On vuoden ensimmäisen pääkirjoituksen aika. Se on poliittinen. Suurin uutinen politiikassa oli tietysti Lennun vaalikaranteenin päättyminen, jossain välissä oli myös joku vaali, jossa valittiin sama presidentti uudelleen. Vuoden alun toinen tärkeä uutinen oli tietysti Paavo Väyrynen, joka rökitti vaaleissa Vanhasen. Kummastakaan ei tullut presidenttiä, jonka hyvää tekevää vaikutusta ei uutisoitu läheskään sille kuuluvalla rummutuksella. Huh huh! Pelkkä ajatuskin puistattaa. Alkavan vuoden kolmanneksi tärkein poliittinen uutinen on tietysti yhden päivän pituinen lakko ja siihen liittyvä mielenosoitus ns. aktiivimallia vastaan. Tähän asiaan emme mekään malta olla tunkematta nokkaamme.
Monta on väsynyttä rellestäjää…
Aktiivimallista on kirjoitettu niin paljon, että siihen ei ole mitään lisättävää, siksi emme käsittele sitä. Suomessa on paljon ihmisiä, jotka saavat palkkaa sen ruotimisesta. SAK:n asiantuntijoiden palkat maksaa duunari. EK:n asiantuntijoiden palkat maksavat yrittäjät ja toimittajien palkat maksamme tuotteiden hintoihin leivotuilla mainoskuluilla. YLE:n toimittajien palkat maksamme me kaikki ikään, säätyyn ja sosiaaliseen statukseen katsomatta, niin rikkaat kuin köyhätkin.
Mutta hei, vielä on yksi mielenkiintoinen asia ruotimatta. Mistäpä muusta yrittäjä olisi kiinnostunut kuin numeroista. Niinpä paneudummekin niihin, koska numerot ovat kaikille samoja. Vaan eivätpä olekaan! Ammattiliitto SAK väittää paikalla olleen ainakin 10.000 ihmistä. YLE väittää paikalla olleen noin 8.000 ihmistä. Meille yrittäjille YLE ja SAK ovat vähän kuin synonyymejä, mutta isoa lukua kuitenkin tarjoillaan molemmilta tahoilta. Poliisin mukaan paikalla oli 5.000 ihmistä. Nyt suuri kysymys, kuinka monta ihmistä paikalla oikeasti olikaan?
Määrää selvittämään
Asia selviää laskemalla, lähteenä käytetään tietysti ko. tahojen nettiin lataamia kuvia. Eli siis YLE:n ja SAK:n. Nykyinen kameratekniikka tuottaa varsin tarkkaa kuvaa, miltei joka naaman voi erottaa niistä. Tosin tietysti osa naamoista ei näy, esim. lapset jäävät huomaamatta. Lapsia ei tosin voi muutenkaan huomioida, koska he eivät voi äänestää, lisäksi he eivät ole paikalla omasta tahdostaan, vaan vanhemmat ovat tuoneet heidät mukanaan. Lisäksi vaihtuvuutta ei näin laskien voi huomioida, joku voi tulla ja toinen lähteä.
Mutta eihän ilmoitetuissa luvuissakaan kukaan puhunut vaihtuvuudesta tai lapsista mitään, ilmoitettiin vain läsnäolevien määrä. Sitten hyppäämme raketin kyytiin ja ei kun laskemaan. Menetelmänä käytän tuttua ruutusysteemiä, siinä lasketaan jokin ruutu ja siinä olevat seisoskelijat. Sitten katsotaan montako ruutua toriin mahtuu ja kerrotaan yhden ruudun henkilömäärä torin kokonaisruutumäärällä ja voilá! Siinä on kokonaismäärä. Ihan oikeasti, tämä ei ole vaikeaa.
Entä saadaanko tarkka luku? Ei tietenkään, aina joku jää jonkun selän taakse juuri oikeassa kulmassa katveeseen. Toisaalta, tein laskelman kahteen kertaan, laskin YLE:n kuvan ruutumenetelmällä, mutta SAK:n kuvassa käytin siivumenetelmää. Eli laskin ihmiset riveittäin ja kerroin rivimäärällä. Kuvat eivät olleet koko toria kuvaavia, joten piti ottaa avuksi kartta ja yrittää mieltää ne ruudut, joita kuvassa ei näy ja ”loihtia kyseiset ruudut” ja tehdä sama myös siivumenetelmällä.
