Aurinkoinen sunnuntai houkutteli pienelle ajelulle keskustaan, nythän siellä on väitetysti tilaa ajella. Tarkoitus oli samalla ottaa vähän ”maailmanlopun kuvia” autiosta kaupungista. Normaalisti sunnuntai on mitä vilkkain kaupunkipäivä ja mainio ostospäivä maksuttomine pysäköinteineen, varsinkin jos sää suosii. Toisaalta hallituksen tuomiopäivänpasuunat toitottavat mitään tekemättömyyden sanomaa, joka kehottaa jäämään kotiin. Koska terveyden tila oli mitä mainioin, niin ei kun talla pohjaan ja matkaan. Kaupungin pysäyttävät näkymät antoivat aiheen tähän kirjoitukseen. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten artikkelin muutama tuhat sanaa kertokoot yhden miehen näkemyksen siitä, mitä kuvat toivat mieleen. Toivottavasti hallituksellekin on tästä artikkelista apua.

Helppoa ajoa

Ihan autiota ei kuitenkaan tiellä ollut, liikennettä riitti aivan kohtuullisesti. Tunnettu Hakamäentien ja Mannerheimintien risteys on yleensä aina ruuhkainen, koska vain yksi kaista sallii henkilöautolle sisäänajon kaupunkiin, samaan aikaan bussikaista loistaa tyhjyyttään. Mitä järkeä, varsinkaan sunnuntaina? En keksi syyksi mitään muuta kuin kiusanteon autoilijaa kohtaan ja senhän Helsinki tunnetusti taitaa. Kiittääkö ympäristö tätä tarpeetonta seisoskelua, jää itse kunkin tykönään päätettäväksi.

Nyt huomasi väen selvän vähyyden ja palkintona oli ennätysmäisen nopea ajo Manskua pitkin Erottajalle ja – uskokaa tai älkää – se kesti vain 14 minuuttia! Koska jonoa ei ollut, kaikki pääsivät joutuisasti läpi ja liikenne veti hienosti, eikä jääty seuraavaan tuplavarviin punaisiin.

Tämä on selvä osoitus siitä, että Mannerheimintien liikennettä voitaisiin sujuvoittaa vain sillä kuuluisalla vihreällä aallolla, jota tultiin aikoinaan katsomaan ulkomailta asti. Tiedetään myös, että autoliikenne ei keskustassa ole kovinkaan paljoa kasvanut sitten näiden menneiden hyvien aikojen.

Jatkoin Senaatintorille, ja siellä kyllä huomasi Tuomiokirkon rappusten huutavan tyhjyyttään, joskin osasyy lienee ollut purevan kylmässä tuulessa. Kevätauringolla on taipumus hämätä ja niin se teki nytkin. Auton sai Espalle, hei siis Espalle! – Helsingissä ja vieläpä maksutta! Enpä muista koska viimeksi sai pysäköityä näin helposti, joskaan ei tämä sunnuntai-iltapäivänä nyt ihan tavatonta ole.

Hallituksen kehotus olla tekemättä mitään puri täälläkin ja suurin osa liikkeistä ja ravintoloista oli kiinni. Näin oli myös Aleksin puolella, mutta siellä sentään näki ihmisiä ja muutaman oviaan auki pitävän kaupan ja kapakankin.

Vähättelevästä alusta tiukkoihin rajoituksiin

Stockan kellon alla ei ollut ketään, enkä muista koskaan nähneeni tätä Helsingin tunnetuinta kohtaamispaikkaa typötyhjänä. Meillä Suomessa on valittu tiukkojen rajoitusten tie ja se puree, sillä tässä on aina ennen ollut joku seisoskelemassa.

Hallituksen ajatuksena on pyrkiä rajoittamaan ihmisten liikkumista ja perusteluna käytetään terveydenhoidon resurssien voimavarojen säästämistä ja tietysti ihmishenkien pelastamista. Hyvää ja nättiä, mutta mikä on siitä maksettava taloudellinen hinta? Eihän unohdeta, että epidemian uhasta varoiteltiin jo vuosi sitten ja kun alkuvuodesta Kiinan uutiset alkoivat vallata mediaa, meillä vaan vieläkin vähäteltiin uhkaa hallituksen ja THL:n taholta. ”Eihän se tauti meille asti yllä.”

