Paul Austerin (70) viimeinen maailmankiertue sai hänen elämässään ainutlaatuisen käänteen, kun Suomessa häntä haastattelemaan saapui maan istuva presidentti. Tällaista ei ole koskaan aiemmin Austerille sattunut ja hän oli erittäin otettu saamastaan kunniasta. Haastattelu huokui hengenheimolaisten keskinäistä ymmärrystä ja lämpöä, joka välittyi yleisöön saakka.
Ainutlaatuinen haastattelu
On varsin poikkeuksellista, että tasavallan presidentti yleensä pystyy löytämään aikaa yhden lempikirjailijoihinsa kuuluvan henkilön haastatteluun ja että hänellä on myös kiinnostusta kustantajan ehdotuksesta tehdä niin. Toisaalta tämä on myös viimeinen mahdollisuus, koska Paul Auster haluaa lopettaa rasittavat maailmankiertueet tähän ja keskittyä kirjoittamiseen. Suomeen hän siis tuskin enää palaa.
Presidenttiämme tuntuu kiinnostavan Austerin 4321-kirjan johtavan teeman eli sattuman suuri merkitys ihmisen elämässä. Sauli Niinistö itse joutui kuolemanvaaraan tsunamin iskiessä lomakohteeseen Thaimaassa ja noin raskas tapahtuma jättää epäilemättä mieleen kysymyksiä siitä, miksi minä selvisin kun niin moni ei selvinnyt.
Akateeminen Kirjakauppa oli ääriään myöten täynnä, kun herrat saapuivat raikuvien taputusten siivittäminä paikalle. Haastattelijaksi saapui valmiiksi hiukan uupuneelta vaikuttanut presidentti. Häntä oli juuri hiillostettu Ylen aamu-tv:ssä turhilla kysymyksillä Vanhasen vieläkin turhemmista lausunnoista, joten syöhän tuollainen tietysti miestä heti aamutuimaan. Jos presidentti on lukenut yökaudet 1141-sivuista kirjaa samalla mahdollista mannertenvälisten lentojen aiheuttamaa jetlagia potien ja miettinyt englanninkielisiä kysymyksiä kirjailijalle vähäisenä vapaa-aikanaan, eipä ihme, jos presidentti näyttää väsyneeltä. Paul Austerin 4321-kirja oli myös Ylen studion pöydällä odottamassa, mutta aihe jäi hyvin vähälle huomiolle. Kirjailijahaastattelua odottavat katselijat olisivat varmasti kuulleet mielellään hiukan ennakolta, millaisia aiheita presidentti oli aikonut ottaa esiin Austerin kanssa.
Vihdoin Saulia vastapäätä sitten jo istuikin yksi hänen suosikkikirjailijoistaan. Presidentti avasi keskustelun humoristisesti: ”Kuten huomaat, todella moni tuntee sinut täällä Suomessa.” ”Näyttävät tuntevan sinutkin”, kommentoi sanavalmis Paul. Molemmat lausahdukset saivat asiaankuuluvat aplodit ja rennon lämmin tunnelma oli sillä pohjustettu.
”Turkulaista juristihuumoria?”
Presidentin humoristiseksi tarkoitettu alustus siitä, että amerikanjuutalaiset kirjailijat olivat ”pilanneet hänen elämänsä”, ei ilmeisesti oikein auennut kirjailijalle, joka ei mielestään ole erityisen uskonnollinen. Ehkä kyseessä olikin turkulainen juristivitsi, koska vitsi ei ihan tainnut aueta muillekaan kuulijoille. Seurannut juutalaisuutta sivuava keskustelu jäikin sitten vähän ontuvaksi, koska presidentti ei missään kohtaa enää luontevasti päässyt selventämään heittoaan. Kirjailija kuitenkin toi esiin sen, että hänen mielestään juutalaiset ovat tuoneet läntiseen maailmaan käsityksen oikeudesta: ’jos kaikilla ei ole oikeutta, sitä ei ole kenelläkään’. Auster oli ilmeisesti keskustellut presidentin kanssa jo aiemmin aiheesta, koska hän toi esiin presidentin tarkoittaman amerikanjuutalaisten kirjailijoiden sisäänpäin katsomisen ja itsetutkiskelun.
Elämän suuria sattumuksia
Sattuma tuli keskustelussa esiin ja se oli erittäin mielenkiintoista. Kirjailija kertoi nuoruutensa tapahtumasta, jossa eräs hänen kesäleirikavereistaan kuoli salamaniskuun ihan hänen vieressään. Naps, tuosta vaan. Hän ei ollut koskaan ennen edes nähnyt kuollutta, joten tapaus jäi kummittelemaan hänen mieleensä. Ennen omaa syntymääni enoni kuoli pallosalamaan ja vieläpä sisätiloissa. Naps, tuosta vaan. En koskaan tavannut enoani, mutta samassa huoneessa olen ollut monestikin ja katsellut pallosalaman jättämää palanutta jälkeä. Tarinaa kerrottiin joka kesä uudelleen ja kyseisessä huoneessa oli aina vähän kylmänkalsea tuntu. Tämä sattuma on myös se syy, miksi itse halusin nähdä Paul Austerin ilmielävänä vielä kun se oli mahdollista.
Vuosien kirjoitusurakka
4321-kirjan kirjoittaminen oli Paul Austerille vuosien urakka, mutta hän tunsi, että teos oli pitkään vain odottanut hänen mielensä sopukoissa paperille pääsyään. Teos käsittelee pitkälti juuri sattumaa. Se kertoo neljä eri tarinaa samasta nuoresta miehestä, Archie Fergusonista, jonka elämä polveilee sattumusten siivittämänä neljään eri suuntaan. Romaani tutkii, miten sattuma ja satunnaiset tapahtumat muuttavat ihmisen kohtaloa, persoonallisuutta ja elämää.
