Meillä ei tässä lehdessä olekaan aiemmin ollut varsinaista matkajuttua. Koska nyt eteen sattui Vikingiltä hyvä risteilytarjous juuri vapaapäiville, niin miksei samalla oltaisi vähän töissäkin ja tehtäisi pientä juttua matkastamme. Risteilyn hinta oli erittäin kohtuullinen, vain 8 € koko A-luokan hytti neljälle, jonka minä asettaisin luokkaan rökälehalpa. Kaikkihan me tiedämme, ettei se tähän summaan tietenkään jää, joten tässä on hyvä tilaisuus kirjata ylös vähän muitakin kustannuksia sekä yleisiä havaintoja ja mietteitä risteilystä, aluksesta ja Tukholmasta.
Budjetti
Risteilybudjetti on yleensä ollut noin 500 € syömisineen, viihteineen sekä laivan ja Tukholman tuliaisineen ja sillä mentäisiin nytkin. Ei niuhoteta, mutta ei nyt ihan villiksikään heittäydytä. Tavallaan ajatus on myöskin se, että maista hankittuna varsinkin nestemäiset nautintoaineet ovat laivaa kalliimpia, joten hankkimalla ne laivalta ”säästää”. Kotona ei myöskään ole ketään, joten normaalit viikonlopun ruokaostokset jäävät näin nekin tavallaan säästöksi. Vastaavan rahasumman voi käyttää laivalla ja suunnilleen sama ehkä menisi maissakin.
Risteilytarjous oli siinä mielessä mielenkiintoinen kädenojennus Viikkarilta Club-jäsenille, että nyt oli kuumin sesonki päällä, joten syynä lienee jonkun isomman ryhmän peruutus.
Liikenne satamaan veti kerrankin
Autoilu Helsingissä on aina arvoitus, joten liikkeellä on oltava hyvissä ajoin. Katajanokalle sai auton sujuvasti, parkki oli n. 40 €, minkä se aina on. Tavallaan korkeahkon hinnan ymmärtää, koska jos parkki on liian edullinen, muutkin pysäköivät satama-alueelle, jolloin risteilijöille ei riitä tilaa. Jos se toisaalta on liian kallis, se voi vaikuttaa päätökseen, lähteäkö liikkeelle ollenkaan. Luultavasti on vain ajan kysymys, viekö joku yhtiö laivat keskustasta pois kokonaan.
Paperit syynätään
Ajat muuttuvat, joten nykyisin on turha lampsia laivaan kirjastokortin kanssa. Nyt ollaan tiukkoja papereiden suhteen ja ne katsotaan ensin alhaalla ja toistamiseen vielä ylhäälläkin kaikilta matkustajilta, ei vain lipputiskillä kävijältä.
EU tuo meille koko ajan lisää sitoumuksia, eikä ainakaan matkustaminen mitenkään eroa passiajasta jonoineen. Perillä on mikkihiiri-rahan vaihto, kuten ennenkin ja onhan tuomisillakin tiukat tullirajat. Niin että missä ne edut ovat? Minä en niitä näe ja eivätkä kai sitten nähneet englantilaisetkaan.
Hyttiin
Hytti on normaali, pienehkö koppero, mutta eihän laivayhtiön ajatus olekaan, että siellä jumitettaisiin.
Siisteydestä tulee lisäpisteitä, samoin siitä, että normaalit tarpeistot, kuten kertakäyttömukit ja wc-paperi olivat paikoillaan, joten mitään ei tarvinnut erikseen pyytää.
Verovapaista oli vain pikku vihkonen, joka oli monilta osin vain englanniksi. Vähän kummallista, koska laivalla oli paljon vanhempia ihmisiä, jotka luultavasti eivät puhu englantia lainkaan.
Mikäs se tämä sitten on?
Muista opettaa vintiöitä tämän kapistuksen käytössä. Tämä puhelin saattaa hyvinkin olla vuosimallia 1985 kuten itse laivakin. Ainakaan en ole koskaan nähnyt tämän muuttuneen.
Tämä vekotin siis toimii niin, että nostetaan luuri, ainakin jos haluaa soittaa sillä jonnekin laivan sisällä. Jos tarvitset purseria eli respaa esim. johonkin hytin tarpeistoon liittyvään asiaan, soita annettuun numeroon. Tai jos ryhmällänne on useita hyttejä, voit soittaa tällä myös muihin hytteihin. Saatat tosin säikäyttää jonkun pahaa-aavistamattoman hengiltä, kun ei näitä lankapuhelimia monikaan ole luonnossa koskaan nähnyt tai kuullut.
Herätyksen voi napeista painaen valita soimaan tuntia, puoltatoista tai kahta tuntia ennen aluksen saapumista satamaan. Jos tarvitset herätystä, älä missään nimessä luota yksinään tähän, etenkään jos käytät korvatulppia. Tämän herätys ei kestä kuin ohikiitävän hetken eikä äänenvoimakkuutta juuri ole. Ääni on niin hiljainen, että jos jotain kuulutuksia tulee, saatat kuulla jotain, jos laitat korvan kiinni aparaatin kaiuttimeen – tai sitten et. Ja näin silloin, kun äänenvoimakkuus on säädetty tappiin.
