Kiira-myrskyn katsastajana

Mieleen muistui lauantai-ilta. Päätin lähteä pikku lenkille, vaikka sää näyttikin poikkeuksellisen uhkaavalta. Koko päivän oli ollut painostavan helteinen ja kostea ilma. Yleensä pystyn arvioimaan säätä hyvin ja sitä, onko ulos viisasta mennä ollenkaan tai onko sateenvarjon raahaaminen tarpeen. Jätän sen mieluiten kotiin ja pelaan ’rikasta ja köyhää’ siitä, selviänkö kuivin jaloin takaisin, ja usein selviän.

Nyt päädyin kuitenkin sateenvarjoon. Ehdin juuri ja juuri pikkutihkussa takaisin, kun taivas repesi. Huomasin heti, että tällaisella säällä pelkona ei ole enää kastuminen vaan loukkaantuminen tai hengen menetys. Vaarallisinta ei ole tuuli, vaan ilmassa lentävät rojut tai puun alle jääminen, jopa salamanisku. Vuosiin tällaista näytelmää ei oltukaan nähty. Meillä päin selvittiin silti vähällä.

Kaatuneita puita kaikkialla

Maanantaina työmatkalla katse osui moottoritien vieressä lukuisiin kaatuneisiin puihin, niinpä auto käännettiin sivutielle myrskyn jälkiä katsastamaan. Myrskyt ovat usein paikallisia, joten jos tien varressa on kaatuneita puita, niitä löytyy lisää pikkuteiden varsilta. Kehä 3 toimii usein säänjakajana ja ilmasto voi olla sen eteläpuolella hyvinkin erilainen kuin pohjoispuolella.

Martinlaakso kuin pommituksen jäljiltä

Kun jalkautumaan pääsi, huomasi tuhojen laajuuden. Moottoritien varren puiden kuvaaminen sai jäädä, kun eteen tuli koko ajan hurjempaa. Kehä-3:n eteläpuolella jälki oli kun Kim Jong-unin ja Trumpin otettua yhteen. Tuhot olivat valtavat!

Päätiet oli saatu jo auki, mutta kaikki muu oli vielä raivauksen alla tai raivaamatta.

Sisukasta raivaamista ja mahtavaa työmoraalia

Silti yksi asia melkein varasti huomion itse tuhoilta. Hyvin harvoin pääsee todistamaan yhtä suomalaista hienoa luonteenpiirrettä, nimittäin sisua. Täällä raukoilla korpimailla on totuttu koviin olosuhteisiin.

Millä tarmolla ja sinnikkyydellä luonnonvoimia vastaan käytiinkään! Kaikkialla suihkivat moottorisahat ja isot metsäkoneet olivat niille epätyypillisessä kaupunkiympäristössä.

Metsureilla hiki lensi ja helteessä juomavettä kului.

Työmuurahaiset vauhdissa

Traktorit ja kuormurit veivät teiltä ja pihoilta sahattua puutavaraa pois kuormatolkulla.

Kuin muurahaiskeko, paitsi että nyt neulasia vietiin vain keosta poispäin. Muurahaisethan vievät neulasia sekä kekoon että sieltä pois, mutta pieni osa jää silti kekoon sitä kasvattamaan. Näinkin laji on pärjännyt muutaman miljoona vuotta meitä pidempään. Saa nähdä, kumpi tyyli vie lopulta voiton.

Yhteistyössä on voimaa

Kerrankin julkinen ja yksityinen sektori teki upeaa yhteistyötä. Kunta oli mukana raivaamassa ja siivoamassa mm. lakaisukoneineen.

Hyvä Suomi! Tämä työnäytelmä saattoikin olla paras Suomi 100 -performanssi ties kuinka pitkään aikaan, parasta ainakin mitä minä olen vähään aikaan nähnyt. Poissa olivat herrat ja kruunupäät. Kova kansa, kovissa olosuhteissa, kovan työn touhussa. Mihin pystyisimmekään, jos saisimme 300.000 tai laskutavasta riippuen peräti 500.000 työtöntä taas hommiin?

