Kunnon lehdessä pitää olla tuotetestejä, joten tässä on yksi lisää. Resurssit on huomioitava, joten ihan luksusjahtivertailua emme voi tarjota, mutta voihan asiat tehdä edullisemminkin. Olen yleensä ostanut kenkäni tutusta kenkäkaupasta. Nyt jouduin olosuhteiden pakosta tyytymään markettikenkiin. Suhtaudun niihin varauksellisesti, eiväthän ne mitenkään voi kestää paljon kalliimpien laatukenkien veroisesti. Arvelen, että kengät kestäisivät suunnilleen yhtä kauan kuin niiden oston todistava lämpötulostettu kuitti säilyttää luettavuutensa. Yllättävätkö markettikengät laadullaan vai haalistuuko kuitti hitaammin? Siitä tässä leikkimielisessä, mutta ’tiukassa’ testissä on kyse.
Ostamisen uudet haasteet
Ostaminen on muuttunut rajusti nettiajan myötä, vapaa tavaroiden tuonti asettaa kovia haasteita kivijalkakaupoille. Jokainen voi havaita kuinka siinä useimmiten käy. Kivijalkakauppa joutuu karsimaan valikoimiaan ja palvelujaan. Joskus sekään ei auta ja kauppa joutuu panemaan pillit pussiin, koska usein jatkajaakaan ei löydy. Ymmärrettävästi seuraava sukupolvi haluaa tehdä jotain aivan muuta. Tilalle tulee yleensä joku kuppila, baari tai hyvinvointipalvelu. Vaikka nyt on nousukausi, voi keskustassa kävellessään helposti huomata monen tilan jäävän lopullisesti tyhjilleen. Varsinkin kun Helsingin päättäjät vievät kadun varsilta vielä parkkipaikatkin pois.
Tuttu kenkäkauppa luopui miesten kengistä
Nettiaika asettaa kovat haasteet myös ostajalle, joka haluaisi edelleen suomalaisessa omistuksessa olevalta kauppiaalta tuotteensa hankkia. Tilanne on haasteellinen myös perinteisille kenkäkaupoille ja minunkin käyttämäni kauppa luopui miesten kenkien myynnistä. Se ei ollut enää kannattavaa ja kauppias keskittyi vain naisten kenkiin. Vaikka sukupuolen vaihtaminen on nykyään trendikästä, kenkien vuoksi en vielä sitä tee, joten kymmenien vuosien asiakkuus päättyi ja kenkiä oli alettava ostaa muualta. Myös kyseisen kaupan kulmille oli iskenyt viherkeiju, joten ulkopaikkakuntalaisen asiointi vaikeutui jatkuvasti sekin.
Hyvästi mennyt aika
Vanha tapa käydä kauppaa siis loppui. Tutussa kaupassa myyjä sovitti kengän vaikka suoraan jalkaan, ei tarvinnut kuin istua ja möllöttää. Kun sopiva kenkä löytyi ja yleensä aina löytyikin, sen kanssa saattoi köpötellä pitkin kauppaa rauhassa ostosta harkiten. Kengistä saattoi kysyä mitä hyvänsä ja aina sai vastauksen. Sitten kaupat lyötiin lukkoon ja sai vielä kaupan päälle muutaman neuvonkin, ehkäpä pohjalliset tai kenkien hoitoaineenkin kera hyvän päivän toivotuksen. Moni kiireinen nuorempi lukija varmaan ihmettelee, että mitä ihmettä tällainen meininki oikein on, mutta näin ennen vanhaan kauppoja tehtiin. Naiset voivat vielä jonkin aikaa jatkaa tähän samaan tuttuun tyyliin. He satsaavat kenkiin ja pukeutumiseen miehiä enemmän. Tietysti palvelu oli osa hintalappua ja usein hintaero markettikenkiin oli vähintään kolme, joskus viisikin kertaa suurempi.
Se halpa hintalappu
Nykyisin ihmiset tuijottavat vain hintalappua, ei mitään muuta, ja on myönnettävä, että tässä tapauksessa se oli ällistyttävä. Citymarketissa oli 40 € kenkäpari mammuttitarjouksessa vain 30 eurolla ja eihän se paljoa ole. Kengät ovat silti nahkaa, kuten kivijalkakauppiaankin kengät. Minulla on sen verran iso jalka, että paikalle on mentävä ennen töihin lähtöä, jos mielii suurta kokoa saada. Myyjää ei tietenkään ole ja saan häjyillä osastolla yksinäni, hintalappu ei sisällä erikoistavaramyyjän palkkaa. Kenkiä lojuu vähän siellä ja täällä, sillä kukaan ei ole hyllyttämässä niitä takaisin. Toisaalta eihän asiakas kaupassa töissä olekaan ja muutaman sovituksen jälkeen en itsekään muista, mistä kengät tuli otettua.
Outo hyllytyslogiikka, enkä maksa itsepalvelukassalla
Hyllyn pinoamislogiikka ei auennut. Pienet koot olivat ylhäällä, josta pienemmän asiakkaan on niitä hankala kurkotella. Suuret koot olivat lattian rajassa, josta pidempi saa sitten könytä niitä. Luulisi järjestyksen olevan päinvastainen. Koko sovitustapahtuman hoidan luonnollisesti itse ja lisätietoja kaivatessani olisi myyjä pitänyt luultavasti kutsua paikalle. Toisaalta olihan rönsytkin karsittu hintalapusta pois. 48 kokoa löytyi ja ei ne kengät niin oudolta jalassa tuntuneet etteikö niitä olisi voinut ostaa, joten ei kun popot matkaan. Itsepalvelukassalla en suostu niitä maksamaan, sillä en edelleenkään ole kaupassa töissä ja haluan myös työllistää. Mitähän tapahtuisi, jos liukastuisin itsepalvelukassalla maksaessani ja joutuisin lonkkaleikkaukseen? Olenko kaupan työntekijän sairasvakuutuksen piirissä, sillä olisinhan maksaessani kaupassa töissä, tosin ilman palkkaa. Joku vähävarainen voi ottaa veronmaksajan piikkiin palkatun asianajajan kanssa tästä selvää.