Seisova pöytä
Päätimme syödä heti illan aluksi, kun seisovassa pöydässä oli silloin tilaa. En yleensä suosi ensikattauksia, mutta nyt se oli iloinen yllätys. Paikalla oli paljon lapsiperheitä ja lapsethan eivät paljon syö, joten jonot vetivät.
Kattaus oli varsin monipuolinen, jopa kvinoalla täytetyt paprikat vaikuttivat hyviltä. Huuhtelu ja kypsennys oli hoidettu ammattitaitoisesti, koska makuyllätyksiä ei tullut.
Ystävällinen tarjoilija onnistui rennolla otteellaan myymään jopa snapsinkin, ja tällaiset kaupat syntyvät nimenomaan hyvällä palvelulla. Punaviinikastike oli myös erinomaisen hyvää.
Ruoka ja juoma
Muuten tarjonta ei ollut suorastaan kulinarismin linnoitus, mutta senhän tietää jo buffaan mennessään. Tällä kertaa – yllättävää kyllä – kalapöytä hävisi laadussa muille tarjoomuksille.
Olutta saa ruokajuomaksi niin paljon kuin haluaa ja toki sitä liruttavasta hanasta jokunen lasillinen menikin. Jostain syystä juomien hanat pannaan kiinni 15 minuuttia ennen ruokailuajan loppua eli kesken ruokailun. Kun missään ei etukäteen asiasta mainita, käytäntöä saisi muuttaa.
Kahvin juominen jää muutenkin viimeiseksi, joten ei ole kovin järkevää hakea sitä pöytään jäähtymään ennen aikojaan. Minä nyt vain pidän hitaasta ja pitkän kaavan mukaan syömisestä.
Taxfree-myymälä
Sitten katsomaan verovapaata myymälää. Se on Mariellalla pienempi ja vaatimattomampi kuin sisaraluksella Gabriellalla. Vaimo arvioi kosmetiikkavalikoiman varsin vanhanaikaiseksi, ja hieman ihmetyttää kaikenlaisten pöllyävien vaatekappaleiden kauppaaminen muutenkin ahtaissa tiloissa.
Aluksen tarjoukset sattuivat maissa olleen joulualen aikaan, joten Viikkarin tarjoukset näyttivät varsin vaatimattomilta. Nykyisin maista saa suht samat merkit, joten ei voi tietää kummasta tekee edullisemman löydön. Myös oluttarjouksesta piti kysyä erikseen myyjältä. Epäselvä hinnoittelu on nykyaikaa, ainakin niin kauan kuin asiakkaat katsovat sitä läpi sormien. Tuliaisten ostaminen jätettiin paluumatkalle, ettei hytti täyty ennen aikojaan tarpeettomalla tavaralla.
Viikinki oli heittäytynyt englanninkielisten blankettien mukaan kerrassaan villiksi ”WILD!”, mutta jäi epäselväksi, oliko jokin muukin villiä kuin ne kyltit.
Yökerho
Päätettiin ruokailun jälkeen pistäytyä yökerhossa, kun kerran laivalla oli päällä hurjaakin hurjempi ”WILD!” -meininki. Laivan yökerho on pienehkö, matala ja vanhanaikainen, suoraan 80-luvun diskoaikakaudelta.
Baarimikko vaikutti varsin uuvahtaneelta tai sitten ei ollut työstään kovin innostununut. Toki iloiset ja hauskat baarimikot kuuluvat etelän hiekkarannoille ja menneisyyteen, mutta silti ensivaikutelma on tärkeä. Hymy ja katsekontakti eivät maksa mitään, mutta niillä on suuri vaikutus siihen, kuinka viihdyn ja käytän rahaa baarissa.
Juomat maksetaan näköjään mieluusti korteilla, mutta yhteyksien takia maksut takkuilevat, joten jonot kasvavat. Käteismaksut toisivat paljon sujuvuutta asiointiin.
Orkesteri
Tietysti meitä viihdytti myös elävä orkesteri. Sen soittotaidossa oli kyllä hieman petrattavaa, mutta näiltä laivoiltahan se esiintymisrutiini haetaan. Orkesterin harjoittelun aikana kokemus kuulijalle ei vain ole kovin nautinnollinen. Haudassaan pyörivät ainakin Elvis ja Whitney Houston. Luultavasti repertuaaria voi rajoittaa sekin, että pelataan varman päälle kansallisia piirteitä vältellen.
Trumpetin soittaja herätti ihastusta, hän kun pärjäsi uskomattoman pitkälle vain neljällä nuotilla! Mikä bändin soittotaidoissa hävitään, se äänenvoimakkuudella paikataan. Näillä kyvyillä volyymi vaati jo korvatulppia, joiden käyttö toki paransi musiikkielämystä sinänsä.
