät putsingissa.
Helsingin Uutisissa 16.12.2017 on Sanna Jomperon artikkeli asiasta. Luvuissa turvaudumme tässäkin tapauksessa HU:n artikkeliin, jota lukemalla voi avartaa ymmärrystään vihervasemmistolaiseen ajatusmaailmaan. Kirjoituksemme perustuu lähinnä tämän lehtikartikkelin numerotietoihin, miksi emme niihin luottaisi. Hämeentiellä kulkee sen mukaan nykyisin noin 10.000 ajoneuvoa, joista 3.000 on linja-autoja, raitiovaunujen määrää ei jostain syystä ilmoiteta. Sörnäisten rantatietä, eli Itäväylää pitkin kulkee päivittäin 49.000 autoa. Kulkeeko julkista bussiliikennettä tällä alareitillä, sitä ei kerrota. Nyt 7.000 autoa tulee kuitenkin Sörnäisten rantatielle lisää, eli vastaisuudessa siellä kulkee arviolta 56.000 ajoneuvoa. No, jos laskee, että Hämeenkadulla kulkee 3.000 bussia vuorokaudessa, niin se on siten myös säästöä 3.000 minuuttia vuorokaudessa. Muutamme tämän tunneiksi, eli 3.000 minuuttia jaetaan 60:llä ja saamme 50 tuntia aikasäästöä busseille päivässä, huom! yhteen suuntaan.
Entäs raitiovaunut?
Raitiovaunujen matkanopeus nopeutuisi 1.5- 2 minuuttia, kulkusuunnasta riippuen. Jotenkin minulle on tullut semmoinen vaikutelma, että vihreille pitää olla aina enemmän kuin muilla ja koska jaettavan kakun koko ei muutu, jotkut muut menettävät. Noudatamme tätä periaatetta ja annamme ratikoille maksimisäästön, peräti 2 minuuttia säästettyä matka-aikaa matkasuunnasta riippumatta. Mutta mikä on raitiovaunujen määrä Hämeenkadulla? En tiedä, sillä lukua on vaikea löytää joten seuraava arvio menee hatusta.
Oletetaan, että raitiovaunun keskimääräinen liikennetiheys olisi yksi ratikka 5 minuutissa ja silloin niitä menisi siis 12 tunnissa, ruuhkien ulkopuolella käytännössä vähemmän. Pannaan oikein ronskisti ja lasketaan näin olevan koko vuorokauden ympäri, jos vaikka ruuhkissa menisi tiheämmin ja voi mennäkin. Näin ollen vuorokauden sporamääräksi tulisi siis 24X12=288 ratikkaa. Tästä saamme minuutit, kahden minuutin aikasäästön mukaan, jotka ovat pyöreästi pistäen 300 minuuttia, mutta se on silti tunteina vaivaiset 10 tuntia lisää viherpiipertäjien aikasäästöön, tehden yhteensä 60 tuntia aikasäästöä julkiselle liikenteelle päivässä, huikeeta! Kaikki luvut on tässä esitetty vain yhteen suuntaan, takaisinkin on tultava joten kaikki luvut on edelleen kerrottava kahdella, tämän jätän lukijalle.
Autoilijoiden aikamenetys
Jos kakku on vakio julkiselle liikenteelle säästetty aika otetaan jostain pois ja tämä aika nipistetään autoilijoilta. Koska autot pakkosiirretään alas Sörnäisten rantatielle sen liikennemäärä kasvaa, ollen uudistuksen jälkeen noin 56.000 ajoneuvoa. Tämä tarkoittaa optimistisesti laskien vastaavasti 56.000 minuutin aikamenetystä alatiellä körötteleville autoilijoille, eli siis minuutti per auto. Leikitään niin ja tässäkin minuutit pitää muuttaa tunneiksi ja saamme noin 933 tuntia lisää viivästystä ja tietysti myös vastaavan ajan pakokaasuja lisää rannalle. Aikasäästöä ylistävät artikkelit jättävät huomiotta Sörnäisten rantatien bussit ja hyötyliikenteen, jotka joutuvat tupeltamaan väylän ruuhkiin samoihin valoihin henkilöautojen kanssa. Ainakaan niiiden matka-aika ei nopeudu, pikemminkin päinvastoin.