Tiilitalo toimi kuin linnoitus

Myrsky paljasti toisenkin suomalaisen hyveen, joka nykyisin tuntuu monesti unohtuvan. Koskaan ei pitäisi olla varaa ostaa halpaa. Kuten oheinen kuva todistaa, ”tiilitalossa asuu tyytyväinen perhe”. Joku vanha mainoslause vuosien takaa ja totisesti täyttä totta.

Jos rakennat kalliin mutta laadukkaan talon, se voi kirjaimellisesti pelastaa henkesi.

Valtava kaksoiskotikoivu

Terve ja komea kaksirunkoinen koivu oli omistajien mukaan kasvanut aidan vieressä jo 30 vuotta ja se oli kymmenien metrien korkuinen ja kummallakin rungolla oli halkaisijaa montakymmentä senttiä. Vauriot talolle olivat silti ainakin päällepäin aika pienet ja toivottavasti korjauskulutkin, vaikka puukaksikko oli hurjan kokoinen.

Vaarin neuvo ”rakenna poika kalliolle ja rakenna talosi kivestä” pätee edelleen. Paikallaan muurattu tiilitalo on todella vahva, sen pääsi kaatuneen puun jäljiltä todistamaan. Kevytrakenteisesta puutalosta ja sen omistajista ei olisi ollut mitään jäljellä tuon rysähdyksen jälkeen. Tällä kertaa sekä talo että omistajat selvisivät hämmästyttävän pienillä vahingoilla, vaikka säikähdys olikin kuulemma ollut melkoinen. Kannatti aikoinaan satsata laatuun.

Muutaman satasen säästöstä tuhansien kustannukset

Jokunen sata metriä kauempana olikin sitten toinen meininki. Tapasimme metsurin työnsä äärestä komeannäköisen rivitaloyhtiön pihalta. Häneltä liikeni pikku hetki juttutuokioon.

Hän toi ilmi nykyajan tuskastuttavan piirteen, väärässä paikassa säästämisen. Tuhoja voitaisiin merkittävästi ennaltaehkäistä, jos uskottaisiin ammattilaiseen. Mikäli puu on todellinen aikapommi, se pitäisi kaataa hyvissä ajoin. Jos puu lahoaa paikoilleen, se ei kestä myrskyjä.

Sama ongelma myös taloyhtiöillä

Ongelma on tietenkin se, että se maksaa. Jos puun turvallinen kaato ja poisvienti maksaa 400-500 €, niin nyt saakin laittaa heittämällä nollan tai pari perään raivaustöiden ja muiden vahinkojen vuoksi.

Kaatuneen puun murjomat talon rakenteet ja sähköpylväät eivät ole halpoja. Rakenteet saatetaan joutua tarkistamaan itse iskukohtaa paljon kauempaa, että kantavien rakenteiden tilanne selviää. Siihen liittyy usein paljon purkutöitä ja uudelleen rakentamista.

Nyt nämä pikkusäästöt sitten maksetaan, korkojen kera. Lisäriskinä on sekin, että säästö kaatuu kirjaimellisesti niskaan!

Puunkaatolupien saaminen takkuaa

Sanovat myös viranomaisten tekevän kaatohommista hankalaa lupabyrokratian vuoksi, mikä on kyllä hämmästyttävää. Kaatuneet puut voivat viedä kerralla montakin ihmishenkeä, jos pahasti käy. Ei tuollainen puu paljon ääntä päästä kaatuessaan ennenkuin on jo liian myöhäistä.

Tuhojen laajuudesta huolimatta on silti todettava, että nyt kävi kaiken kaikkiaan mahtava tuuri! Jos myräkkä olisi osunut työpäivälle, junalakon aikaan, aamu- tai iltapäiväruuhkaan, olisi pahoilta henkilövahingoilta tuskin voitu välttyä.

Myrskyn jälkeen paistaa aurinko

Mutta kuten viimeinen kuvamme todistaa: paistaa se aurinko risukasaankin tai ainakin yhteen risuun. Sen myrsky päätti säästää.

 

 

 

Copyright, kuvat ja teksti: Pauli Kinnunen ja Jaana Leppänen