Kovaa kieltä Amerikasta ja Trumpista
Haastattelussa nousivat esiin myös kirjan käsittelemät 60-luvun opiskelijaprotestit sekä rotumellakat. Niiden myötä esiin nousi myös orjuus, jota Paul pitää Amerikan historian suurena, vaiettuna häpeäpilkkuna. Hän ruoski kotimaataan ja sen historiallisia epäoikeudenmukaisuuksia kovin sanoin. Auster käsitteli suorasukaisesti sitä aikaa, jolloin orjat olivat omaisuutta ja valkoinen isäntä saattoi tehdä orjilleen mitä halusi ja kohdella kuinka epäinhimillisesti hyvänsä.
Juuri tästä syystä hänen mielestään etelävaltioiden lippu vastaa täysin natsilippua, eikä hän hyväksy sitä, että kyseistä lippua saa vapaasti heilutella. Hän oli pettynyt Trumpin presidentiksi valinnan johdosta ja Trumpin valinta oli kuulemma Austerin elämän surullisin päivä. Hän vertasi myös Trumpia natsikenraali Goebbelsiin.
Amerikkalaisesta unelmasta
Presidentti kysyi kirjailijalta myös, mitä mieltä hän on amerikkalaisesta unelmasta. Austerin mielestä kukaan ei ole yksinään oman onnensa seppä, kuten amerikkalainen unelma väittää, vaan sillä, syntyykö huono- vai hyväosaiseen perheeseen on hyvin suuri merkitys, samoin vanhemmilla, ystävillä, opettajilla ja mahdollisuudella kouluttautua. Jos omaa huonot lähtökohdat, on todella vaikeaa, ellei jopa mahdotonta menestyä. Ihminen ei voi itse valita, millaiseen perheeseen, millaiseen maahan, maailmantilanteeseen tai kulttuuriin hän syntyy. Jos lähtötilanne on huono, ihmisen ennuste ilman valtavaa onnenpotkua on Amerikassa valmiiksi huono.
Kivikovaa tekstiä omasta kotimaastaan siis sanaili Auster. Paikoitellen hän veti presidentin ja meidät muutkin hiljaiseksi. Paul maalasi muutenkin varsin pessimististä kuvaa maailmamme tulevaisuudesta. Tässä hän liittyy alati kasvavaan joukkoon kultturelleja älykköjä, joiden keskuudessa pessimismi ja epävarmuus tulevasta tuntuvat valtaavan alaa.
Koska Jenni oli paikalla, Sauli kysyi myös, mahdammeko saada lukea Austerin runoutta vielä joskus. Kirjailija totesi, että asia kiinnostaa kyllä, mutta jonkin aikaa runoja kirjoitettuaan hän oli kuulemma törmännyt seinään, eikä runoja enää vain syntynyt.
Presidentti joutui poistumaan tässä vaiheessa, mutta hän oli kutsunut kirjailijan myöhemmin Mäntyniemeen lounaalle.
Valtavat nimikirjoitusjonot
Paul Auster löytyi silti nimikirjoituksia jakamassa vielä kello kolmelta ja jonoa olisi riittänyt vielä paljon pidempäänkin, mutta joskus on vain pakko lopettaa.
Presidenttimme ennuste siitä, että Paul Austerin signeerauskäsi tulee rasittumaan huikean pitkän nimikirjoitussession vuoksi, epäilemättä toteutui.
Auster teki vaikutuksen
Oli hienoa nähdä ilmielävänä kirjailija, jonka kanssa jaan etunimen, yhden samantyyppisen sattumakokemuksen sekä näkemyksen sattuman ja hyvän onnen lähes hallitsevasta roolista elämässämme.
Yllättäen myös edesmennyt Roger Moore on elämänsä loppupuolella sanonut, että onnen osuus hänen menestyksessään on ollut 99 %.
Akateemisen järjestelyissä pieniä puutteita
Vielä lopuksi Akateemiselle Kirjakaupalle sellaiset terveiset, että suurin osa yleisöstä ei todennäköisesti nähnyt haastattelusta vilahdustakaan, koska tilaa ei ole suunniteltu tällaiselle yleisömerelle. Akateeminen ei ollut huomannut parantaa näkyvyyttä poistamalla hinta- ja opastekylttejä sekä muita näkemäesteitä, joten suurimmalla osalla ei ollut mahdollisuutta seurata ainutlaatuista tapahtumaa muuten kuin äänen muodossa. Muutama jättinäyttö tyhjillä marmoriseinillä olisi jo parantanut tilannetta huomattavasti. Myös seinäkello olisi ollut tarpeen. Kun katsoin haastattelun jälkeenpäin Yle Areenasta, huomasin, että presidentti joutui vaivihkaa seuraamaan ajan kulumista rannekellostaan useaan otteeseen, koska kelloa ei ollut näkösällä. Myös Westön mainoslakanan olisi voinut irrottaa vierailun ajaksi, koska se tuntui suorastaan epäkohteliaalta vierailun erikoislaatuisen luonteen huomioiden. Tyylikkäintä olisi ollut korvata mainoslakana Paul Austerin tervetulleeksi toivottavalla kyltillä.
Suuret kiitokset kuitenkin upean tilaisuuden järjestämisestä Akateemiselle Kirjakaupalle, kustantajalle, presidentille sekä Paul Austerille ja myös hienosti mukana eläneelle yleisölle! Toivottavasti näemme tällaisia tilaisuuksia lisääkin.
Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen…