Musiikki, jos mikä, on henkilökohtainen ja yksilöllinen kokemus, useimpien mielestä miellyttävä sellainen. Ihminen on tehnyt musiikkia tuhansia vuosia, kaikissa kulttuureissa. Olen harrastanut musiikkia ja äänentoistoa vuosikymmeniä. Vaikka albumin voi toki nykyisin kuunnella netistä, oikeita levyjä on edelleen kiva ostaa, kuunnella ja kerätä. Joidenkin mielestä omaan kohtalaisen musiikkimaunkin. Vaikka tässä lehdessä käsitelläänkin yritys- ja talousasioita, miksi emme tarjoaisi myös vähän kevyempää luettavaa? Ehkä voin jopa auttaa sinuakin laajentamaan musiikkimakuasi ja avaamaan siihen jonkin uuden näkökulman. Nämä ovat makuasioita ja suosittelemani levyn ostat sitten omalla vastuullasi.
Mitä on hyvä äänentoisto?
Koska musiikki koostuu monesta osa-alueesta, pitäisi löytää standardi, joka on koko ajan sama. Ainoa yleispätevä asia on hyvä äänentoisto. Olipa musiikki sitten poppia, räppiä, humppaa tai klassista, se on aina pyrittävä toistamaan mahdollisimman alkuperäisenä. Artistiakin kohtaan on reilua, että kuunteluolosuhteet ovat mahdollisimman vakiot, varsinkin kun levystä kirjoitetaan julkisesti jotakin. Makuasiat ovat makuasioita, mutta musiikki pitäisi aina toistaa niin, että se vastaa alkuperäistä tallennetta mahdollisimman uskollisesti. Näin ollen ainoa vakio on puhdas ääni. Tässä artikkelissa paneudutaan niihin äänentoistollisiin periaatteisiin, joita noudatetaan kirjoituksia laadittaessa. En puutu nyt musiikin nyansseihin vaan enemmänkin tekniikkaan, mutta ydinfysiikkaa tämä ei silti ole.
Äänen laatu
Keittiön pöydällä nököttävä ruma 50 € hintainen ”stereo” ei sovi äänen lähteeksi. Se ei sovi, jos aikoo kirjoittaa musiikista jotain, mutta ei se kyllä sovi äänenlähteeksi muutenkaan. Tällaisen laitteen suunnittelun ohjenuorana on ollut tehdä se mahdollisimman halvalla. Se on siis väkisinkin huono laite, jossa on huono äänentoisto. Jos siihen laittaa laadukkaasti tehdyn hyvän artistin levyn josta pitää, se kuullostaa huonolta. Jos vastaavan levyn soittaa kunnon laitteista, levy kuullostaa hyvältä. Jos halpisstereoon pistää huonosti äänitetyn, huonon artistin levyn, sekin kuulostaa tietysti huonolta. Jos tämän kehnon levyn pistää nyt soimaan hyvistä laitteista, se kuullostaa itse asiassa vieläkin huonommalta! Miksi näin on?
Parempi laitteisto tuo vain korostetummin esiin äänitteen mokat kaikessa karmeudessaan. Huono laite tavallaan antaa vähän anteeksi, koska sen toistokyky on rajallinen ja osa virheistäkin jää silloin toistumatta. Kirjoituksen kohteena oleva levy on siis aina kuunneltava hyvistä laitteista ja nyt tullaan käsitteen Hi-Fi äärelle.
Mitä on Hi-Fi?
Tarvitaan siis hyvät laitteet ja oletetaan nyt, että näin on. Toinen kysymys on se, miten laitteisto on säädettävä kuuntelua varten. Eli kuunnellaanko tavallisilla, hyviksi havaituilla käyttösäädöillä vai onko laitteisto ”puhdistettava” kuuntelua varten. Käytännössä puhdistaminen tarkoittaa juuri Hi-Fiä. Eli kaikki vahvistimen tehosteet ja killuttimet pois, direct ja stereo päälle. Sitten testilevyllä kalibroidaan ääni optimaaliseksi. Huonettakin viritellään ja vaimennetaan. Kaiut ja seisovat aallot eliminoidaan ja taajuusvasteet pannaan ojennukseen. Lopulta istutaan ainoaan mahdolliseen kuumaan pisteeseen, otetaan harras ilme naamalle ja kuunnellaan… Teoriassa näin saadaan esiin mahdollisimman samanlainen ja aito äänikuva, joka studiossa tai konsertissa on ollut. Toki käytännössä miksaajan ja monen muunkin seikan suodattama ja usein vähän kikkailtukin näkemys – silti samanlainen.