Monitoreilla pyöri sama mainosraina aina vaan, olisiko siihen voinut laittaa vaikka Nakke Nakuttajan viihdykkeeksi?
Juomisiksi otin shotin ja kaljan yhdistelmän, vaimo siiderin. Shotti maistui yskänlääkkeelle ja kalja vesitetylle. Siideriin baarimikko ei voinut vaikuttaa, joten se sentään maistui – no – siideriltä.
Yökerhon oudot istuimet
Yökerho oli kyllä sinänsä aika siisti, mutta epämukava. Istuimet olivat hyvin liukkaita ja hiostavia, joten siirryimme sohvalle. Sohva oli astetta mukavampi, mutta sekin liukas ja hiostava. Ymmärrän puhtaanapidon haasteet, mutta nyt mentiin vain siivouksen ehdoilla. Tyydyimme lyhyeen visiittiin tällä kertaa, niin pysyy paikat putsingissa ja väsähtänyt baarimikkokin saa hengähdystauon.
Nykyisin on voimassa klo 23 jälkeen 18 vuoden ikäraja, joka poistaa lapset yökerhosta ja samalla tietysti myös heidän vanhempansa. Poistuimme suunnilleen samoihin aikoihin itsekin, mutta ehkä laimea meno muuttuu ”WILD!”iksi vasta keskiyön jälkeen?
Kehno yö
Yö sujui todella huonosti. Sänky on kova kuin juoppoputkan lattia (olettaisin) ja patja oli epäilemättä kyseisen lattian toimittajalta peräisin. Tyynyt oli ilmeisesti vaihdettu sementtisäkkeihin. Harvemmin vaimo joutuu turvautumaan moisten takia särkylääkkeisiin, mutta nyt on sekin nähty.
Sängyn päätyyn jäi ikävä kolo, johon tyyny putoaa ja kerää siellä olevan töhkän nukkujan naamaan.
Hytti on myös todella meluisa, oudon kova ja uliseva ääni oli läsnä koko ajan. Siihen koneen bassoresonassit päälle ja muut kolinat ja äänet. Eipä paljon nukuttu. Laiva antaa itsestään vaikutelman, kuin kaikki sen varusteet olisivat 80-luvulta peräisin.
Aamiainen
Aamiainen oli katettu seisovaan pöytään. Aamuväsyneet piltit olivat myös paikalla parkumassa ja kun yksi lähti, toinen tuli tilalle. Olisikohan orkesterilla käyttöä näille sopraanoille?
Aamiainen oli normaali ja ihan hyvä. Kaikkea oli riittävästi ja jonokin veti. Viikkarin buffetissa on nopeat jonot, siitä kiitos. Huomasimme istuessamme kahden hengen pöydässä, että sen ohi kulki liikennettä jatkuvasti, välillä ruuhkaksikin asti.
Lautasia kertyi, eikä niiden poisviennissä pidetty suurempaa kiirettä. Viimeistään nyt huomasi henkilökunnan yrittävän yli kapasiteettinsa. Tämä on buffetti ja vaikka en itse toki vielä paista sämpylää, niin muun teen ihan itse, eikä henkilökuntaa silti ole riittävästi.
Minä pidän leivästä ja nyt on pakko mainita, että buffetissa on hyvät leivät. 10 € hinta tästä monipuolisesta pöydästä on ihan sopiva.
Somettajat pitivät pöytiä varattuina, vaikka eivät enää ruokailleet, ja henkilökunnan piti lopulta kuuluttaa asiasta. Nettiaika tuo eteemme uusia, erikoisiakin ongelmia. Tähän tosin riittäisi järjen käyttö ja muiden ruokailijoiden huomioiminen.
Ainoa selkeä puute on huono leivänpaahdin, joka on liian hidas ja siitä voi saada tällinkin, kun leipää joutuu kaivamaan sieltä pois. Kannatin on kiinni vaan toisesta reunasta ja voi taipua. Paahdin pitää uusia ennenkuin joku kuolee käyttäessään sitä. Ai mistäkö tiedän? Ostin töihin tämän saman surkean mallin ja se on luokaton! Paahtoleivästä sinänsä tulee meillä lisäpisteitä, mutta vanha paahtohihna oli parempi.
Paluumatkalle emme ottaneet aamiaista, koska koemme sen siinä vaiheessa tarpeettomaksi.
Onnikka vie
Tukholmassa oli kurja sää, joten bussi oli nyt hyvä valinta, sitä vain sai vähän etsiä. Pohjoismaiseen tapaan selkeää opastetta ei ollut. Muualta tulleet ihmettelivät, mihin heidän pitäisi mennä. Lippuja osan piti vielä juosta ostamaan laivalle, koska bussissa käy vain kortit. Jos tietää menevänsä kaupungille, helpointa on ostaa liput edellisenä iltana respasta, niin ei tarvitse jonottaa tai setviä asiaa aamulla.