Ongelmana suomalaisessa mediakulttuurissa on myös toimittajien tapa peesata hallintoa ja kiperiä kysymyksiä ei silloin juuri esitetty. Media tyytyi hyssyttelyyn ja näin keskustelu tarjosi vain tyynnyttelyä ja kivoja uutisia, ettei kukaan pahoittanut mieltään. Mutta missattiinko meillä jo varhain mahdollisuus varautumiseen ja sen myötä paremmat resurssit taistella epidemiaa vastaan

Poliittinen peli ei lopu

Nyt saamme nauttia hedelmiä siitä, että sekä hallituksessa että YLE:ssä ja Hesarilla on sama vihervasemmistolainen kulttuuri. Todisteita edellä mainitusta mediailmapiiristä löytyy helposti nytkin ja poimitaan siitä tässä kaksi esimerkkiä.

Taannoin Hesarilla oli Saarikosken kolumni, jossa mainitaan pikku anekdoottina Perussuomalaistenkin ”laskeneen aseensa”. Samaan aikaan YLE päätti ajaa eetteriin ”dokumentin” perussuomalaisten Kiina-kytkennöistä. Mitä ja ketä tällainen uutisointi tässä yhtenäisyyttä kysyvässä tilanteessa palvelee? Ehkä Saska ehtii joskus kiireiltään kertomaan, mikä hänen mielestään on ase ja mitä puukkoja ja puntareita Persuilla lienee taskussaan.

Yle voi olla ihan oikeassakin Kiina-kytkennöistä ja niitä pitääkin tarkastella julkisuudessa, mutta oliko tämä oikea ratkaisu poikkeustilanteessa, jossa oppositiopolitiikkaa ei käytännössä edes ole ja mitä rakentavaa tällaisella uutisoinnilla tavoitellaan? Persuilta löytyy tunnetusti jos jonkinmoista poskisolistia, mutta jos nyt sielläkin on suitset tiukalla, niin eikö siihen voisi pystyä vihervasemmistokin?

Kuka saneeraa Ylen, Veikkauksen ja vähän Alkoakin?

Tällä hetkellä kaikkialla ja kaikilla aloilla on vuosisadan paniikki hallituksen toimien aiheuttamien liikkeiden sulkemisien ja niistä aiheutuneiden lomautusten ja irtisanomisien vuoksi. Vaan kuka esittäisi kysymyksen Yleisradiosta, jossa kaikki jatkuu vanhaan malliin ja palkka juoksee kaikille? Eipä ole tullut yhtään paniikkiuutista siitä talosta, ainakaan en ole itse nähnyt sellaista. Julkishallinto on pitänyt tiukasti kiinni työpaikoistaan mukaan lukien myös sellaiset tahot, joilla ei ole mitään tekemistä koronauhan torjumisen kanssa.

Toinen vastaava norsunluutorni on Veikkaus, sen pelejä supistetaan, Pelaamot suljetaan ja automaatit pannaan kiinni. Jos yksityisellä puolella on vähemmän tekemistä, silloin työntekijä ja usein se yrittäjäkin saa lähteä kilometritehtaalle. Miksi sama logiikka ei päde Veikkaukseen?

Entäs Alko? Yksityisten anniskelupaikkojen sulkiessa oviaan Alko tuntuu unohtuneen kokonaan. Eikö olisi järkevää rajoittaa myös alkoholin saatavuutta? Porukka hamstraa viinaksia kotiin ja valvottu juominen kapakassa siirtyy valvomattomiin olosuhteisiin koteihin. Tämä julkisten työpaikkojen suojelu voi joskus kolahtaa hallituksen omaan nilkkaan. Olisiko tässäkin rajoittaminen paikallaan ja pistää Alkot kiinni ainakin perjantaisin ja lauantaiksi? Ei olisi pöllömpi ajatus myös nostaa myynnin ikäräjaa reippaasti ylöspäin, vikkapa 25 vuoteen.

Tai miksipä ei laitettaisi Ylen ja Veikkauksen ja viikoloppuisin myös Alkon porukalle harja kouraan ja sairaaloihin ja terveyskeskuksiin auttamaan, tulisipa joskus tehtyä jotain hyödyllistäkin! Veikkauksen porukkaan palaan myöhemmin uudelleen. Pointti on tämä: julkishallinnon monet instituutiot, joilla ei ole mitään tekemistä koronan torjunnan kanssa, voisivat osoittaa vähän sitä vanhaa kunnon solidaarisuutta!