Nyt joku agitaattori huomauttaa, etten mainitse rappusilla olevien ihmisten määrää, mutta ähäkutti, minäpäs laskin heidätkin! Haluaisin muistuttaa, että varmuuden vuoksi heilutin punalippua niin paljon kuin mahdollista. Moni tuli varmasti lasketuksi kahteenkin kertaan. Torin keskikohta laskettiin kahteen kertaan eli se oli molemmissa puoliskoissa mukana. Laskennassa pohjaksi ei ole valittu sellaista ruutua, jossa ihmisiä on harvakseltaan, vaikka kuten jokainen voi kuvista nähdä, niitäkin löytyisi.
Tulosta ihmettelemään
Siivumenetelmällä sain 8 siivua, joissa jokaisessa oli 250 ihmistä, eli yhteensä 2.000 läsnäolijaa. Ruutumenetelmällä sain yhden ruudun porukaksi 46 ihmistä, mutta pannaan nyt 50, kun lupasin sitä punalippua heiluttaa. Tulos on noin 12 ruutua torin puolikkaalla, eli kokonaismäärä on 24 ruutua. Lopputulos vain 1200 ihmistä! Portailla oli suunnilleen 500 ihmistä. Enimmilläänkin paikalla oli vain alle 3.000 ihmistä, uskokaa tai älkää.
Muistakaa myös, että siellä oli esiintymislava, joka oli aika suuri ja lisäksi ammattiliittojen kioskeja sekä ämpärirekka tilaa viemässä. Ei kai kukaan niiden alla lymyillyt? Laskin kaiken tämänkin sellaiseksi tilaksi, jossa seisoo ihmisiä. Katsokaa kuvia ja tehkää omat johtopäätökset. Pakko myöntää, että hämmästyin itsekin. MTV:n uutiskuvissa näytti jopa väljältä ja panoraama torilta paljasti rakennelmia, jotka oli jo purettu kun tulin paikalle. Lisäksi turvamiesten suuri osuus paljastui, tästä kuvasta olisin saanut pienimmän luvun. Vaimoni on minua parempi matematiikassa, joten tarkistutin luvut hänellä ja hänen mielestään luvut pitivät paikkansa.
Jatkamme vielä hiukan matematiikan ihmeellisessä maailmassa. Asiaa yksinkertaistaaksemme heilutan edelleen punalippua, joten pannaan läsnäolijoiden määräksi tasapyöreä 3.000 ihmistä. Jokainen voi tykönään laskeskella prosentteja minun saamieni tai omien lukujensa perusteella.
Vielä vähän prosentteja
Tässä laskentoa 3.000 henkilön mukaan. Kansalaisaloitteen allekirjoitti n. 140.000 ihmistä. Se on netissä hyvin helppoa, nimi alle vaan. Mieltä osoittamaan tuleminen vaatii kuitenkin jo vaivannäköä ja paikalle tuli n. 2 % tuohtuneista. Suomen työttömyyslukuja esitetään jos jonkinlaisia, mutta tähän tieto otettiin Tilastokeskuksen Findikaattorista ja se oli 2017 joulukuussa n. 227.000. Kuinka paljon ihmisiä siivotaan työttömyystilastoista vaikkapa varusmiehiksi, kuuluu toiseen tarinaan. Tästä kokonaismäärästä, josta kaikki siis eivät olleet niin tuohtuneita, että olisivat allekirjoittaneet edes kansalaisaloitetta, paikalle raahautui 1.32 %.
Ollaanpa rehellisiä, eivät nämä luvut hirveän suurilta näytä. Vaikka torilla olisi ollut enemmänkin ihmisiä, prosentit kertoisivat silti karua kieltään. En vastusta poliittisia lakkoja, lakko ravistelee. Lakon hintalapuista on turha urputtaa, ei kukaan lakkoile ilman syytä, usein sitä saa mitä tilaa. Yrityksille tulee yhteiskunnalta muitakin hintalappuja, jotka on leivottava lopullisen tuotteen myyntihintaan. Pitäisikin miettiä sitä, että demokratiassamme on jotain mätää, kun joudutaan osoittamaan mieltä vaalein valittua hallintoa vastaan. Joku keskusteluyhteys puutuu kansan ja sitä hallitsevien ihmisten väliltä.