Oikeasti autoilijat ja myös tiellä kulkeva julkinen, sekä hyötyliikenne tulevat menettämään takuulla enemmän aikaa, kun sen minuutin ja suurimman osan ajasta liikkumatta minnekään. Kuluu enemmän aikaa ja liikenne saastuttaa enemmän, sillä väylä on ruuhkainen jo valmiiksi. Kaikki eivät jatka suoraan Unioninkadulle keskustaan vaan liikenne haarautuu länteen ja itään keskustan lisäksi. Autot siis tulevat puikkelehtimaan Kalasataman ahtaassa sumpussa ja Kallion ahtailla asuinkaduilla, kun muualtakaan ei pääse. Autoilijoilta palaa pois 56.000 minuuttia, eli tunteina 933 ja se on aika paljon se! Kun tästä vähennetään vihervasemmiton ”säästötunnit” pois jää henkilöautoille ja hyöty- sekä julkiselle liikenteelle edelleen 873 tuntia aikatappiota per päivä suuntaansa. Autoilijoiden ja Sörnäisten rantatien julkisia käyttävien työmatkan pidennyksestä ei Hämeentien remontin perusteluissa ole tietenkään mitään mainintoja.
Huomatkaa kolme mielenkiintoista seikkaa:
1. Vihreät aatteen kannattajat käyttävät mittayksikkönä minuutteja, kukaan ei mainitse tunteja ja näin säästö saadaan näyttämään suuremmalta. Moni joka ei ole nähnyt vaivaani totuuden paljastamiseksi uskoo suuriin minuuttisäästöihin matka-ajassa. Autoilijoiden määrään suhteutetusta aikahävikistä ei tietenkään ole mitään mainintoja. Kun luvut muutetaan tunneiksi ja suhteutetaan autojen määrään totuus paljastuu. Joukkoliikenteen saama etu on lähinnä vitsi ja autoilijoiden menetys on huomattavan suuri.
2. Ruuhkien aiheuttamat päästöt. Kalliosta halutaan puts-palk, mutta haittoja siirretään myös Sörnäisten rantatien asukkaiden niskaan. Autot seisovat ruuhkassa pidempään ja joutuvat nykivään liikenteeseen alituisine pysähdyksineen ja taas liikkelle lähtöineen. Näissä olosuhteissa auto saastuttaa eniten ja myös tekniikka ja kuskin hermot joutuvat koetukselle. Poikkeaako kotiin palaava äkäinen autoilija enää ostoksille Hämeentien kauppoihin? Se on epätodennäköistä, sillä autoilija ei näe liikkeitä tulevaisuudessa ollenkaan! Niinpä hän ei voi kädenkäänteessä poiketa niihin, vaan asioiminen vaatii erillisen aikaa vievän ajorupeamansa.
Toinen saasteen lähde, dieselbussit unohtuvat viherpiipertäjiltä nekin mainitsematta, näiden bussien pakokaasut tupruttavat pakokaasunsa ilmaan jokseenkin puhdistamattomina, kun nykyaikainen auto taas on bensapihi ja katalysaattorilla varustettu. Dieselillä kulkevien henkilöautojen määrä on verotuksen vuoksi jo nyt autokannassamme marginaalinen. Jopa raitiovaunu saastuttaa ja kuormittaa ympäristöä, vaikka onkin sympaatinen kulkuneuvo piintyneen autoilijankin mielestä. Raitiovaunun käyttämä sähkö voi olla kivihiilellä tuotettua, tai peräisin jostain venäläisestä kapisesta ydinvoimalasta. Katupölystäkään ei päästä eroon, sillä bussi nostaa sitä enemmän, kun useampikin henkilöauto. Raideliikennekin itsessään on vanhanaikainen jo reippaasti yli 100 vuotta vanha keksintö sekin.