Mitä kuuluu taloudelle?

Joka päivä teen saman kuin kaikki suomalaiset ja avaan netin ja TV:n. Me toki kaikki katsomme uutisia vähän omin painotuksin, mutta minä haen merkkejä siitä, mitä hallitus aikoo juuri tänään tehdä pienyrittäjän hyväksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että se tekee vain hallaa niin suurille kuin pienillekin yrityksille.

Juuri yksityinen sektori on joutunut ottamaan hallituksen toimet vastaan eturintamassa, ilman mitään keinoja puolustautua. Joka päivä tulee uusia rajoituksia liikkumiseen, kaupankäyntiin ja työntekoon. Mikro- tai pienyrittäjän auttamiseksi ei ole tehty mitään. Joka päivä uutisten sanoma on ollut käytännössä sama: Nada, ei mitään uutta talouden Länsirintamalta.

Sosiaalidemokraattinen paradoksi

Tiedän, ettei sosiaalidemokraatti lähtökohtaisesti voi ymmärtää yritysmaailmaa, mutta nyt toimet kohdistuvat suoraan myös duunariin. Tässä on outo paradoksi ja seuraavassa pohditaan, mistä ristiriita voisi johtua.

Yksi keino saada asiaan selkoa on tarkastella pääministerimme lyhyttä elämää. Sanna Marinin ajatusmaailmaa voi yrittää ymmärtää tarkastelemalla niitä viitekehyksiä, joista olen saanut hänestä lukea. Hän on aika tyypillinen nuori sosiaalidemokraatti ja siinä asemassa on vaikea muodostaa käsitystä, mistä se raha siihen maapalloa syleilevään ja kaikille hyvää jakavaan aatteeseen tulee.

Jos on vuoden kaupan kassana, näkee toki työelämää, mutta tässä vanhempi sosiaalidemokraatti omaa pidemmän kokemuksen. Suurin osa heistä on tehnyt pitkän työuran metsurina, tehtaalla, autokuskina, palomiehenä ja vaikka missä, myös siellä kaupan kassalla. Kun tällainen sosiaalidemokraatti siirtyy politiikkaan, hän on työväen mies tai nainen. Hän haluaa paremmat työolot ja tietysti lisää liksaa. Yritys, jossa hän työskentelee, on duunarin mielestä ”riistäjä”, mutta toisaalta kukaan ei aseta kyseenalaiseksi, mistä se raha perheeseen tulee. Se tulee työnteosta, ja tämän asian yrittäjäkin voi jakaa tällaisen pitkän linjan sosialistin kanssa.

Ennen oli toisin

Useimmilla ihmisillä on kokemusta ankeista ajoista ja puutteesta, riippumatta poliittisesta maailmankatsomuksesta. Suurin osa on Marinia vanhempia, eikä heidän muistoihinsa kuulu yhteiskunnan turvaverkot ja tuet, joita pääministerimme niin vuolaasti kiittää.

Ei kuulu, koska niitä ei ollut olemassa. Ennen tuki-Suomea ankeat ajat selätettiin tekemällä vielä kovemmin töitä ja otettiin toinen tai kolmas työpaikka. Ei voinut lähteä opiskelemaan ja istumaan jäsenenä milloin missäkin komiteassa.

Yrittäjä keskustelee varsin usein myös sosiaalidemokraattisen aatemaailman omaavien henkilöiden kanssa. Jos on ollut autokuskina, voi hyvin ajatella, että ostanpas oman kuorma-auton ja vaurastun sen kanssa ja moni on menestynyt. Duunarista tulikin yrittäjä, ja huomattavalla osalla pienyrittäjistä on duunaritausta. Nämä kaikki tapaamani henkilöt ovat kuitenkin pääsääntöisesti noin 20 vuotta Sannaa vanhempia. Onhan tässä vähän osastoa ”vanha kääkkä muistelee”, mutta kuilu ikäryhmien ajatusmaailmojen välillä on silti tosiasia.

Urapoliitikon urautuneet päätökset

Sanna on siis urapoliitikko, mutta silti upea sosiaalisissa taidoissaan, häikäisevä ja itsevarma puhuja ja esiintyjä. Vähän tuntuu siltä, että Sanna joutuu pitämään lipun korkealla yksin ja muut antavat itsetään hölöttäjien ja hössöttäjien vaikutelman. Eräs huomioitava ominaisuus hänellä myös on, toisin kuin monilla muilla poliitikoilla. Hän pystyy tekemään päätöksiä ja se ei ole Suomessa helppoa. Kyvyttömyys tehdä päätöksiä on sisäänleivottu suomalaiseen kulttuuriin, niin julkishallinnossa kuin yritysjohdossakin. Kukaan ei halua ottaa vastuuta lopullisesta päätöksestä, sillä taustalla vaanii aina epäonnistumisen peikko.

