Meillä Uutisklubilla näyttää muodostuneen hieman vahingossa perinne tehdä joka vuosi juttu uudesta kauppakeskuksesta, niitä kun tuntuu syntyvän tasaiseen tahtiin. Näin meillä on ruodinnan alla jälleen tuliterä ostospyhättö. Yllättäen kohteemme sijaitsee vieläpä lähes näköetäisyydellä edellisen juttumme aiheesta, Redi-kauppakeskuksesta. Nyt meillä on Helsingissä tilanne, jossa todellakin on kaksi mittavaa ostoskeskittymää satoine liikkeineen lähes vierekkäin. Miten upouusi Tripla haastaa Redin ja mitä uudesta ostospaikasta jäi käteen, siitä mielipiteeni tässä jutussa.
Takaisin sateeseen
Sattumalta viikonloppu oli sateisen nihkeä ja Pasilaan tuli asiaa I love me -messuille, joille puoliso mieli mennä. Ajattelin siksi katsastaa uuden kauppahässäkän samantien. Yllättäen Pasila ja sen sisäänajotiet vaikuttivat varsin ruuhkattomilta, vaikka oli tiedossa kaksi suurta tapahtumaa samaan aikaan. Auto oli nyt järkevää jättää messukeskuksen parkkialueelle, joka nielee tarvittaessa muutaman Tripla-kävijänkin auton. Lisäksi naisilla tuntuu olevan aina tällaisilta messuilta tullessaan kantamuksia ja matka niiden raahaamiseen autolle tulee näin lyhyemmäksi. Hintana tästä oli puolen kilometrin tarpominen ylämäkeen tihkusateessa itse kohteeseen. Myös kadut olivat hämmästyttävän hiljaiset. Onko täällä mitään avajaisia ollenkaan?
Viereen pysähtyi raitiovaunu ja pöllähdytti ulos ison lastin ihmisiä, jotka olivat törmätä suoraan vaneriseinään ja vihaisina kelloa soittaviin pyöräilijöihin. Törkeästi väliin tunkevien pyöräilijöiden käytöstavat tai niiden puute eivät kuulu tähän tarinaan, mutta ahtaassa paikassa raitiovaunusta poistuville pitää kai pyöräilijänkin antaa tilaa?
Yleensä, kun meillä järjestetään joku tapahtuma, paikalle tulevia tervehtii ensimmäiseksi joku tilapäishäkkyrä ja perinteille uskollisesti tällä kertaa siis vastassa oli vaneriseinä.
Karuja rautarappusia pääsi kiipeämään uudelle rautatieasemalle.
Juna-asema on juna-asema ja eipä siitä sen enempää, pari uutta kuppilaa lienee tullut lisää vanhaan asemaan verrattuna. Ne on kivasti sijoitettu porraskaruselliin, joten miestä väkevämpää ei kannata nauttia, koska samat kierteet on kurvailtava myös alaspäin.
Merkille pantavaa on se, että sitä junaa odotetaan edelleen tuulessa ja tuiskussa, kuten vanhallakin asemalla tehtiin. Ihmisiä suorastaan pakotetaan julkisen liikenteen käyttäjäksi tekemällä autoilusta kallista ja hankalaa, mutta silti julkisen liikenteen palvelutasoa ei viitsitä kehittää. Täyskatettua junalaituria Keski-Euroopan malliin saadaan siis odottaa vielä muutama kymmenen vuotta, vaikka pohjoisen sijaintimme huomioiden asian pitäisi olla jo ajat sitten hoidettu.
Asemalta lähti leveä käytävä kohti kauppakeskusta, joten eksymisen vaaraa ei ollut, sama suunta oli kuin muillakin. Porukkaa oli paljon ja paikalla oli myös karttoja jakavia oppaita, joten Redin virheistä oli otettu tässäkin opiksi. Ihmisten määrä näytti viestivän siitä, että uutuus herätti mielenkiintoa ja oma osuutensa saattoi olla myös nihkeässä säässä, joka suosii sisätiloihin vetäytymistä.
Pysäköintitilat
Autoilija käy katsastamassa ensin parkkiluolan ja sinnepä siis ensiksi. Avara ja selkeä tila olikin, joskin sen vaatimaton koko tuli esiin jo ensivilkaisulla.