En voi kertoa miten asioita pitäisi korjata, Sipilällä on varmasti laskutikussaan hyvää tarkoitusta edistävä suunnitelma. Hänen hallituksensa aikana taloutemme on kääntynyt nousuun, tämä on kiistaton tosiasia. En voi sivuuttaa työttömien näkemystä; pirukaan ei ota tolkkua aktiivimallista! Pelkästään koulutuksen kriteerit ovat outoja, vain TE- toimiston koulutus on pätevää, ammattiliiton ei ole. Tällä perusteella koko koulujärjestelmämme voitaisiinkin sitten siirtää TE-toimistoille, jos sieltä saatu koulutus on parasta. Se tiedetään, ettei aktiivimalli itsessään tuo yhtään uutta työpaikkaa, paitsi muutaman avoimen virkailijan tehtävän. Sen me myös tiedämme, ettei nousukausi lisää töitä samoilla prosenteilla joilla talous kasvaa, mutta silti nousu tuo lisää töitä.
Biologiaa ja taikuutta
Yhden asian voimme kuitenkin tehdä ja sen selittämiseksi tarvitsemme hiukan tutustumista luonnontieteisiin.
Ihmisen näkö on edelleen keräilijä-metsästäjän näkö. Se on valikoiva, emme saa aivoihimme kaikkea näkemäämme informaatiota, vaan aivojen simuloivan näennäisinformaation. Aivot poistavat tietoa, joka ei ole tilanteen kannalta oleellista. Harrastan vähän taikatemppuja ja paljastan nyt yhden klassikkotempun, sillä voit hämmästyttää ystäviäsi.
Ota pieni kirkkaan värinen pallo. Ala heittää sitä pöydän ääressä istuen ja pyydä yleisöä seuraamaan palloa, äläkä päästä ihmisiä sivuillesi. Heitä palloa muutama kerta rytmikkäästi noin metrin korkeuteen, jotta kaikki tottuvat seuraamaan sitä, pidä omakin katseesi kiinni pallossa. Viimeisellä kerralla pudotatkin pallon syliisi, mutta olet heittävinäsi ja seuraat edelleen lentorataa katseellasi. Pallon lakipisteessä (tai oikeastihan siinä ei ole enää mitään) huudat: Katoa! Ja tosiaan, pallo ”katoaa” ihmeellisesti suoraan yleisösi silmien edessä ja sinä saat ällistyneiden katsojien aplodit. Hyvin tehtynä temppu on yllättävän vaikuttava. Harjoitteluksi riittää hyvä heiton rytmin hallinta, ei muuta, sekä se pallo.
Mihin temppu perustuu? Ihmisaivot alkavat simuloida heittoa, viimeisellä heitolla mitään palloa ei enää ole, mutta aivot loihtivat edelleen pallon takaraivollesi. Illuusio katkeaa Katoa!-huutoon, jolloin temppu on valmis. Silti ihmettelemme, miten taikurin pallo voi kadota ilmassa silmiemme edessä. Aivot säästävät laskentaresurssejaan ja syöttävät samaa tietoa loputtomiin, kunnes jotain yllättävää tapahtuu. Missä pallo oikeasti on, sillä ei ole enää väliä.
Vastaava ilmiö tuottaa myös liikenneonnettomuuksia, autoilijan aivot kun virittyvät autojen seuraamiseen. Kun auto ajaa jalankulkijan päälle ja autoilja väittää oikeudessa, ettei nähnyt jalankulkijaa, hän puhuu totta. Näitä onnettomuuksia yritetään vähentää nopeuksia laskemalla ja tekemällä siksi ajosta mahdollisimman hankalaa. Liikenteessä autoilija varoo ensin suuria ajoneuvoja, sitten julkista liikennettä, sitten toisia henkilöautoja, tien kuntoa, kieltomerkkejä, poliisia, kameroita. Jalankulkija on autoilijalle täysin vaaraton ja putoaa siksi autoilijan aivoissa vähempiarvoiseksi tekijäksi. Turvallisuus paranisi autoilijan ajoa helpottamalla ja se ei nykyisin Helsingissä ole poliittisesti mahdollista.