Niinpä hallituksemme onkin valinnut helppojen päätöksien linjan, eli kieltojen tien. Se on huolellisesti kysynyt joka komiteasta, että rajoitukset ovat varmasti laillisia ja menestyksellisesti saanut koulut, kirjastot ja kapakat kiinni, mutta kieltäminen ei ole vaikeaa. Suomi on kieltojen ja rajoitusten luvattu maa ja meillä on pitkä kieltokulttuuri. Se on niin juurtunut meihin, että jopa oppositio on ollut hallituksen vietävissä kuin pässi narussa, urapoliitikko taitaa poliittisen pelin. Oppositio on itse ollut tiukkojen toimien kannalla jo ennen hallituksen linjauksia nyt tulee Sanna ja blokkaa irtopisteet omaan laariin Halla-ahon nenän edessä. Hupsis, mitenkäs tässä nyt näin kävi?

Ruotsi kulkee omia polkujaan

Tuntuu siltä, että rajoitushuumassa ei oikein tunnuta näkevän metsää puilta. Samaan aikaan Ruotsi kulkee omia polkujaan ja koulut ovat auki, metro kulkee, ravintolassa voi käydä ja liikkeissäkin ja talous pyörii. Luvut vaihtelevat, mutta ”virallisten” lukujen mukaan Suomen ja Ruotsin sairastuneiden määrä on jokseenkin vertailukelpoinen väestöön suhteutettuna. Totta kai Ruotsin tilanne on kuolleisuuden osalta selvästi pahempi, mutta silti tartuntojen määrä ei siellä ole – ainakaan vielä – katastrofi ja kuolleisuudessakin Suomi alkaa ottaa Ruotsia kiinni. Luvut ovat toki muutenkin hatusta tempaistuja, koska kummassakaan maassa ei testata riittävästi.

Muuttuvatko rajoitukset irtopisteiksi?

Nyt pistetään Uuttamaata kiinni ja samaan aikaan tänne tulee sadoin tuhansin lomalaisia ulkomailta ja jopa paaripotilaita, heitä suorastaan kehotetaan palaamaan Suomeen. Me terveet emme pääse kohta edes mökille karkuun, jos sellainen löytyy. Uudenmaan eritäminen alkaa jo viedä koko kieltokulttuurin falsettiin ja homma alkaa vahvasti haiskahtaa irtopisteiden keruulta. Tiedotustilaisuuksissa jokainen kynnelle kykenevä haluaa eturiviin vastaamaan ”median esittämiin kysymyksiin”, eivätkä ne juuri käsittle taloutta. Tässäkin voi kolahtaa omaan nilkkaan, 700 poliisia on nyt sidottu kiinni tien varteen seisoksimaan ja se on muista tehtävistä pois. Vaikkapa kotijuominkien seurauksena perheväkivallan kohteeksi päätynyt joutuu nyt odottelemaan apua vähän kauemmin. Aika näyttää memetetäänkö tässä ihmishenkiä.

Kuin Ohukainen ja Paksukainen

Lääninrajan sulkeminen aiheuttaa ruuhkien ja harmien lisäksi onneksi myös huvittaviakin tilanteita. Nyt saamme nähdä TV;ssä pönäköitä polliiseja kertomassa, että kaikki tarkastetaan ja pitkiä selityksiä ei nyt kuunnella ja kohta alkavat sakot napsua! Näiden kaverien töpäkkyys on sitä luokkaa, että se saisi William Shatnerinkin kateelliseksi. Poliisit tekevät itse päätöksen, onko joku oikealla asialla vai ei ja sakko tulee siis jokseenkin hatusta vetäistynä, työmatkalainen joutuu tämän pomputuksen kohteeksi mennen tullen.