Jos tässä hallissa on mainitut 2.300 autopaikkaa, joista ilmeisesti noin viidennes menee taloyhtiöille ja edelleen osan vie sähköautojen latauspaikat, ei kävijöille jääne kuin noin 1.800 paikkaa ja se on todella vähän.
Se suuri salaisuus
Suomalaiseen ostoskulttuuriin kuuluu muutama ”suuri salaisuus” ja yksi niistä on hintalappu, niinpä täälläkään ei ollut missään mitään hinnastoa näkyvillä. Kysyin parkkiluolan virkailijalta hintoja ja hän joutui kaivelemaan niitä näytöltä ja kehotti ottamaan valokuvan muistin virkistämiseksi.
Yksi mielenkiintoinen kysymys: eikö meillä ole joku laki siitä, että kuluttajalla on oikeus tietää tuotteen hinta ennen ostopäätöstä? Voi olla, että porteilla on joku taulu (minä en siis ajanut parkkihalliin), mutta ei luulisi olevan vaikeaa laittaa hissien viereen hinnastoa, ihan vain muistin virkistykseksi.
Jokainen meistä ostostellessaan huomaa lukemattomia puuttuvia tai ”erehdyksessä väärässä paikassa” olevia hintalappuja. Miksi tämä ongelma ei poistu keskuudestamme? Siksi, että hintalaput tuntuvat olevan niin kovin korkeita meillä Suomessa, että harva rohkenee kassalla sanoa luulleensa tätä edullisemmaksi, kun siinä lapussa niin luki ja jättää tuotteen ostamatta.
Parkkiyhtiö on kuulemma tamperelainen ja virkailijan mukaan kauppakeskus määrää pysäköinnin hinnan, eivätkä he voi sille mitään. Minä päätän, mihin autoni pysäköin ja mielestäni arkihinta on sen verran rökälekorkea, että en usko suuntaavani tänne autolla. Tälle asialle Tripla voisi tehdä jotain. Lievennykseksi on todettava hallin olevan laadukas, valoisa ja avara, ja sunnuntain veloitus on jo ihan kohtuullinen.
Juttua on muutettu 20.11.2019: Triplan pysäköintihallissa on tammikuun 2020 loppuun asti kaksi ensimmäistä tuntia ilmainen pysäköinti. Tämä muutos on astunut voimaan eilen.
Hintatasosta
Eräs liike mainosti kerran seuraavin sanoin: ”Siitä vaan, itse kukin kiertelemään ja katselemaan ja hintalappuja äimistelemään.” Jostain mystisestä syystä kyseinen slogan ei jäänyt elämään kaupan tunnuslauseena, mutta opettelin sen ulkoa siltä varalta, että sille tulisi myöhemmin käyttöä. Kauan sai odottaa, mutta nyt tuli käyttöä ja ei kun niitä hintalappuja äimistelemään.
Kauppakeskuksen johtava ajatus on ollut uudet ketjut, jotka ovat kuuluisia halvoista hinnoistaan. Ne tosin näyttivät myyvän vaatteita, joista suurin osa ei päälleni mahdu, mutta kuriositeettina päätin käydä katsomassa hintatasoa.
Pakko on myöntää, että tajunta ei räjähtänyt ja alennustarjoukset vaikuttivat jopa vaatimattomilta. Edes vaatteissa en oikein vakuuttunut ja oheinen toppatakki olkoon tästä ainoa esimerkki, koska löydän sille vastineen.
Ostin keväällä Stockmannilta kevytuntuvatakin, se oli alennuksessa eikä ihan huippubrändi, vaan liikkeen omaa merkkiä. Silti Stockmann on laadukkaaksi ostospaikaksi mielletty tavaratalo, eikä alennus takkia mitenkään huonontanut. Kuittia ei löytynyt, mutta hinta oli jossain 35-40 €:n välillä. Toki ajankohta vaikuttaa asiaan, mutta ei kai kukaan hintatietoinen osta toppatakkia kalleimpaan aikaan syksyllä? Joka tapauksessa Stoccalta voi oikealla ajoituksella saada kevytuntuvatakin puoleen hintaan verrattuna tämän kuvan takkiin, joka on siis tavallinen toppatakki halvaksi brändätyssä liikkeessä.