Äänentoiston matematiikkaa
Kuinka lähelle tätä päästään, riippuu lompakon paksuudesta. Jos laitat laitteistoosi sen 50 euron perään nollan, saatko 10 kertaa parempaa ääntä? Teoriassa saat, se 50 €:n stereo on niin kelvoton, että parannus on aina merkittävä. Onko se nyt ihan 10-kertainen, jää arvoitukseksi, mutta moninkertainen kuitenkin. Et ikinä kuuntele edes uutisia siitä vanhasta stereosta enää. Entä jos edelleen laitat perään nollan, tuleeko jälleen kymmenkertainen parannus? Eipä tulekaan.
Tuntuva parannus, muttei enää 10-kertainen, ehkä 60-70% parempi. Selvä edistys kuitenkin, paviaanikin kuulee eron. Jos vielä laitat perään nollan, niin mitenkä käy? Saat enää ehkä 10 % parannuksen, korjauksen johonkin sinua kismittävään ongelmaan, ehkä muutaman lisähertsin bassoon, paremmin kuuluvat symbaalit. Kun esittelet parannusta ystävällesi, jonka korva ei ole niin kouliintunut kuin sinun, hän saattaa ihmetellä, mikset ostanut samalla rahalla autoa! Hän ei kuule mitään eroa, koska ei osaa erottaa niin pieniä vivahteita. Tässä vaiheessa harrastusta vaaditaan jo kouliintunutta korvaa ja tietoa. Se paviaani kuulee eron vielä nytkin, koska sillä on parempi kuulo kuin ihmisellä. Meillä ei ole kuitenkaan yhteistä kieltä, joten eläin ei voi antaa lisää parannusehdotuksia, vaikka sillä niitä luultavasti olisikin.
Kohtuus kaikessa
Koska kaikilla ei ole kouliintunutta korvaa, levyä ei siis saa kuunnella myöskään liian hyvillä laitteilla. Loistavat laitteet ovat kalliita, vaikeakäyttöisiä ja kaivavat hyvästäkin äänitteistä virheet esiin ja ne alkavat ärsyttää. Kuitenkin 99 % ihmisistä ei silti tulisi koskaan kuulemaan niitä, koska heillä ei ole kalliita laitteita eikä koulittua hifi-korvaa. Moni meistä seuraa jääkiekkoa, mutta suurin osa yleisöstä ei pelaa sitä. Silti huomaat, jos joku tekee kentällä virheen. Ainakin huomaat, jos tuomari tekee virheen! Voidakseen nauttia pelistä on tunnettava sitä, vaikkei itse pelaisikaan. Vastaava yleistieto ja rakkaus musiikkiin riittää, pikkuasioista niuhottaminen olisi kuitenkin väärin artistia ja tuottajaa kohtaan. Haluan 99 % lukijoista ymmärtävän kirjoituksen ja uhraan sen 1 %, joilla on superlaitteet ja -korvat. Voin vakuuttaa, että kirjoitan äänityksen laadusta silti riittävästi, mutta kaikkia ei voi miellyttää.
Ei super Hi-Fi:ä
Meillä päädyttiin siis ratkaisuun, jossa laitteistoa ei puhdisteta. Sen joutuisi tekemään monta kertaa vuodessa ja siihenkin kätkeytyy virheen mahdollisuus. Olisiko laitteisto aina siltikään samanlainen? Käytän siis tilatehostetta ja lisäbassoa, subwooferia, joka säädetään korvakuulolta. Sen leikkauspiste ja voimakkuus sovitetaan käsin. Laitteiston äänenvoimakkuus on maltillinen. Levyn äänitys määrää äänenvoimakkuuden lähtötason. Kun hiljaisimmat kohdatkin ovat mukavasti kuultavissa, on äänenvoimakkuus oikea. Matalan dynamiikan levyä voi soittaa hiljaisemmin kuin laajan, ns. ”täyden dynamiikan” levyä.