Nyt se huvittava osuus tarinassamme. Töiden teko on järkevää ajoittaa viikonloppuun, jolloin teollisuustalo on tyhjimmillään. Tulimme myöhään sunnuntai-iltana bensa-aseman pikkukauppaan ruokavarastoja täydentämään ja paikalle osui myös pari kostaapelia hodareita tilaamaan. Siinä ne notkuivat selässä kiinni eikä turvaetäisyyksistä ollut tietoakaan. Miksi viranomainen ei noudata itse omia säännöksiään? Muistamme vanhan tarinan siitä miksi poliiseja on aina kaksi, no siksi kun toinen osaa kirjoittaa ja toinen lukea. Nyt se kolmas konstaapeli, joka osaa laskea ja vain kahteen, (siis metriin), ei sattunut paikalle. -Että näin. (Kappaleet lisätty 31.3)

Presidentti yksin linnassaan

Syrjään blokattu presidentti on huolissaan eläkeläisten kävelyreissuista, mutta ei ilmaise huoltaan 125 lääkärin – koulutettujen ortopedien ja traumatologien – Lapin koulutuspäivistä eli toisin sanoen rattoisasta biletysreissusta. Eikä häkään tunnu olevan huolissaan taloudesta. Voisiko presidentin voimakas esiintulo talousasiaoissa viheltää rajoituspolitiikan poikki? Hän on sentään kokoomuslainen ja luulisi ymmärtävän jotain taloudesta.

Herääkö oppositio ja koska?

Nyt ollaan aika lähellä sitä tilannetta, että uusia rajoituksia kansalaisoikeuksiin on jo aika vaikeaa keksiä lisää ja homma alkaa näyttää yhä enemmän surkuhupaisalta. Olisiko siis aika nostaa kissa pöydälle ja miettiä, saadaanko näistä rajoituksista niin suuri hyöty, että sillä voidaan perustella odotettavissa oleva taloudellinen katastrofi. Hallituksen on syytä muistaa, että presidentin ”nyrkki”- kannanotot ovat pikku juttu verrattuna siihen, kun kentän pommittamat oppositiopuolueet löytävät toisensa ja alkavat tehdä omaa työtään, eli oppositiopolitiikkaa.

Korona vai nälkä?

Tilanne alkaa olla huolestuttava, rajoituksia kyllä tulee lisää, mutta töitä ei voi eikä saa tehdä ja apupaketit näyttävät valuvan pankkien laariin. Ihmiset eivät ehkä kuole koronaan, mutta tällä menolla hallitus eristää heidät koteihinsa kuolemaan nälkään. Jonkin ajan kuluttua tulee pankin vouti ja vie sen asunnonkin alta ja on aika siirtyä hätämajoitukseen. Siellä voi sitten valita nälkäkuoleman ja koronakuoleman välillä.

Hallituksemme on niin keskittynyt rajoittamaan ihmisten toimeliaisuutta, että mitään konkreettista esitystä ahdingossa olevien ihmisten alati pahenevan taloustilanteen helpottamiseksi ei tule. Kyllä, yrittäjätkin ehkä pääsevät työttömyyskorvauksille, mutta miten se järjestetään?

Pienyrittäjän työt ja tulot eivät olekaan niin simppeli juttu kuin palkansaajan. Uutisvälineet toitottavat, että Business Finland auttaa, sieltä nyt vaan apua hakemaan. Mutta se ei auta mikro- tai pienyrittäjää, koska Business Finland tukee ja luotottaa vain osakeyhtiömuotoisia yrityksiä. Eikä tässä vielä kaikki, kuten kaupparatsu niin osuvasti sanoo, uusi ja vielä suurempi mörkö vaanii jo kulman takana.

Mörkö, mörkö

Tuleva kuun vaihde tuo lisää ongelmia, sillä silloin yrittäjille ja myös työttömille palkansaajille lankeavat loppukuun juoksevat maksut. Asuntolainojen lyhennykset tai ainakin niiden korot sekä asunnon yhtiövastike tai vuokra. Kuun vaihteessa lankeavat maksuun myös erilaisten muiden velkojen lyhennykset, auton, luottokorttien ja vaikkapa kesämökin ja veneen, ja syödäkin pitäisi. Yrittäjille tulevat vielä lisäksi Yel-maksut, ennakkoveromaksut, arvonlisäverot, raaka-aine- ja alihankintalaskut, koneiden leasing-maksut sekä ennen kaikkea liiketilojen ja teollisuushallien kovat vuokrat. Vaikka liikevaihtoa ei tulisi killinkiäkään, silti kaikki maksut juoksevat täysimääräisinä joko nyt heti tai viiveellä epidemian laannuttua, eikä niistä pääse eroon, vaikka maa kituisi vuosia tai vuosikymmeniä laman kourissa.