Avajaistunnelma ja pikkujoulukauden lähestyminen saivat silti aikaan jopa markkinatunnelman ja sehän on aika harvinainen, mutta tervetullut ilmiö näillä leveysasteilla. Veronpalautusruljanssi pyörii sekin ja voi olla myös kauppaa piristävä tekijä.
Ruokamaailma
Myöskään ruokapaikoissa hinnat eivät olleet erityisen edullisia, esim. tavallisesta pienestä pizzapalasta sai pulittaa kokonaisen kympin. Keskustan pizzapaikoista saa samaan hintaan kaksi palaa ja suoraan uunista. No, nämä ovat näitä ja lopullinen hintalappu on asiakkaan verkkokalvoilla ja tämä on vapaa maa. Eikä se ole koskaan ollut tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Missä pihvi?
Ostarilta löytyvä ruokakeidas on erittäin onnistunut ratkaisu ja varmasti toimiva. Otat annoksesi haluamastasi ravintolasta ja vaikkapa toisenlaisen ruokavalion omaava ystäväsi valitsee toisesta paikasta ja annokset voi nauttia yhdessä vapaasti valittavasta pöydästä. Kuka siis sanoo, että ruokavalio laittaa aina ystävät uusiksi?
Mielenkiintoinen havainto oli, että ns. ”kunnon ruokaa”, joka pitää miehen tiellä, ei juuri ollut tarjolla. Kaikenlaista kansainvälistä ”viherpiiperrysruokaa” oli saatavilla sitäkin enemmän ja se tuntui joillekin maistuvan. Väkisin nousee mieleen hirtehinen mielikuva viherruuan popsijoista, jotka ajattelevat pelastavansa maailman välttämällä minkään eläinperäisen ruuan syömistä. Syötyään ja hyvän mielen ekoteostaan saatuaan nämä samat henkilöt lähtevät ostoksille muutaman viikon välein mallistoaan vaihtaviin vaateliikkeisiin. Niiden tuotteet valmistetaan halpatyövoimalla toisella puolella maailmaa ja kuljetetaan konteissa sieltä tänne, mutta kukaan ei näe tässä mitään ristiriitaa. Eettisyys ostoperusteena tuntuu olevan hyvin valikoivaa.
Kysymyksiä vai pelkkää saivartelua
Toisaalta, pääsevätkö kaikki syömään samaan aikaan jää arvoitukseksi ja entäs jos hakee kolmioleivän Prismasta, ruokaa se on sekin, saako senkin syödä näissä pöydissä? Mitäs jos on ihan omat eväät, kuinkas sitten käy? En nähnyt missään ohjeistusta siitä, kenen valmistamaa ruokaa näissä pöydissä saa nauttia. Yläkerran kapakoissa on omat pöydät ja perinteiset ravintolakäytännöt.
Ruokakeitaan idea ei tietenkään ole oma, vaan se on kopioitu Tukholmasta Eataly-konseptilta, josta voit käydä katsomassa juttumme täältä: Tukholma: Pala upeinta Italiaa – Eataly. Tukholman ruokala on vähän intiimimpi, koska se on pienempi, mutta tunnelma on molemmissa sama. Koko ajan kuuluu ihmisten liikkumisesta ja seurustelusta kuuluvaa taustaporinaa ja se tuo mieleen suuren maailman kansainvälisen tunnun. Korkea ja yllättävän tyylikäs tila vain korostaa tätä Suomessa ehkäpä jopa ainutlaatuista ilmapiiriä. Osittain korkeat hinnat on helpompi hyväksyä, joskin pitkin hampain, koska laatu aina maksaa.
Äitini jäisi nälkäiseksi
Mikään ei silti ole täydellistä ja harmittelen sitä, että useat ravintolat ovat päätyneet vain englanninkielisiin ruokalistoihin. Jos äitini tulisi yksinään tähän ravintolahalliin, hän ei osaisi ostaa täältä mitään sen enempää kielen kuin outojen ruokien vuoksi ja jäisi näin ollen nälkäiseksi. Toki myös ruoka kansainvälistyy, mutta meiltä Suomesta löytyy heittämällä yli miljoona eläkeläistä, joiden englannin taito on olematon ja ruokailutottumukset melko perinteisen suomalaiset. Heillä on kuitenkin taskut pullollaan euroja, joten eikö heidät kannattaisi huomioida?