Piintyneelle autoilijalle bussi on tunkkainen ja ahdas kulkuneuvo ja talvipomppa tekee siitä vieläkin ahtaamman. Reitti oli yllättävän mutkainen ja pitkä, oikeasti matkan kävelee 20 minuutissa helposti, paitsi tässä säässä. Kuskin kielivalikoimaan ei kuulunut suomi, jotain sääkkerheettiä se siellä ruotsiksi kuulutti. Minun matkustusperiaatteeni on, ettei turisti kuuntele vieraskielistä puhetta tai tavaa omituisia kylttejä. Näillä on menty ja mennään nytkin, höpöttipä kuski mitä tahansa.
Toisaalta näkee maisemia ja niitähän matkailija haluaakin nähdä! Tukholmaa myllerretään kovaa kyytiä, uutta taloa nousee vieri viereen ja yksi suuri eritasoliittymäkin ohitettiin. Tampereen ohitustien liittymän kokoluokkaa, nyt vain aivan asuntojen ikkunoiden vieressä. Lopulta päädyimme WTC:lle, josta on melkein näköyhteys Viikkarin terminaaliin. Vanhaa kunnon onnikkameininkiä: linja-autossa on aina tunnelmaa, vain haitari puuttui.
Tukholma
Hajaannumme aina omille teillemme, niin kummankaan ei tarvitse odottaa. Tukholman keskusta on helppo ja kompakti, ja siellä voi liikkua osittain maan alla kuten Helsingissäkin. Rospuuttosäällä se on mukava juttu.
Tavara on samaa ja suunnilleen samaan hintaankin. H&M hallitsee katukuvaa. Åhlens ja NK ovat entisellään. Åhlensilla joulu ei juuri näkynyt, vähän niin kuin ei meillä Sokoksessakaan. Toisaalta Åhlensilla oli jo isot alet päällä. NK:ssa joulu näkyi vähän niin kuin meillä Stockmannilla ja itse asiassa molemmilla roikkuu katosta samanlainen joulukuusi. NK:ssa on jopa musiikkiosasto, jossa myyjä kielsi kuvaamisen. Niinpä minä jätän kertomatta, mitä siellä oli ja ollaan kumpikin tyytyväisiä. Jouluvaloja ei Tukholmassa päivällä juuri näkynyt.
Gallerian
Gallerian-kauppakeskus on nykyisin kuuma ja ahdas ja sen toinen kerros on pois käytöstä. Koska kuppilat saavat vallata ainoan kulkukäytävän, on tuloksena ruuhkaa. Toisaalta näyttäviin sisäänkäynteihin tulee tilaa. Täällä satsataan niihin enemmän kuin meillä. Raikasta suomalaisväriä pääkäytävälle tuo taannoisesta Leijonan Luolastakin tunnettu Jungle Juice Bar.
Tukholman katukuvaa muutetaan kovalla kädellä. Tie, jossa joku hörhö ajoi ihmisten päälle, suljettaneen autoliikenteeltä. Kukaan ei viihdy siinä kulmassa, paitsi pummi, jonka mielestä se on hyvä nukkumapaikka.
Kerjäläiset kuuluvat katukuvaan täälläkin ja myös loputtomat vartijat ja poliisit. Se on kai nykyaikaa.
Keskustojen eroja
Jännä nähdä, mitä svenssonit keskustalleen tekevät ja kuinka ihmeessä sinne saadaan sopimaan vielä lisää taloja? Helsinki on täysin jämähtänyt omaan pysähtyneisyyteensä, mutta täällä voidaan kajota aivan ydinkeskustaankin. Tyhjää liiketilaakaan ei täällä näy.
Toisaalta on kaupunkien keskustan tarjonnassa erojakin. Helsinki on monipuolisempi, löytyy keskihintaisia vaateliikkeitä, kuten Halonen ja Aleksi 13, jälkimmäinen oli Tukholmassakin vähän aikaa, ei toiminut. Meiltä saa elektroniikkaa paremmin, löytyy myös divaria ja sisustusliikkeitä ja useita levykauppoja. Niitä on varmaan täälläkin, mutta ilmeisesti jossain reunempana? Josko vuokrataso sanelee sen. Tukholma on mielestäni Suomea kalliimpi.
Musiikin ystävä: käy Merch Musicissa
Matkakirjoituksissa annetaan aina vihjeitä ja niin nytkin. Tämän levyliikkeen haluan ehdottomasti mainita. Se on siinä pitkällä kävelykadulla, jossa kaikki tallustavat ja jonka nimeä en muista.
Nimittäin tässä kuvan levyliikkeessä on ystävällinen palvelu ja laaja valikoima. Nyt en löytänyt haluamaani, mutta tilaamalla olisin saanut. Voin jopa tilata heiltä Suomeenkin! Toimittavat postitse, kun levy saapuu.
Kuvia sai tietysti ottaa ihan vapaasti. Tankeroenglannilla pärjää, kannattaa poiketa!