Lisää mörköjä

Pahinta on, että samat kulut vaanivat seuraavassakin kuun vaihteessa ja seuraavassa ja sitä seuraavassa. Kassaan ei kerry mitään ja velkataakka kasvaa, vaikka ”armelias” pankki suostuisikin veloittamaan vain pelkkiä korkoja.

Ensiksi periksi antavat ne, joiden ei välttämättä edes tarvitsisi. Meillä on paljon sellaisia pienyrittäjiä, jotka olisivat voineet jäädä golfia pelaamaan, mutta ovat jatkaneet liiketoimintaa puoliksi harrasteena, kun se on niin mukavaa ajankulua ja ihmiset tykkää. Yhteiskunnalliset muutokset toimivat usein laukaisimena näille ”harrastajayrittäjille” päättää pistää pillit pussiin ja lopettaa liikkeensä, eihän sitä firmaa velkaantumista varten pyöritetä. Jos tällaisessa pienyrityksessä on työntekijä, hän ei voi koskaan palata työpaikkaansa takaisin.

Ja vielä lisää mörköjä

Suurin ongelma on tietysti ne yritykset joissa lasketaan, ettei kannata ollenkaan antaa velkataakan kasvaa ja marssitaan jättämään konkurssi-ilmoitus. Hallin vuokrat ja muut maksut jätetään kylmästi hoitamatta.

Vaikeudet yleensä siirtyvät ruohonjuuritasolta ylöspäin. Teollisuus-, liike- ja asuinkiinteistöyhtiöiltä loppuu heiltäkin joskus rahat. Usein peikkona vaanii taas pankki. Työntekijöillä ei tässäkään tilanteessa ole enää työpaikkaa, johon palata takaisin.

Karhukirjeiden tulo yritykseen kestää muutaman kuukauden ja silloin meillä voi muutenkin olla aivan toisenlainen yhteiskunta kuin nyt. Saattaa myös olla, ettei koko yhteiskuntaa nykymuodossaan ole lainkaan. Tällaisen skenaarionko hallitus haluaa?

Löylykin kovenee

TE-toimiston hankejohtaja Jarmo Ukkonen twiittasi, että Suomessa on jo ehditty antaa vajaat 240.000 lomautusilmoitusta koronaviruksen takia. Oikeasti luvut tässäkin ovat mitä ovat ja luultavasti pian vahvasti alakanttiin. Eivätkä ne lomautukset johdu koronaviruksesta, vaan hallituksen toimista sitä vastaan. Tulevan kuun vaihteen jälkeen luvut voi huoletta tuplata. Nyt ei näytä hyvältä missään!

Yrittäjyyden muistomerkki – vai kaksi?

Rahat pois pankeilta!

Ihan kohteliaasti sanottuna pääministerimme elämänkokemus ja koulutus antavat aika laihat eväät ymmärtää rahan lainalaisuuksia eikä hänellä ole mitään talouskoulutustakaan. Niinpä hallitukselle oli helppoa myydä näkemys: ”Finnvera takaa ja pankit jakaa.”

Uskon, että hallitus halunnee vilpittömästi auttaa, mutta sen olisi  kannattanut jalkautua opintomatkalle pieniin teollisuuspajoihin ja Helsingin vielä auki oleviin kivijalkaliikkeisiin. Olisi voinut kysyä siellä yrittäjiltä, mitä mieltä he ovat tästä toimintamallista. Ei olisi tarvinnut kysellä kovin monelta ja aina saisi saman vastauksen:

Pankit eivät jaa mikro- ja pienyrittäjille yhtään mitään!

Yrittäjien keskuudessa tunnettu tosiasia on myös se, että pankit aliarvostavat Finnveran takauksia rankasti eivätkä yleensä kelpuuta niitä takauksiksi lainkaan. Pankit vaativat aina muita vakuuksia, yleensä yrittäjän perheen kodin.

Pankit tekevät itse päätöksiä, mikä yritys on elinkelpoinen ja mikä ei ja kenen lisävakuudet riittävät ja kenen eivät. Näistä päätöksistä ei voi valittaa. ”Finnvera takaa ja pankit jakaa” -menettelyllä apu ei tule menemään perille sinne, missä apua oikeasti kipeimmin tarvitaan.