Tässä jutussa ei ole tarkoitus asettaa Triplaa ja Rediä vastakkain, mutta silti, kaiken huomioon ottaen, tämä ruokamaailma pienine puutteineenkin pyyhkii Redin vastaavalla lattiaa mennen tullen. Eiköhän sitä pihviäkin jostain hakemalla löydy, kun oikein yrittää. Toisaalta on syytä muistaa ravintola-alan heittoisuus ja hektisyys, ja jo vuoden kuluttua osa ruokapaikoista on todennäköisesti mennyt uusiksi.
Arkkitehtuuri
Kun nyt tässä tämä Redi tuli esiin, niin voin kyllä sanoa Triplan vetävän pidemmän korren myös arkkitehtuurissa. Oikeastaan kaikkialla minne pääni käänsin, näin jotain uutta, erikoista ja kiinnostavaa, ja ennen kaikkea tilaa oli runsaasti. Redin tunkkaisuus ja sekavuus loistaa poissaolollaan. Korkealle kohoavat kuilut ja ilmavat hallit antavat avaruuden tuntua ja jos ylöspäin katsoo tarkemmin, huomaa myös katon tulleen viimeistellyksi, paikoin näkyy jopa taivas! Täälläkin kuljetaan suurimmaksi osaksi suljetussa sisätilassa, mutta joistakin ravintoloista voi nähdä ulos ja kaarevat käytävät ovat valoaukoin yhteydessä toisiinsa, joten ahtaanpaikankammoa ei kovin helposti tule. Voisi sanoa, että Redin virheistä on otettu opiksi, mutta tällaiset rakennushankkeet vievät sen verran paljon aikaa, että on vaikea uskoa, että naapurin piirustuslautaa olisi päästy vakoilemaan.
Missä levähtää?
Kaikesta päätellen avajaiset ovat onnistuneet houkuttelemaan paikalle paljon ihmisiä ja tällainen johtaa yleensä Suomessa lähes poikkeuksetta kaaokseen. Nytpä ei ollutkaan näin, vaan kauppakeskus vetää kerralla sisäänsä todennäköisesti eniten asiakkaita Suomessa.
Avajaisten ihmispaljous toi esiin pari ongelmaakin. Eräs kesto-ongelma vaivaa täälläkin: missä penkit ja rauhallinen tila levähtää? Tietysti vuokralaiset toivovat asiakkaiden tulevan sisään liikkeisiin sen sijaan, että istuisivat joutilaina penkeillä. Toisaalta kaveria pitää odottaa, ostoksia järjestellä ja piltti rattaissa on ruokittava. Kumpi on mukavampi asiakas, levännyt vai nälkäänsä kiljuvan lapsen kanssa väsyneenä raahustava perheellinen?
Porrasongelmia
Toinen ongelma on liukuportaiden selvästi havaittava vähyys ja niiden vetokyky.
Tällainen näky, missä lastenrattaita kanniskellaan pitkin tavallisia portaita, ei kuulu moderniin kauppakeskukseen. Myös hissejä saa etsiä. Avajaiset korostavat tilannetta, mutta arvioin konevoiman olevan alimitoitettua, etenkin kun itse käytävätkin ovat pitkiä.
Suunnitteluvirheestä voinee puhua siksikin, että väestömme ikääntyy koko ajan ja rollaattorin ja pyörätuolin käyttäjiä tulee jatkuvasti lisää. Kauppakeskuksen yhteyteen valmistuva hotelli tuo tullessaan pyörillä vedettävät matkalaukut ja niitä riittää myös junamatkustajilla.
Suuri keskushalli etsii vielä käyttöä
Tavalliset perinteiset portaat ovat nekin välityskyvyltään vaatimattomia. Suuren keskushallin rapuista on ajateltu fiksusti jättää puolet istuskeluun ja se tuntuu aluksi hyvältä ajatukselta, koska tässähän on sitä harvinaista tilaa istuskella. Toisaalta hintana on ainoiden suorien rappusten käyttäjien tilan putoaminen puoleen.