Nykyaikainen henkilöauto on aika puhdas katalysaattoreineen ja uudenaikaisine turbomoottoreineen. Missään en ole nähnyt mitään uusia tukimuotoja vähäpäästöisen auton ostajalle, romutuskampanjakin tuli ja meni, vaikka sen pitäisi olla pysyvä ratkaisu, jopa Teslankin ostajalle. Sähkö- ja kaasuautosta peritään ihan samat verot ja käyttömaksut kuin tavallisiltakin autoilta, hybridejä ei noteerata miksikään. Dieselbussi ei ole tekniikaltaan kehittynyt juuri mihinkään ja pöllyttää kaiken sonnan jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden niskaan. Aikoinaan Helsingissä oli käytössä trolleybusseja, eli johdinautoja, miksi tätä liikeenmuotoa ei vuosikymmeniin olla kehitetty? Niinistö voisi soittaa Putinille ja setä varmasti auttaa.
3. Nyt tulee kaikkein mielenkiintoisin tosiasia, jota monen on vaikea uskoa, koska siitä ei kirjoiteta mitään. Joku voi väittää, että kuljettaahan joukkoliikenneväline paljon enemmän ihmisiä kuin auto, jossa aamuruuhkassa istuu vain kuski. On totta, että bussiin, tai sporaan mahtuu paljon enemmän matkustajia kuin henkilöautoon, seuraavassa torpedoimme tämän pöppöpuheen. Ensinnäkin kimppakyydit yleistyvät koko ajan ja meitäkin istuu autossa kaksi. Joukkoliikenteessä matkustaa Hämeentiellä arviolta 50-60.000 matkustajaa ja se kuullostaa paljolta, sellaisenahan asia pyritään esittämään.
Mutta, mutta, Sörnäisten rantatiellä tulee köröttelemään peräti 56.000 ajoneuvoa ja tämä on oikeasti paljon. Hyvin voidaan väittää, että liiennevälineiden välityskyky on jokseenkin tasan, onhan autossa ainakin oltava kuljettaja. Jos autoissa on silloin tällöin useampikin henkilö yksityisautoilu voi jopa voittaa julkisen kuljetuskyvyssä! On lisäksi muistettava, että auto vie ihmiset koko matkan yhdellä istumisella, se on siis yksi auto ja yksi matka. Julkisen käyttäjä joutuu usein vaihtamaan ja yhdestä työmatkasta voikin tulla tilastoiduksi kaksi eri matkaa. Missään ei kerrota, tai ilmoiteta matkan määritelmää mitenkään.
Kuri kovenee
Intohimoiseksi pyöräilijäksi tunnettu valtuutettu Osmo Soininvaara (vihr, kuinkas muuten) on todennut blogissaan, että baanan onnistuminen vaatii autoilijoilta liikennekuria. Ei ole liikennekirjoitusta ilman tätä herraa. Tämän suunnitelman toimivuus edellyttää, että autoilijat noudattavat liikennesääntöjä ja tietysti ratkaisu on lisääntyvät liikenteenvalvontakamerat. Ilmeisesti jonkinlainen tavaraliikenne kadun varteen jääviin harvoihin liikkeisiin turvataan, mutta eihän vaan alati kurjana pysyvän Isoroban malliin, johon tavaran jakelu pitäisi hoitaa johonkin määrättyyn aikaan?
Miten tavaraliikennettä yleensäkään voidaan valvoa oikeudenmukaisesti ja millainen auto tulkitaan tavara-autoksi? Henkilöautoksi rekisteröity paketteja pullollaan oleva auto, vai voiko olla tyhjä pakettiauto, mutta vain läpikulkumatkalla? Tuleeko Osmo pakun ja henkilöauton luukkuja availemaan ja tarkastamaan mitä siellä kontissa luuraa? Se, mitä autossa on lastina pitäisi määrittää onko ajoneuvo tavaran jakelussa, mutta kamera ei konttiin näe. Minä saan sakot bussikaistalla ajosta, vaikka autossa on tavaraa vietävänä. Tämä siksi, että auto on rekisteröity henkilöautoksi, mutta se on silti yhtiön omistuksessa ja hyötyajossa.