Yrittäjät osaavat myös laskea kannattaako velkaantua ollenkaan ja kuinka kauan velkojen kuolettamiseen menee, jos kaikki palautuu ennalleen? Yhä useampi olettaa, että kyseessä on voimakkaampi yhteiskuntajärjestyksen muutos ja toipumisen jälkeen toimintaympäristö on täysin nykyisestä poikkeava. Näin ollen (lisä)velkaantuminen ei useimmille ole todellinen vaihtoehto.

Ratkaisu on helikopteri

Tuhkaa on liian varhaista heittää päälleen, vielä. Mitä sitten hallituksen pitäisi tehdä ja onko aikaa riittävästi, vaikka olisikin halua tehdä? Tämä on tuhannen taalan kysymys. Minä haluan auttaa Sanna Marinia kumppaneineen, joten tässä ehdotuksia viisikollemme siitä, mitä nyt pitäisi tehdä ja tehdä nopeasti sittenkin.

Mielenkiintoinen pointti tässä on se, että rahaa löytyy käytännössä rajattomasti kiitos mm. EKP:n. Hallituksen on vain alettava jakaa tätä rahaa suoraan yrityksille, käteisenä tukena, ilman vastiketta ja takaisinmaksua. Tällaiselle rahalle on nimikin: helikopteriraha.

Raha pitäisi jakaa suoraan yrityksille ilman pankkien harkintaa, siis suoraan tilille. Ehkä hallitukselle myytiin ehdotus pankeista rahan jakamisen välikätenä sillä, että pankeilla on tähän valmis osaaminen. Löytyy sitä pätevää osaamista julkishallinnostakin ja tässä voisi käyttää Veikkauksen 1.600-päistä henkilökuntaa apuna. Heidän ammattinsa on nimenomaan jakaa rahaa sitä tarvitseville.

Unohdetaan kerrankin pyhä byrokratia

Menettelyn täytyy olla myös äärimmäisen yksinkertainen, koska jo nyt konsulttitoimistot tarjoavat kallista ”apuaan” anomusten täyttämisessä anomusten monimutkaisuuden vuoksi. Vaikka meillä on vuosisadan kriisi, pyhä byrokratia ennen kaikkea? Ei sen niin pidä olla!

Oikeasti homma on aika yksinkertainen ja voidaan myös valvoa, ettei yritys viilaa apua tarjoavaa valtiota linssiin. Aika varma tietolähde avun määrittelyyn on yrityksen edellisen vuoden tilinpäätös. Suurimmalla osalla mikroyrityksistäkin on sellainen ja lisäksi tilinpäätökset ovat valmistumassa juuri tähän saumaan.

Jos yritys on tullut toimeen tilinpäätöksen mukaisella liikevaihdolla, se tullee toimeen vastaavalla summalla nytkin. Eli olipa suora tuki mikä tahansa, tässä on hyvä ja rehellinen pohja sen määrittelyyn. Onko tukisumma neljännesvuoden vai puolen vuoden liikevaihtoa vastaava summa, ehkä jollain rajoittavalla katolla, olisi sitten oma päätöksensä.

Summan pitää olla samaa luokkaa kuin kuukausiliikevaihto kertaa X-määrä kuukausia ja  kunnilla ei ole tämän asian kanssa ei niin mitään tekemistä! Tällä järjestelyllä yrittäjä ei pääsääntöisesti tarvitsisi edes työttömyysturvaa eikä muita helpotuksia, eikä työntekijöitä tarvitsisi irtisanoa ja kaikki kustannukset voisivat juosta edelleen ja ne tulisivat maksetuiksi. Tällä tavalla talous voisi käytännössä jatkaa siitä, mihin korona sen pysäytti, sitten kun tilanne on ohi.

Tämä tukimenettely poistaisi myös aikaa vievät lakikiemurat yrittäjien työttömyysturvasta, ja anomusten käsittelijöille jäisi aikaa tehdä normaalia työtään lomautettujen ja irtisanottujen anomusten parissa. Yrittäjä voi keskittyä kehittämään vaihtoehtoisia ansainta- ja työllistämiskeinoja, jotta koronakaranteenin päätyttyä päästäisiin talouden elvytysvauhtiin välittömästi. Nyt kaavailtu parin tonnin tuki, jota jostain kumman syystä kunnat velvoitetaan jakamaan, ei pelasta edes nakkikioskia tuholta. Perään voi huoletta heittää nollan.