Hallissa olisi ollut tilaa pöydille ja tuoleille vaikka kuinka paljon ja portaat olisi voitu jättää alkuperäiseen käyttöönsä. Itse halli on kiitoksen arvoinen ratkaisu, tässä riittää tilaa esiintyjille ja tapahtumille, mutta sinne johtavat vain yhdet ainoat liukuportaat! Kerroksien välisiin perinteisiin rappusiin on haettu elävyyttä niiden muotoilulla, mutta kaartuvat portaat ovat aina välityskyvyltään perinteisiä suoria rappusia huonommat, kuten jokainen kierreportaista tietää.
Nämä eivät ole peruuttamattomia asioita ja niitä voitaneen korjata tulevaisuudessa. Varsin outoa silti, että juuri tässä kauppakeskuksessa on tämä ongelma, sillä täällä erilaista pyörillä liikkuvaa tavaraa on korostetun suuri määrä ihan jo juna-asemastakin johtuen.
Kiireinen vilkaisu ei kerro kaikkea
Mitä sitten jäi käteen? Kaikenlaisia vaikutelmiahan tästä jäi ja monia asioita ei vielä tullut mainittua. Jossain täällä olevalla haamumetroasemalla on jokin uusi villitys, mutta sinne ei hissi suostunut viemään. Pimeässä hissiaulassa olevat naiset olivat tyytyväisiä päästessään tyhjiä hämäriä käytäviä pitkin seurassani ihmisten ilmoille.
Jossain on joku luomutori, mutta minun reitilleni se ei osunut. Vaikka porukkaa olikin todella tupa täynnä, joissakin liikkeissä ei tästä huolimatta ollut yhtään asiakasta.
Huomasin sattumalta kaksi typötyhjää kauppaa, kotimaisen ja virolaisen ja ne antoivat hyvän esimerkin kauppakulttuurien eroista. Oheisessa kotimaisessa liikkeessä ketään ei näkynyt missään, ei edes myyjiä. Vastaavasti virolaisessakaan liikkeessä ei ollut sattumalta ketään, mutta myyjät olivat oven edessä esitteitä jakamassa ja kertomassa auliisti, mistä liikkeessä on kyse. Varmaan oletus on sellainen, että kun hotelli avataan, saadaan muumipeikkoihinkin eloa ja joku päivystämään liikeeseen, ettei joku pitkäkyntinen käytä tilaisuutta hyväkseen.
Vaatteita ja ravintolaruokaa, vaan onko muuta?
Yksi kiireinen käynti ei riitä selvittämään koko valikoimaa, mutta merkillepantava huomio oli vaatekauppojen suuri osuus. Uudet ketjutkin painottuivat myymään jotain uutta päällepantavaa ja mukana ovat vielä kotimaisetkin toimijat. Kaikki keskittyvät muotiin. Meillä on toki neljä vuodeanaikaa, mutta tarvitsevatko ihmiset oikeasti näin paljon vaatteita?
Toinen näkymiä hallitseva kaupan ala ovat lukuisat ravintolat, niitä mainitaan olevan 60. Näyttää siltä, että kauppakeskus haluaa selvästi panostaa trenditietoisiin nuoriin, ja ymmärrän toki liikeidean. Kasvava nuori tarvitsee paljon ruokaa eli on aina nälkäinen. Kasvaessaan hän tarvitsee tietysti uuden vaatekerran aikuista tiheämmin. No, vitsi-vitsi, mutta pelkästään heidän kosiskeluunsa liittyy kuitenkin omat riskinsä.
Se mikä sopii nuorille, ei välttämättä sovi muorille
Nuoret asiakkaat ovat varmasti innoissaan Triplan mahtavasta valikoimasta, niin ruuan kuin päällepantavankin suhteen. Pari asiaa kannattaa silti muistaa. Moni nuori aikuinen ei aina syö ja pukeudu omilla rahoillaan vaan vanhempien ja isovanhempien rahoilla, eikä yhteiskunnan tukeakaan voida väheksyä. Jos voi asua Jätkäsaaressa satasella kuussa veronmaksajan piikkiin, jää tietysti susheihin ja erikoiskahveihin enemmän rahaa.
Nuoret ovat kuitenkin suhdanneherkkiä ja samalla trenditietoisia eli käytökseltään erittäin vaikeasti ennakoitavaa asiakaskuntaa. Yksi twiitti tai arvostetun bloggaajan kirjoitus voi kadottaa asiakkaat muualle kuin perhosparven.