Miten oikeudenmukaisesti kontrolloidaan autojen lastausta, jota kadulla ajaminen edellyttää? Onko joka risteyksessä kamera valvomassa, että tuossa se auto menee ja tuossa se on pysähtynyt purkamaan, (siis siinä liikkeen edessä pyörätiellä ja jalkakäytävällä, niin kuin ennenkin) ja nyt se purkanut ja ajaa tiehensä, eli ei sakkoja tällä kertaa. Paljonko kamerat ja niiden kuvien tarkastaminen tulee aiheuttamaan kustannuksia? Kustannuksista vihreät eivät mielellään puhu muutenkaan mitään ja tiedossa on varmasti lisää mielivaltaisia sakkoja tavaran toimittajille.
Minne voi väistää?
Oheinen alla oleva kuva kertoo myös karua kieltään liikennesuunnittelijoiden pääkopasta. Lastaavalla autolla on terävä ja jyrkkä kiipeäminen jalkakäytävälle purkamaan. Autoilijan on otettava manööveri varoen ja hitaasti, ettei renkaat mene ja maavara pauku. Bussi ei voi väistää, tai kiertää kapeassa rännissä mihinkään ja joutuu odottamaan. Jos johonkin autoon tulee moottorivika, koko katu seisoo kunnes hinuri tulee. Ovatko nämä viivästykset huomioitu aikasäästöjä laskettaessa? En edes viitsi ajatella mitä voi sattua talven liukkailla jos joku liukastuu bussin eteen ja sen jarrut ei pidä! Tällainen kuilu on talvella muutenkin hankala pitää kunnossa ja mitenkähän tässä ajetaan lumimyräkän jälkeen? Auraustöiden tai lastaukseen kiipeilevien autojen tehdessään manöövereitään busit tietenkin odottavat ja tupruttavat pakokaasunsa siihen kivalle ”tielle”. Kun nyt kovia sanoja muutkin viljelevät pannaan tähän yksi. Tie on poskettoman huonosti suunniteltu ja siitä voi tulla vaarallisempi kuin vanha vaihtoehto, joku vielä vakavasti loukkaantuu tähän kuiluun! Oma synkkä ennusteeni on, että Hämentien onnettomuudet ja vakavat loukkaantumiset, ehkäpä jopa kuolemaan johtavat, tulevat lisääntymään.
Miksi ”kiva” katu ei tule toimimaan?
Minä myönnän olevani kriittinen Hämeentien muutostyötä kohtaan ja edustan jokseenkin vastakkaista näkökantaa, toisaalta olen lukijalle myös velkaa perustelut ja tässä niitä tulee. Kapean kuilun ongelmat: Jo edellä on todettu, että liikennejärjestelyt tekevät kadusta epämukavan ja osin myös vaarallisenkin. Liian kapea ränni häiriintyy pienestäkin poikkeuksesta. Selvästi näkee, että lastausta ei ole ajateltu loppuun asti ja jokainen tavaranjakelija joutuu nousemaan hitaasti ja varovaisesti ylös jalkakäytävälle. Bussit joutuvat odottamaan näitä manööverejä tekeviä pakettiautoja ja niiden on tultava sieltä myös takaisin ajotielle, bussien aikasäästöt sulavat käytännössä jo tähän odotteluun. Huomaa kuvassa olevan etualalla näkyvän kiven pyöristetty reuna, muut ovat reunoiltaan teräviä. Toivottavasti kaikkien kivien reunat tullaan pyöristämään. Koska ajokuilu on kapea ja Helsingin talvikunnostuksen taso on yleisesti tiedossa, odotettavissa on lisää vaikeuksia, sillä yksikin mäkeen juuttuva bussi aiheuttaa koko tien pitusen jämähtäneen jonon. Tie vaatii siis kovasti suolaa ja meluisia auraajia jo aamuneljältä, asukkaiden ”kivaksi” iloksi. Vanhalla tiellä pääsi vähän väistämään ja poikkeusoloissakin liikenne veti edes jotenkin, lisäksi lumen poiskuljetus oli sujuvampaa. Itseasiassa on jännä nähdä miten se ylipäätään voidaan järjestää.