Kannattaako?
Miten ihmeessä kenkiä voidaan myydä ilmeisen kannattavasti näin halvalla? Oikea hinta olisi ollut 40 €, mutta nyt siis tarjouksessa vain 29 € ja se on sikahalpaa! Lisäksi on vielä muistettava, että tästäkin hinnasta menee viidennes Sipilälle jaettavaksi kaikkeen hyvään. Itse kengille jää varsinaista hintaa vain karvan yli 23 €. Tämä ei ole enää sika-, vaan rökälehalpaa. Miten tämä voi olla todellista? Tähän hintalappuun sisältyy kaikki tuotteen kustannukset eli sisäänostohinta tehtaalta, kuljetus Suomeen, varastointi ja jatkojakelu kauppoihin. Lisäksi myyntihyllyn alla olevan neliön ylläpitokulut ja henkilöstökulut ja pitäisihän Keskollekin jonkinlainen pieni myyntikate vielä jäädä. Kaikki tämä puristetaan irti vähän yli 20 eurosta!
Katsotaanpa hintalapun kääntöpuolelle
Mistä tämä halpa hintalappu koostuu? Ensinnäkin valmistusmaa on Intia, siellä ei kinata kahvituntien pituuksista ja irtisanotun oikeuksista. Tuskinpa työolosuhteetkaan suomalaista vastaavat eikä palkkatasokaan, tuskin työpäivän pituuskaan. Suomalaisten on syytä muistaa, että jo Ruotsissa on pidempi työpäivä kuin meillä. Intialaiset painavat duunia, kun Suomessa lakkoillaan KI-KYä vastaan ja vastustetaan suunnitelmia, jotka helpottaisivat pienyrittäjän riskejä työntekijöiden palkkauksessa. Tuotteen nahan luovuttaneen lehmän lajityypillisen käyttäytymisen tai sen, miten otus pääsee hengestään, perään ei huudella. Ei kukaan tietenkään halua intialaisia työolosuhteita Suomeen ja meillä lehmätkin lienevät onnellisempia. Kiinalaisen kollegan olot ovat vielä paljon huonommat. Intia on sentään jonkinlainen demokratia ja kenkätehtaan työläinenkin saa siellä äänestää.
Toiseksi, hitaat ja edulliset merikuljetukset takaavat sen, että yhden kenkäparin kuljetus maksaa vain ehkä jotain 20 senttiä. Jos Suomessa lähettäisin kengät kaverille postitse, ei alle kympillä tapahdu mitään. Kolmas tekijä on Kesko, jolla on usein hankintaerän kokona juuri tuo merikontti. Pikkukauppias joutuu kokoamaan kauppiaspoolin saadakseen hankintaerän järkeväksi. Lisäksi kivijalkakauppias maksaa usein myyjälleen parempaa palkkaa kuin suuri ketjuliike, jossa asiakas suostuu vielä tekemään osan kauppiaan töistä.
Pikku vuota todistaa
Kun kenkiä syynäilee voi huomata, että kyllä ne kohtuullisilta näyttävät, ei mitenkään hutaisten tehdyn näköiset ollenkaan. Mukana toimitetaan pikkuruinen vuota, joka on niin pieni, että se lienee päästäisen poikasesta peräisin. Siinä lukee selvällä suomen kielellä ’nahkaa’, joten pakko kenkien on silloin sitä olla. Tällainen todistelu on varsin veitikkamainen idea muutenkin ja sen soisi yleistyvän. Jos ostat auton, mukaan tulisi pieni pellinpala jossa lukee ’peltiä’, auton tapauksessa voi tulla toki nykyisin myös muovinpala. Jos ostat kesämökin, mukaan tulee lauta jossa lukee ’mäntyä’. Kaupan valmislihapullien mukana tulee pieni pala, jossa lukee ’ruhon muita osia’. Ja jos hankit Tinderistä puolison, mukana tulee matkalaukku. Mitä siinä lukee, jää arvoitukseksi.
Kuinka testaamme
Kengät otetaan nyt lokakuun alussa käyttöön ja niillä kävellään ulkona ahkerasti, töissä käytän toisia kenkiä. Kuitti jätetään valolle alttiiksi, mutta ei kuitenkaan suoralle auringonvalolle, ei edes niinä päivinä, jolloin kengillä kävellään aurinkoisella säällä. Sitten vaan seuraillaan kuinka käy. Kuluvatko kengät kelvottomiksi ja kuitissa on silloin vielä lukukelpoinen teksti vai haalistuuko kuitti lukukelvottomaksi, mutta kengät vaan kestää ja kestää? Kukaan ei tiedä ja meitä kaikkia jännittää nyt ihan hirveästi!
Kengältä on lupa odottaa pitkää ikää
Yksi asia on syytä muistaa: edullisetkin kengät ovat kestokulutushyödyke ja niiden tulee kestää jopa vuosia. Hinta voidaan toki jotenkin huomioida, mutta kengiltä on silti lupa odottaa kohtuullista käyttöaikaa.
Tähän juttuun tullaan lisäämään kommentteja, kun asiassa tapahtuu muutoksia. Kun sää vaatii toisten kenkien käyttöä, laitetaan kengät putsattuina kevättä odottamaan ja kuitti pimeään ja sitten keväällä taas jatketaan.
Nyt ei muuta kun täydellä töpinällä köpöttelemään ja tiedettä tekemään.