Maailma takaraivollamme
Miksi nämä esimerkit? Torilla oleva ihmismäärä on sekin katsojan takaraivolla, se ei ole todellinen, se on aivojen tuottama illuusio. Kuitenkin sitä uutisoidaan todellisuutena ja se on ihan hölmöä, koska tarjolla on monta illuusiota. Yksi kuvaushelikopteri antaisi meille kaikille oikean tiedon torilla olevien ihmisten määrästä. Kun yhteiskuntaa kehitetään ja ongelmia yritetään ratkoa, pohjana pitäisi olla vain tosiasioita.
Insinööri Sipilä on sitä mieltä, ettei laskutikku valehtele, ja hän on väärässä. Laskutikku antaa oikeastikin vain likiarvon, joka on silti riittävän tarkka, jotta sillä voi laskea raketin lentoradan kuuhun. Sipilän aivot simuloivat laskutikun luvut herran takaraivolle, mutta ne ovat vain illuusio, aivojen suodattama kuva. SAK on sitä mieltä, että aktiivimalli on p€r$€€$tä ja siitä ei ole hyötyä, mutta se on väärä johtopäätelmä, sillä me ihmiset kaipaamme joskus pientä potkua juuri sinne. Lisäksi SAK ei ole esittänyt tilalle parempaakaan mallia. Jotkut SAK:n korjausehdotukset ovat sen sijaan järkeviä.
Koska kaikki ovat poteroissaan, keskusteluyhteys on juuri mielenosoituksessa vallinnutta tasoa, jossa vain omien puheet kelpaavat. Eri mieltä oleville buuataan, eikä näin ollen saada tietää, mitä sanottavaa esim. Vartiaisella olisi ollut. Ihmisillä on näin käytettävissään vain SAK:n suodattama tieto, josta aivot simuloivat kuvan takaraivolle. Rehellisyyden nimissä myös yrittäjäjärjestöt tuputtavat meille yrittäjille omaa yksipuolista näkemystään. Monet ongelmat nähdään työntekijöiden aiheuttamina ja sen ajatuksen pohjalta työehtoja tulisi löysentää. Huomattava osa yritysten ongelmista johtuu kuitenkin huonosta yritysjohtamisesta, heikosta asiakkaiden kuuntelemisesta sekä muutosvastaisuudesta. Ne ratkeaisivat halvalla hankkimalla johdolle vessaan peilit!
Ehkä emme vain tahdokaan tietää
Miksi ei sitten käytetä kuvauslennokkia? Näin saisimme edes yhden tiedon, joka on sama niin EK:lle, SAK:lle, YLE:lle, poliisille kuin meillekin. Oltiinpa aktiivimallista mitä mieltä hyvänsä, edes tästä yhdestä asiasta kaikki olisivat samaa mieltä. Ehkä löytyisi muitakin numeroita ja tuloksia, jotka olisivat samat kaikille.
Miksi ihmeessä näin ei tehdä? Olisiko niin, että ihmiset eivät oikeasti haluakaan tietää. Me pidämme takaraivollamme olevasta illuusiosta ja haluamme uskoa siihen. Mitä suurempi joukko ympärillämme on, sitä todenmukaisemmaksi takaraivollamme oleva harhakuva muuttuu, kunnes se on lopulta täyttä totta.
Helikopteria ei haluta taivaalle koska:
SAK haluaa viestiä joukkovoimasta, siksi se esittää suurimman luvun.
Vihervasemmistolainen YLE peesaa, mutta joutuu antamaan vähän periksi totuudelle, jotta se voisi väittää tarkastelevansa asioita lain sille edellyttämällä ”puolueettomuudella”.
Poliisin luku lähestyy totuutta, koska he joutuvat ajattelemaan turvallisuutta ja silloin nojataan mieluiten tosiasioihin. Mutta paras silti vähän liioitella, ettei vaan kukaan ehdota lisäsäästöjä virkoihin.
Lopputulos on se, että kaikkien takaraivolla on oma harhakuva ja sen kanssa mennään neuvotteluihin tekemään parempaa yhteiskuntaa. Ollaan niin kuin se taikatempun katsoja tai autoilija.
Tämän tavan huonona puolena taas on se, että silti sen heikomman osapuolen pää sinne pyörän alle jää.
Ja ei muuta kun yhdessä parempaa yhteiskuntaa rakentamaan…