Jääkö luu käteen?
Lähimenneisyydestä löytyy kuvaava esimerkki, sillä luu voi jäädä käteen myös ilman bloggaajia ja twiittejä. Seppälälle kävi ohraisesti, kun se ei seurannut nuorison mielenliikkeitä. Se yritti kouluttaa nuoria olemaan itse oman elämänsä huippumalli ja mainonta oli sen mukaista, vaikka jokainen halusi olla mielikuvissa joku suuren luokan kansainvälinen catwalkkien kuningatar tai kuningas. HM tarjosi nuorille tätä mielikuvaa, Seppälä ei tarjonnut. Se oli arkinen ja vanhanaikainen ja tulos on kaikkien nähtävissä.
Seppälän laatu on kuitenkin pitkässä juoksussa osoittautunut sen pieksäneen kilpailijan laatua kestävämmäksi. Jos (tai kun) keskiluokalta ja yhteiskunnalta loppuvat rahat tai nuorten asenteet oikeasti muuttuvat vastuullisemman kuluttamisen suuntaan, voivat seuraukset olla arvaamattomat.
Tulevaisuus näyttää haasteelliselta
Suomalaiset (nämä samat nuoret aikuiset) eivät tee mielellään lapsia, joten tulevaisuudessa nuoria asiakkaita on vähemmän. Nykyiset nuoret varttuvat ja valmistuvat yliopistosta ja siirtyvät yhteiskunnan tukien piiristä omilleen. He alkavat maksaa asumistaan ja elämistään omilla rahoillaan ja mikroon heitetään maksalaatikko, kun rahaa ei enää jääkään ravintolan tarjoilemiin sushipalleroihin.
Toisaalta silloin he ovat muutenkin jo siinä iässä, etteivät enää mahtuisi sisään uusien ketjujen luomuksiin tai kokisivat näyttävänsä ne päällään epäuskottavilta, ainakin mahdollisen työnantajan silmissä. Tässä vaiheessa he siirtyvät kotimaisten liikkeiden asiakkaiksi, jos nämä liikkeet ovat silloin vielä olemassa.
Tripla haastaa asiakkaansa
Samalla kun ympärillä oleva maailma haastaa Triplaa, se vuorostaan haastaa asiakkaitaan. Paitsi keski-ikäisen keskiluokan Tripla haastaa kielitaidottoman asiakkaan tarjoamalla vähän tai ei lainkaan suomenkielistä informaatiota.
Joku varakas eläkeläinen voisi hyvinkin maistaa bibinbapia, mutta ei tiedä mitä se on, mitä se sisältää ja uskaltaako sitä edes kokeilla, kun tietoa saa vain englanniksi. Jo pelkät turvallisuuskysymykset puoltavat suomen kielen käyttöä vähintäänkin allergioiden ja muiden sairauksien vuoksi, kohteliaisuudesta puhumattakaan.
Kauppakeskus haastaa vaatimalla asiakkaaltaan turnauskestävyyttä, sillä levähdyspaikkoja on harvassa ja pyöriä liikkumiseensa tarvitseva saa varautua kalustonsa omatoimiseen kanniskeluun. Myös opastekylttien tekstit ovat pienellä ja ne sijaitsevat korkealla katossa ja jotkin opastenuolet tuntuvat näyttävän vähän mihin sattuu. Kerrosten nimet ihailevat Amerikkaa ja niiden mukaan on vaikea neuvoa jotain henkilöä suunnistamaan tapaamispaikkaan, varsinkin jos toinen osapuoli ei osaa englantia.
Kauppakeskus haastaa lapsiperheet tunkkaisella ja todella pienellä lasten leikkinurkalla, eikä ilmeisesti lapsiparkkiakaan ole järjestetty? Tämä palvelu on itsestäänselvyys monissa kauppakeskuksissa vähintäänkin viikonloppuisin. Miten shoppailet, jos et saa lastasi hetkeksikään turvallisesti hoitoon aikuisten valvovien silmien alle? Lapsen kanssa ei oikeasti voi kauaa hoitaa pakollisiakaan ostoksia ilman, että lapsi lopulta hermostuu.