Ilmaston ongelmat
Meillä myös ilmasto puolittaa ”kivan” kävelykatuajatuksen hyödyt puoleen, ei kukaan istu terassilla räntäsateessa, eikä myöskään viihdy tuulisella kadulla vaikka paistaisi aurinkokin. Hämeentie on pitkä ja suora tuulinen kaupunkikatu ja liikennejärjestelyt eivät muuta säätilaa miksikään. Kivat asiat syntyvät muutenkin usein spontaanisti, ihmiset keksivät jotain uutta ja kivaa, ilman järeitä ulkopuolelta annettuja raameja. Eli ihmiset itse ovat kivoja ja viihtyvät hyvin toistensa seurassa. Useimmiten kansalaisten itse keksimät jutut ovat huomattavasti parempia ja mielenkiintoisempia kuin viraomaisten jähmeät utopiat. En asu Kalliossa ja en siksi tiedä ovatko kalliolaiset luonnostaan kivoja ihmisiä ja tarvitsevat leikkikentän jolla kivuuttaan voi toteuttaa. Toisaalta voidaan myös heittää ajatus, että kalliolaiset eivät ole sen kivempia kuin muutkaan kaupunkilaiset ja viranomaisten viesti onkin ehkä se, että nyt kun me satsaamme tänne oikein tuhdisti teidän on syytä muuttua kivemmiksi. Ehkä joskus kamerakuvan perusteella tulee sakko myrtsistä naamasta?
Kaupan kovat haasteet
Kiva tunnelma ei synny tylsistä hymyistä, vaan vaatii myös puitteet. Mistä niitä kivoja liikkeitä ja kuppiloita yms. kadun varteen saadaan? Nyt kivijalkakaupat tulevat menettämään ainakin autoilevat asiakkaat ja se ei näin korona-aikaan ole hyvä uutinen. Ainoastaan lisäsyy eläkeikää lähestyvälle kauppiaalle pistää pillit pussiin ja näin jotkut ovat ennakoivasti jo tehneetkin. Ennen autoillija sai ajaa pitkin katua ja oli helppoa, vaikkapa liikennevaliossa seisoskellessa tutkailla kadun liikkeiden tarjontaa. Jos jokin kiinnosti, ei kun ratti oikealle sivukadulle, auto 2-luokan parkkiin ja asioille. Helppoa ja jopa kohtuullisen hintaista, mutta nyt muinaishistoriaa.
Turisteja on turha odottaa
Tällainen katu vaatisi kaupan tueksi myös turisteja ja keskustassa heitä normaalitilanteessa onkin. Harva turisti eksyy Kallioon, jolla on kova slummin maine, sitä pelätään! Maine on tietenkin liioiteltu ja osin myös menneisyyttä, mutta nopeasti keskustassa poikkoileva turisti ei lähde hevillä muissakaan kaupungeissa syrjäkujille. Aika moni turisti tietää myös sen, että Suomi on yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista ja ”jokaisella suomalaisella on puukko vyöllään”. Lisäksi turisti kammoaa muutenkin tyhjiä paikkoja ja kadut ovat heti keskustan ulkopuolella Helsingissäkin yleensä tyhjänpuoleisia.