Omilla ja artistin ehdoilla
Voin silti vakuuttaa, että äänentoisto on aina artistille suosiollinen, mutta yksilöllisesti. Kommentit äänen laadusta ovat vertailukelpoisia keskenään, mutta vain minulla, joku toinen voi kuulla jotakin ihan muuta. Ennen kaikkea joku toinen voi haluta kuunnella jotain ihan muuta. Äänilähde on CD-levy, riittävän hyvää vinyylisoitinta en omista, käyttämäni CD-soitin on mielestäni kohtalaisen laadukas. En arvostele levyjä striimauspalveluista, vaikka joissakin niistä on CD:täkin korkeampi näytteenottotaso. Toistaiseksi näiden äänilähteiden keskinäisestä paremmuudesta ei siis nyt väännetä. Tavallisen käyttäjän kohdalla muut äänentoiston osa-alueet tulevat vastaan ennen itse äänilähdettä, ehkäpä satasen vinyyliä lukuunottamatta.
Tähdet, tähdet…
Tässä lehdessä pitäydytään hyviin levyihin ja artisteihin. Ei ole tarkoitus moittia ketään, kukapa nyt muutenkaan ostaisi huonon levyn? Täällä kirjoitetaan siis mielimusiikista, joten kaiken tyyppistä musiikkia ei edes kommentoida. Lopputuloksena levyt saavat 1-5 tähteä. Jokerimerkkinä on vanha kunnon ”papukaijamerkki”, siihen voi turvautua, jos kunnon tähteä ei voi antaa, mutta levy silti ansaitsisi jotain ekstraa. Miksi silti tähditän levyt, jos kaikki levyt ovat itselleni mieleisiä? Kun artikkeleita tulee lisää, muodostuu tietty järjestys äänitteiden kesken. Tähdet ovat yleisesti hyväksytty tapa käsitellä tätä asiaa.
Saat laatua
Tähdet ovat käytännössä nyansseja, fiilistelyä ja jonkinlainen loppukiteytys. Ne summaavat levyn kokonaisuutena. Esimerkiksi myös kansi ja sen informatiivisuus otetaan huomioon, graafisen alan ihmisenä kiinnitän tähänkin huomiota, joskaan kukaan ei loppupeleissä kuuntele kantta. Kiinnitän huomiota myös levyn äänitykseen. Arvostan äänen puhtautta ja laajaa äänen dynamiikkaa. Tähtiä annettaessa huomioidaan myös aikaa: ensinnäkin levyn fyysistä pituutta, koska miksi kantaisin kotiini ongelmajätettä, jota levyn tyhjä osa käytännössä on? CD-levylle sopii noin 70 minuuttia musiikkia, kohtuullinen levyn pituus olisi ainakin tunti. Levy ei siis saisi olla liian ”vajaa” ja tämä aika mitataan minuuteissa. Toinen ja tärkeämpi aikakriteeri mittaa sitä aikaa, jonka levy tulee viettämään levylautasellani. Hyvällä levyllä tämä aika pitäisi voida mitata vuosissa.
Eikä tämä nyt niin vakavaa ole
Mutta kun ostat suosittelemani levyn, pyrin oikeasti siihen, että saat varmasti laadukkaan, hyvin tehdyn tuotteen. Myös artisti on hyvä, sävellykset mielenkiintoisia, levy on hyvin äänitetty ja siinä osataan soittaa. Saat paljon viihdyttävää sisältöä pakattuna hyviin kansiin. Ja kaikki mitä korviisi kantautuu on aina korkeatasoista ja tulet viihtymään musiikin parissa. Korvista ääni etenee mieleesi, siihen en voi vaikuttaa.
Eikä kukaan oikeasti osta levyä, jos minä suosittelen sitä.