Lastaus sujuu
Katsokaapa muuten tätä oheista kuvaa ankealta kujalta. Ei näytä kivalta, mutta on yllättävän hyvä juttu eli täällä voi lastata! Kävelykeskusta toimii, kun lastaus hoidetaan sivukadulta. Helsingissä ei ole huolehdittu tästä asiasta ollenkaan, joten autot ovat jalkakäytävillä ja tien tukkeena ja sakkoja tulee armotta.
Lastausasian voisi hoitaa meilläkin järkevästi. Nykyään kukaan ammattikuljettaja ei halua ajaa tavaraa Helsingin keskustaan. Ääni muuttuisi kellossa, jos kuljettaja jättäisi kuormat ajamatta, kun laillista parkkia ei löydy. Viherpiipertäjä ei saisikaan lattekupillistaan, kun kuormaa ei kannata toimittaa, vaan eteen tulisikin vain tyhjä kuppi. Aika äkkiä pantaisiin tämäkin asia kuntoon. Ehkä tässä on myös yksi syy, miksi kaikki liiketilat ovat Tukholman keskustassa täynnä.
Jouluvaloja
Kun ilta alkoi hämärtää, niin löytyihän niitä jouluvalojakin – ja runsaasti! Nuukat ruotsalaiset eivät näköjään polta valaistusta edes hämärimpään aikaan päivällä niin kuin meillä tehdään. Ei niitä lamppuja mistään huomaa, jos ne eivät pala.
Ruotsalaisten ongelma valaistuksessa on arkkitehtuuri. Heillä ei ole Aleksin kaltaista joulukatua, eikä keskustassa ole Esplanadin kaltaista puistoa. Åhlensilla ei ole valopihaa, jota voisi koristella ja päiväksi ei näköjään riitä edes sähköä. Mutta paikoin ihan mukavia ja komeita virityksiä löytyi täältäkin.
Missä joulupukki?
Joulupukin merkitys on ilmeisesti Suomea pienempi. Meillä joulupukki on jo turisminkin kannalta tärkeä, täällä ei näkynyt koko ukkoa missään. Mahtaako ruotsalaisia kismittää, että pukki on nykyisin varsin yleisesti mielletty suomalaiseksi?
Korvia, korvia?!
Kaikkialla on sämpyläkioskeja, mutta missään ei näy ihmisiä niitä popsimassa. Sämpylä on hiilaripommi, silti ruotsalaiset ovat hoikkia. Sämpylät näyttivät hyviltä, mutta kuka ne oikein syö?
Hodarikärryt ovat kadonneet, mutta kioskeja, joista saa korvia, on edelleen. Miksi ruotsalaiset syövät korvia?!
Sama rumba
Ehdin juuri ja juuri bussiin, ja sama maisemareissu taas. Täälläkin viherpiipertäjät tekevät kaikkensa henkilöautolla liikkumisen hankaloittamiseksi. Valitettavasti bussille tilaa on vieläkin vähemmän, ahtaat mutkat pistävät liikennemerkit rullalle. Taitava kuski, mutta viherpiipertäjien ja fysiikan laeille hänkään ei voi mitään.
Satamassa odotti taas sama paperintarkastusrumba kuin muinoin Neuvostoliitossa.
Iltapala
Huonosti torkuttu yö ja kaupunkikierros söivät voimia, joten suihku sai laivalle palatessa riittää. En lähtenyt saunaan, mikä on vahinko, koska Viikkarilla on hyvät saunat. Seisovaan pöytään ei myöskään ollut oikein voimia ja se oli jo nähty. Päätimme tutkailla vähän laivan muuta ravintolatarjontaa. Se ei kovin monipuoliselta näyttänyt, eikä joissain ruokapaikoissa, mm. Plate, ollut yhtään ihmistä.
Suosituin oli grilli, joten vartin jonotus sinne ja sisään. Tarjolla oli hampurilaisia, á 20 € annos. Kahdelta siis 45,- virvoitusjuomineen! Hinta on melkoisen kova hampurilaisesta. Maissa Burger Kingillä on tarjous, jossa saa peräti kaksi täyttä Whopper-ateriaa kympillä, sisältäen ranskalaiset ja juotavaa niin paljon kuin maha vetää. Saisimme siis Burger Kingiltä 4,5 purilaisateriaa laivan hintaan verrattuna. Otetaan selvää, onko Viikkarin burgeri 4,5 kertaa parempi.
Grillin hampurilainen
Palvelu oli hyvää ja leppoisaa. Tarjoilija kysyi, haluammeko pihvimme mediumina vai kypsänä. Valitsimme kypsän, hampurilaispihvi kun on normaalisti aina kypsä, joten kohtelias kysymys oli sikäli turha. Kauaa ei tarvinnut odotella, kun pöytään tuli kivan näköinen ja kokoinen annos. Vaimon burgerin pihvi ei mielestämme ollut kypsä vaan raaka, mutta silti yllättäen rutikuiva. Miten pitäisi reagoida, lähettääkö vaimon pihvi takaisin, jolloin minä syön omani ja vaimo odottaa, ja kun vaimo syö, minä vuorostani odotan? Oikeasti molemmat olisi pitänyt lähettää takaisin ja sitten ei olisi ollut kenelläkään kivaa.