Se, että pilttiä on vaikea liikutella Triplan portaissa, tuli jo muissa yhteyksissä mainituksi, mutta myös lapsen hoitaminen ja ruokkiminen on ilmeisesti hyvinkin hankalaa riittävien tilojen puuttuessa. En olisi kiinnittänyt asiaan välttämättä edes huomiota, mutta pikkulasten vanhempien pisteliäiden kommenttien kuulemiselta pitkillä käytävillä ei voinut välttyä, joten ne usuttivat tarkistamaan asian.
Tripla haastaa autoilijan korkeilla pysäköintitaksoilla ja vetoisuudeltaan kyseenalaisella pysäköintikapasiteetilla. Tripla ei voi mitään autoilijan kannalta katsottuna aika ikävälle sijainnilleen, sillä Pasila on ruuhka-aikaan mahdoton liikennesumppu, johon kukaan ei halua ajaa huvikseen. Kauppakeskuksen päättäjien tulisi kuitenkin muistaa, että auto tuo paikalle monta henkilöä ja autoon mahtuu enemmän ostoksia kuin yksinäisen ja kiireisen junakulkijan pieneen ostoskassiin. Ostoskassien raahaaminen julkisissa kulkuneuvoissa on muutenkin todella piinallista.
Tulevaisuus on tuolla ylhäällä…
Mikä on Triplan tulevaisuus? Luullakseni kokonaisuutena verrattoman paljon valoisampi kuin Redin, sillä tämä on oikea liikenteen solmukohta vähän Kamppi-keskuksen malliin. Täällä on lähellä oikeita asuntoalueita, joissa on asukkaita ja jotka ovat valmiita. Näillä kaupunginosilla ei ole ollut juuri mitään kunnollisia kaupallisia palveluita, mutta nyt on. Vieressä on Areena ja messukeskus, osa niissä poikkeavista voi jatkaa Triplassa vaikka menemällä syömään ja elokuviin.
Kyllä Triplan hintatasokin laskee
On yleisesti tunnustettu tosiasia, että Helsingin keskustasta on vuosikymmenten ajan yritetty blokata pois halpojen hintalappujen kaupat. Keskustan asukkaan oli pitkään ajettava tai muulla tavalla matkattava vastavirtaan peltomarketteihin edullisten hintojen perässä. Anttilaa kaivataan edelleenkin, mutta sen romahdus vapautti keskustasta valtavasti liiketilaa ja nyt Tokmannit ja Lidlit saivat viimeinkin jalkansa oven väliin.
Tripla jatkaa kehitystä ja tuo ensimmäistä kertaa edulliset hypermarketit näin lähelle keskustaa ja se voi oikeasti vetää asiakkaita jopa aivan keskustastakin, jossa ruokakaupat ovat kalliita.
Toisaalta Triplassakaan ei ole suurta, kaikkia kiinnostavaa ja monipuolista veturiliikettä, kuten ei tavallaan ole enää Redissäkään, mutta Redistä löytyy silti mm. kotimainen vaatekauppaketju Halonen sekä Carlson kodintarvikkeineen. Laajan valikoiman asiakkaita kutsuvat veturit ovat katoavaa kansanperinnettä, niitä ei yksinkertaisesti enää ole. Prisma on ihan ok, mutta se ei silti käy veturista, koska Prismoja on runsaasti muualla, pysäköintimaksuttomissa paikoissa.
Väkisinkin herää kysymys, hukkasiko Stockmann tässä miljoonan euron tilaisuuden: Jumbo alas ja tänne?
Jotkut konseptit tulevat toimimaan, toiset eivät ja niin se on aina ollut. Ainakin kaksi kotimaista ketjua on lopettanut vain tämän yhden vuoden aikana, Hehku ja Ego ehtivät olla vielä hetken Redissä. Täällä niitä ei enää nähdä, vaikka molempien takana oli merkittäviä kotimaisia yrityksiä. Redissä oleva XXL on sekin vaikeuksissa ja jätti Triplan väliin. Myös luomutoriajatus voi olla haasteellinen; idea on karahtanut kiville ainakin Kluuvissa ja Myyrmannissa. Vain aika näyttää toimiiko se täällä suuremmilla ihmisvirroilla – ehkä kolmas kerta toden sanoo?