Tilanteen normalisoitumista pitää odottaa
Ongelma on vielä se, että tilanteen normalisoitumiseen menee vielä aikaa ja kuka rohkea edes uskaltaa perustaa tänne uuden liikkeen? Koko alueen ympäristö on valmis vasta myös sivukatujen remonttien valmistuttua ja Hakaniemen hallin siirtyessä siihen vanhaan tilaan takaisin. Tähän kuluu ainakin pari vuotta ja sitten on niskassa vielä tämä korona, entäs jos se jääkin pysyväksi olotilaksi? Kiva katu jää ainakin joksikin aikaa vain läpikulkukaduksi, mutta sen varrella on vähemmin tekemistä kun nyt
Mikä on ”kiva” katu, vai onko sellaista ollenkaan?
Ja vielä yksi juttu, sellaista käsitettä kun ”kiva katu” ei ole olemassakaan. On vain katu, jonka tehtävän tulisi olla helpottamassa ihmisten ja tavaroiden liikkumista paikasta A paikkaan B. Näin oli näreet jo muinaisessa Roomassa, mutta meillä ei ole Rooman ilmastoa. Emme myöskään kansakuntana ole sosiaalisia, katuelämää viettäviä iloisia ihmisiä, kuten etelän auringossa elävät kansat yleensä ovat. Lisäksi meillä jo on oppirahat maksettu Isoroballa, se on tökkinyt jokseenkin koko olemassolonsa ajan ja tulee tökkimään vastakin. Siellä ei menesty mikään, ei vaikka kuinka katukiviä naputeltaisiin.
”Kiva” katu- ajatus on utopia
Nyt Hämeentiestä kuitenkin väkisin tulee tämä ”kiva katu” ja autoilijat saavat täälläkin väistyä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on avata hieman piilossa olevia solmuja Hämeentien liikennejärjestelyistä ja niiden seurauksista. Muitakin kannanottoja tähän olisi voinut pohjaksi ottaa, mutta sanoma on kaikissa kirjoituksissa yleensä sama. Vihreiden ja vasemmiston mielestä on hyvä asia, että autoista päästään eroon Hämeentiellä. On kuin ammuttaisiin tykillä kärpäsiä. Oma ennusteeni on, että kiville menee ja komeasti ja Helsinki saa uuden tuulen pieksämän Isoroban ja rutkasti menetettyjä työpaikkoja.
Kotkanpesästä kajahtaa
Tässä kirjoituksessa on käytetty lähteinä vihreästi ajattelevien ihmisten kirjoituksia, mutta joskus sattuu vastarannan kiiskillekin hyvä tuuri. Sattuman oikusta voin päätää tarinani Ilkka Remeksen MTV:lle 18.9 2020 antamaan haastatteluun juuri nyt ilmestyneen uuden romaaninsa: ”Kotkanpesä” -johdosta. Kirjassa Saksa on voittanut toisen maailmansodan ja Suomi on ekofasismin mallimaa. Haastattelussa Remes toteaa:
”Työn edetessä mielikuvitustani sysäsivät liikkeelle erityisesti jotkin toisiinsa jännitteisesti kytkeytyvät faktat. Esimerkiksi se, että tosielämän Suomessa nähdään monien poliitikkojen vilpittömästi ajattelevan siten, että heidän edustamansa asiat ja tapa elää on ainoa oikea ja kaikki muut ovat väärässä. Tällainen ajattelutapa sopii hyvin rakentamaan Kotkanpesässä esiintyvää Suomea, sillä asenteissa on samaa sävyä kuin Hitlerin lausahduksessa 1930-luvulla. Minua ei kiinnosta politiikka, minua kiinnostaa muuttaa ihmisten elämäntapa.”
Tämän kovempaa kommenttia en ole tänä vuonna nähnyt. Kiitos Ilkka rohdeudestasi ja nyt kirjakauppaan, olen sen velkaa!
PS. Tämänkin jutun tarkoituksena on nimenomaan herättää ihmiset ajattelemaan, vaihteeksi vähän toisesta näkökulmasta. (nyt, kun se on vielä sallittua)