Liha oli toki laadukasta, joten myös raaempi pihvi maistui varsin hyvälle. Kokonaisuus oli ookoo ja nälkä lähti. Käytävällä soitti taitava pianisti rauhallista viihdemusiikkia. Hänen taidoillaan ei tarvittu suurta äänenvoimakkuutta, joten saimme jutella rauhassa, eikä nuotin vierestä soitettu. Mukava varttunut mies, jonka sävelasteikko oli trumpetistia laajempi.
Entä oliko annos hintaansa nähden parempi kuin Kingin tarjous? Eipä ollut, vaan varsin ylihinnoiteltu, kuten Viikkarin ravintolatarjonta muutenkin. Mutta kyllä tämä oli silti ihan mukava annos ja me olimme ravintolassa, joten palvelukin maksaa. Silti Kinginkin burgeri on ihan kelvollinen ja aina kypsä. Ja sitä ei edes tee ammattikokki, vaan luultavasti joku opiskelija.
Vielä ostoksille
Sitten verovapaaseen ostamaan vakiotuliaiset. Ystävällinen kassa tuuppasi maksun jälkeen käteen etukortin uudelle risteilylle (kun oli ostanut 150:llä), joten joudumme näköjään kierteeseen. Jätimme väsymyksen vuoksi muun tuhlailun väliin ja painuimme nukkumaan. Nyt varusteena oli korvatulpat ja sen kumman kolon täytteenä kaljakoppa, niin ei tyynyt putoile. Näillä varusteilla yö sujui hiukan edellistä paremmin.
Jatkossa Gabriellalle
Siitä lähtien, kun Silja Line myytiin Viroon, olemme siirtäneet risteilymme Viking Linelle. Kaiken Mariellalla kokemamme ja näkemämme jälkeen en silti jaksa oikein uskoa, että risteilemme juuri kyseisellä aluksella enää jatkossa. Liian moni asia siellä ei vain toimi enää nykypäivän mittapuilla. Koko laivan miljöö ja tarjonta sekä laadun ja hinnan suhde eivät vain vakuuttaneet. Gabriella on kaikin tavoin reippaasti parempi, mukavampi ja viihtyisämpi laiva, siitä on aiempaa kokemusta.
Pari neuvoa – saa käyttää, muttei ole pakko
Muista avata (luotto)kortit kansainväliseen käyttöön risteilyn ajaksi.
Huolla sisäkengät ennen pakkaamista, jos tarvetta. Ehtii plankin haju haihtua.
Lataa kaikki akut jo kotona.
Pakkaa tavarat isoon matkalaukkuun monen pienen nyssäkän sijasta. Iso painava laukku kunnon pyörillä on parempi kuin pieni painava laukku minirissoilla ja matkalaukku on aina painava viimeistään tullessa.
Jos aiot ostaa juomakoppia, ota kunnon kärry mukaan, koska ne laivalla myytävät ovat aika heppoisia.
Kehnoa hyttiä kannattaa välttää, Large tai Comfort parivuoteella on paljon parempi vaihtoehto.
Älä majoitu autokannen alapuolelle, ellei ole pakko.
Opettele poistumistie. Hissiä kannattaa laivalla välttää. Niitä on vain kaksi, joten se on helppoa.
Käytä sukkia tai tossuja hytissä, ettet joudu kävelemään ties kuinka monet yrjöt kokeneella (toki puhdistetulla) kokolattiamatolla paljain jaloin.
Unohda kapakat, suosi seisovaa, mutta vältä siellä kulkukäytävän viereisiä kahden hengen pöytiä.
Syö aamiainen seisovasta sekin.
Unohda sometus; olet lomalla, tai unohda se ainakin ruokaillessasi.
Ota omat juomavedet mukaan. Tämä kannattaa oikeasti. Laivalla tax freen pullovesi on käsittämättömän kallista verrattuna vaikkapa olueen. Vesi on halvempaa jopa grilliravintolan puolella pöytään kannettuna.
Käy saunassa, jos voit, on halpaa ja siellä juttu luistaa. Samalla olet illalla raikas ja hyväntuulinen.
Jos et sauno, käy kaupunkireissun jälkeen edes suihkussa. Olet illalla raikas ja olo on mukava.
Ota mukaan korvatulpat, herätyskello (jo aikaeronkin vuoksi) ja taskulamppu. Kannattaa todellakin.
Oma fööni mukaan, jos sellaista ei hytissä ole. Märillä hiuksilla ei ole kiva lähteä pakkasella kaupungille.
Ota myös jakoroikka, hytissä on vain yksi tai kaksi pistoketta, mutta mukana voi olla monta laturia ja se fööni.
Muista kunnolliset henkilöpaperit (ajokortti tms.), ne syynätään moneen kertaan mennen tullen.
Suosi verovapaan harvoja tarjouksia, neljä koppaa Tuplapukkia on edelleen hyvä diili.