Pelastaako kopteri?

Kalliiksi tämä tietysti käy, mutta muutakaan keinoa ei ole näköpiirissä. Aikaa vain ei ole paljon, sillä ongelmilla on taipumus paisua.

Jos viet suuren, pyöreän kiven vuoren huipulle, joudut näkemään paljon vaivaa saadaksesi sen sinne. Se ei kuitenkaan riitä, sillä kivi vaatii tukea ja tasapainottamista. Jos siitä ei voi pitää kiinni, se alkaa vieriä kiihtyvällä vauhdilla alaspäin.

Vastaava pätee ongelmiin: ensin on ihan pikku juttu, jota ei hoideta. Sitten se hoitamaton asia kasvaa ja vaatii lisää huomiota, aikaa ja rahaa. Yhtäkkiä tilanne lipsahtaa hallinnasta ja asialle ei voi enää mitään. Edessä on romahdus.

Kun elämä romahtaa täydellisesti, tällöin aivan tavallisella perheenisällä tai -äidillä, duunarilla tai kapitalistilla naksahtaa jokin päässä.

Meillä on olemassa sanonta sivistyksen kestosta, jos niin ja niin monta ateriaa jää väliin. Jokainen voi arvioida luvun itse, mutta elämän lainalaisuudet eivät salli yli 10 menevää lukua. Silloin taannummme simpansseiksi, joka on ihmisen ohella maailman väkivaltaisin eläin. Toisin kuin simpanssilla, jolla on kivi tai puun karahka kädessään, meillä on kädessämme jotain ihan muuta ja tilanne voi mennä vaaralliseksi. Kun paha tilanne alkaa, se usein myös eskaloituu hyvin nopeasti.

Merkkejä tulevasta

Tarkoitus ei ole maalailla maailmanlopun kauhukuvaa, mutta ihminen, jolla ei ole enää mitään menetettävää, on aika arvaamaton, ja tarkkaavainen voi huomata jo ensimmäisiä merkkejä tästä.

Epämääräiset gosseporukat kerääntyvät kulmille norkoilemaan. Jos lääkäri bilettää kuin viimeistä päivää, ovatko kaikki hattivatit laaksossa? Voimakkailla moottoreilla varustettujen ajoneuvojen ääniä kuulee kylillä yhä useammin keskellä yötä.

Liikenteessä käytöskulttuurin muutos on muutenkin nähtävissä ehkä helpoiten, tööttiä tulee, vaikka ajaa rajoitusten mukaan, ja seurauksena on pähkähulluja ohituksia. Kameroita vilisevillä teillä ajetaan kaahaillen reipasta ylinopeutta eli enää ei piitata, vaikka sakko napsahtaisikin. Koukkimiset ja hurjat spurtit ovat lisääntymässä, ja tämä kaikki, vaikka liikenteen määrä on vähenemässä.

Joopa joo, pientähän tämä on, eikä syytä huoleen ole. Vai onko?

Kolmas kerta toden sanoo

Hallituksemmme on nyt tehnyt kaksi kyseenalaista virhettä. Ensimmäinen oli jättää valta avun antamisesta pankeille ja ilmeisesti myös kunnille?! Lisärahalla ja sen suoralla jakamisella asian ehtii vielä paikata.

Toinen oli päästää kuunvaihde ihmisten ja yritysten niskaan ilman todellisuudessa vaikuttavia talouden tukitoimia ja tätä virhettä ei voi enää korjata. Eiköhön tästäkin takaiskusta vielä suurin osa selvinne, mutta hintana vitkastelusta ovat jo nyt 6-numeroiset lomautusluvut.

Kolmas ja se kova kerta tulee seuraavana kuunvaihteena ja aika kulkee nyt sitä kohti. Jos siihen mennessä ei ole tehty radikaaleja toimia, sitä seuraavaa kuunvaihdetta ei nykymuotoisessa yhteiskunnassamme enää tule ja se on luultavasti myös hallituksemme viimeinen kuunvaihde.

Usko pois Sanna, rahan levittäminen ei ole vaikeaa varsinkin kun sitä on. Nyt se voi pelastaa koko nykymuotoisen yhteiskuntarakenteemme, ja se ehditään tehdä vielä kohtuullisilla inhimillisillä kustannuksilla.

Kuvat ja teksti: ©  Pauli Kinnunen