Maksa käteisellä yökerhon tiskillä, nopeutat tilaamista ja voit pitää kortit lompakon suojissa.
Illanistujaisiin riittää tällä laivalla farkut. Taskuissa vetoketju ei ole hullumpi asia, eikä takissa kaupungillakaan.
Kävele Tukholmassa mukavilla ja säähän sopivilla kengillä ja varaa sisäkengät erikseen.
Poistu laivalta Helsingissä mahdollisimman ajoissa eli jätä paluuaamiainen väliin. Katajanokka on liikennesumppu niin autoille kuin julkisillekin.
Yhteenveto
Sitten vielä pari sanaa laivasta. Laivan hintataso ylittää jo kipurajan. Moni näkyi raahaavan kylmälaukkuja mukanaan, vaikka ruuan tuominen laivalle on kiellettyä. Viereisestä perhehytistä tuli itsetehdyn keitoksen tuoksua, tiedä sitten, millä laitteella sitä tehtiin. Tavallaan ymmärrettävää, sillä lapsiperheen ruokkiminen moneen kertaan ravintoloissa noilla hinnoilla on arvokasta touhua. Pelkkä 0,5 l vesipullo maksaa 2,50 € ja vettähän kuluu koko ajan. Kylppärin hanavettä harva viitsii juoda.
Ravintolatarjonta on jopa outo. Yksi ravintola, Plate, oli aina tyhjä, kun siitä ohi mentiin. En nähnyt kertaakaan siellä asiakkaita, vaikka oli kuumin loppuvuoden juhlien sesonkiaika. Food Gardenkin on jo vanha juttu, eikä sielläkään montaa ihmistä näkynyt. Keskihintaista pikkupurtavaa ei ollut tarjolla lainkaan. Miksi ei ole aluetta, jossa on trattorioita, pizzerioita ja texmex-paikkoja eli mukavaa ja maistuvaa ruokaa rennossa ympäristössä?
Tällä hetkellä Viikkarilla on Helsinki-Tukholma-reitillä hyvin epätasainen tuotepari, koska toisena aluksena on varsin vanhanaikainen Mariella. Jos kyseiseen alukseen joudutaan jo jakamaan matkalippuja lähes ilmaiseksi, onko siinäkään järkeä?
Asiaa on syytä tarkastella myös sitä taustaa vasten, että valtio tukee laivaliikennettä avokätisesti, maissa toimivalla hotellilla on aivan eri toimintaympäristö. Laivayhtiö olisi näin ollen jopa velvollinen tulemaan hinnoissa kuluttajaa vastaan, koska asiakas maksaa yhtiölle tukea veroistaan kuitenkin koko ajan. Viennin kannalta tuki voi olla perusteltukin, mutta ehkä se pitäisi sitten osoittaa vain rahtilaivoille?
Mikä neuvoksi?
Mitä Mariellalle sitten voisi tehdä? Tähän vanhanaikaiseen purtiloon kun ei tepsi muutama uusi jakkara tai pari kimpilevyä. Me annamme täällä aina myös korjausehdotuksia, eikä tyydytä vaan kitisemään. Niinpä Mariella pitää ajaa Intiaan, sinne samalle hiekkarannalle Finnjetin ja Costa Concordian viereen. Siellä reippaat intialaiset repivät sen pikku kätösillään nyrkin kokoisiksi paloiksi. Ja sen pituinen se, mutta ei tässä vielä kaikki.
Sitten Viikkarin pomot menevät avokätisten poliitikkojen juttusille ja anovat tukea uuteen laivaan. Jos se toimii kaasulla, rahantuloa ei estä mikään. Poliitikoille ei tietenkään pidä kertoa, että kaasua porataan niistä samoista reijistä kuin öljyäkin ja ympäristöongelmat ja työvoiman kohtelu on ihan samaa. Eikä pidä kertoa, että kaasu on hankalaa kuljettaa, se vie tilaa, on kallista käyttää ja räjähtää pienimmästäkin kipinästä. Silloin uusikin laiva pamahtaa nyrkin kokoisiksi kappaleiksi, tosin ilman käsityötä ja paljon nopeammin.
Eihän meille matkustajille sitäkään kerrota, että Mariella oli ensimmäisenä Estonian uppoamispaikalla. Alukset ovat samankokoisia ja niissä on samanlainen keulaportti. Laivan pari hissiä, ahdas portaikko ja kapeat käytävät (paikoin täynnä lastenrattaita) ovat nekin auttamattoman vanhanaikaisia. Niitä pitkin ei moni ehdi laivasta ulos, jos jotain sattuu.
Ehkä juuri tästä syystä kanta-asiakasohjelmassa kerätäänkin nyt veneitä. Miksi juuri niitä, miksei vaikka ankkureita? En halua risteilyllä ajatella veneitä missään muodossa! Miksei samantien kerätä pelastuslauttoja? Viidellä pelastuslautalla saisi aina yhden veneen. Kuka valopää tämän keksi? Tälle kampanjalle nauravat jo lokitkin, muutkin kuin naurulokit.
Nyt kun risteilystä on jo pari päivää kulunut, alkaa naurattaa jo itseäkin. Matkailun kuuluukin olla vähän rasittavaa ja kallista, siksi meillä on vanha sanonta: ”Lomalla ei nukuta, mutta aina se kotiolot voittaa.”
Taloutta kehiin
Oheisessa listauksessa paneudumme vielä vähän kuluihin ja niihin ”säästöihin”.
Kulut:
Matkaliput 8 €
Pysäköinti 39 € (tässä on vara-aikaa jokunen tunti, kun ei tuosta talven merisäästä koskaan tiedä)
Seisova pöytä kahdelle 76 ja snapsi 4 = 80 €
Aamiaiset 21 €
Kaljat hyttiin 3 €
Yökerhon juotavat kahdelle 14 €
Bussimatkat keskustaan kahdelle 19,36 €
Burgerit laivalla kahdelle 45 € virvoitusjuomineen
Tax-free ostoksiin 160 € sis. sallitut väkevät, yksi koppa siideriä ja neljä koppaa Tuplapukkia sekä jotain pientä.
Sekalaiset Tukholman tuliaiset noin 100 €
Muina tuliaisina: flunssa, niitä suljettuun tilaan pakattujen ihmisten vakiotuliaisia
YHTEENSÄ: 494 € tuliaisilla.
Verovapaat ”viinakset” yhteensä:
Kaljat 67 €
Siiderit 30 €
Koskis 20 €
Brändy 22 €
Kuohari 7 €
Yhteensä: 146 €
Vastaavat ostokset olisivat maissa 343 €. Säästöt: 343 – 146 = 197 €.
Säästääkö tässä?
Tämän summan ”säästää”, jos vastaavat tuotteet ostaisi maista. Tarkkaa tulosta ei silti saa. Tuplapukin hinta on vahvuutensa vuoksi Alkon vakiohinta, mutta siiderin saisi pullossa Alkosta jopa halvemmalla kuin eräästä nettikaupasta. Brändyssä vastaavaa merkkiä ei Alkosta löytynyt, mutta Concorde on laadultaan aika lähellä ja pullokoon mukaan kerrotaan suoraan kahdella. Myös kuoharin hinta löytyy Alkosta ja on siis vakio. Hyttikaljat meni hytissä, ne mukaan luettuna säästö olisi ollut muutaman euron enemmän. Kotoa tuotuna eväänä meillä oli vain pari isoa vesipulloa, kun asia sattui muistumaan mieleen joltain edelliseltä reissulta.
Eikä tässä vielä kaikki
Mutta tämä ei ole koko säästö, kotonahan ei ollut ketään rahaa kuluttamassa. Risteily ei ole arkea, sitä voi hyvin verrata parempaan viikonloppuun. Nyt tullessa laivalla vähän pihisteltiinkin väsymyksen vuoksi. Mielestäni normaali viikonloppu on hyvä verrokki tällaiseen pikku matkaan, onhan kestokin suunnilleen sama.
Arviolta kuluu tuollainen 150 € hiukan spesiaalimpaan viikonloppuun (perjantai-sunnuntai), sisältäen jotain mietoa Alkosta ja pikku herkkuja Stoccalta. Ruoka laitetaan yleensä itse, joskin puolivalmisteitakin joskus käytetään. Näistä ruuista jää usein vielä töihin viikollekin pariksi arkipäiväksi. Näin ollen edellä mainittuihin laivasäästöihin tulisi lisätä vielä viikonlopun normaalit elämiskulut kotona. Jossain sitä on oltava, mutta ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Tuliaiset on vähän niin sun näin, mutta kotimaassakin joskus shoppaillaan. Risteilyn hinta putoaa siis vielä 150 €, mikäli kotieläminen otettaisiin lukuun.
Säästön ihme
Loppulaskelma olisi siis: 494-347 =147 €. Jos Tukholman tuliaisia ei laskettaisi ja verrokkiviikonloppuna ei käytäisi kotimaassa kaupungilla, loppusumma olisi 394-347 eli 47. Kyseinen 47 € jakautuu vielä kahdella, koska meitä on kaksi eli 23,50 € per lätty! Ei voi pitää yltiömäisen kalliina. Koska risteilyn kestoa pidetään kahden vuorokauden pituisena, jakautuisi tuokin summa edelleen kahdella. Vielä kun jättäisi laivaruokailut pois molempiin suuntiin ja kävisi vetämässä mätöt Burger Kingillä ennen lähtöä (Tukholmassa ei ollut tarjousta eli ateriat kahdelle 17 €), mentäisiin jo 73 euroa plussalle.
Hitto vieköön, tämähän tarkoittaa sitä, että tässä voisikin alkaa vain risteilemään eikä rahantuloa estäisi mikään!
Tämän pistämättömän loogisen päättelyketjun tulos:
Ehkä kohtaamme samoilla aalloilla taas joskus.
Teksti ja valokuvat: © Pauli Kinnunen