Autoilijan kannalta Triplan sijainti on lähes mahdoton ja taksat arkena selvästi liian korkeat. Redi on paljon helpompi tavoittaa autolla ja kun reitin oppii, sinne on aika vaivatonta ajaa. Ehkä Redi vetää autoilijat ja keski-ikäiset koti-ihmiset, Tripla julkisten käyttäjät ja trendinuorison, mene ja tiedä. En kuitenkaan usko, että täällä nähdään samoja alkuhankaluuksia kuin Redissä.
Vanhanaikaisella konseptilla uuteen epävarmaan aikaan
Kauppakeskus on rakennettu pitkäaikaiseen käyttöön, likoon on tässäkin pistetty 1,5 miljardia euroa eli usko on kova. Kaikki on suurta ja modernia, mutta kauppakulttuuri tulee edelleen Rooman Forumeilta ja persialaiselta torilta. Nyt ei olla enää muinaisessa Roomassa ja yhteiskunta kauppakolossin ympärillä muuttuu vauhdilla, jollaista ei ole koskaan aiemmin koettu ja vauhti kiihtyy koko ajan.
Tällä hetkellä lähes jokainen talousasiantuntija ennustaa huonoa kehitystä ensi vuodelle ja samaa näyttävät erilaiset muutkin indikaattorit. Tuomiopäivän pasuunoihin ei tietenkään kannata täysin luottaa; jos säätieteilijä ennustaa juhannukseksi aurinkoista ja sattuukin satamaan, hänet leimataan törpöksi. Jos samainen meteorologi ennustaa epävakaista ja sattuukin paistamaan, hän on huippu ja pääsee kuin koira veräjästä.
Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan, mutta silti tällainen investointi on iso riski, varsinkin kun kilpailija on Teollisuuskadun toisessa päässä.
Missä keskiluokka?
Jotenkin tuntuu, että ns. keskiluokka, senioreista puhumattakaan, on Triplassa jätetty vähän sivuun, mutta näiden ryhmien huomioiminen voisi osoittautua pelastukseksi. Olisiko heti kannattanut panostaa enemmän hyvin toimeentuleviin ja vakavaraisiin keski-ikäisiin ja varttuneisiin kansalaisiin? Nämä ihmiset ovat vielä taipuvaisia kanta-asiakkuuteen, ja jos ruoka on hyvää, he tulevat mielellään uudelleenkin. Tällaiset ihmiset tulevat uskollisesti aina samaan liikkeeseen takaisin, jos vaate istuu ja osoittautuu kestäväksi. Nuori asiakas toimii huomattavasti ailahtelevaisemmin ja tämä ikävaihe on muutenkin lyhyt.
Ostari mikä ostari
Perinteinen kauppakeskus on pohjimmiltaan samaa ideaa noudattava kuin se vanhanaikainen ostoskeskus, joita nyt ollaan purkamassa pois. Näihin uusiin ja uljaisiin ostoskeitaisiin liittyy tietynlainen samankaltaisuus, niissä on suunnilleen samat suuret koti- ja ulkomaiset toimijat. Suomalainen pienyrittäjä jää suurten ketjujen maksukyvyn varjoon, koska vuokrat ovat heille liian korkeita. Ei ole kauaa siitä, kun Ajatar joutui lopettamaan Forumissa nimenomaan korkeiden vuokrien takia.
Asiakashan sen lopulta päättää, haluaako uljaita kolosseja, joissa kaikissa on samaa tavaraa, vai suosiiko kotimaista pientä kivijalkakauppaa. Ehkä jonnekin syntyy edullisten vuokrien pieniä yrittäjiä suosiva kauppakeskus, kuka tietää?
Outoa keskustelua
Nyt meillä on kaksi toisiaan muistuttavaa samaa tavaraa myyvää suurta kauppapaikkaa lähes näköetäisyydellä toisistaan. Näistä kauppakeskuksista käyty kirjoittelu ja keskustelu on ollut mielenkiintoista.
Suomalaiseen keskustelukulttuuriin kuuluu se, että jos joku ottaa riskin ja tekee jotain uutta, heti löytyy moittijoiden armeija hanketta arvostelemaan. Kun Redi avattiin, kaikki kävivät katsomassa, miten sekava sokkelo se on ja tyhjäkin vielä, kylläpä meneekin huonosti. Mekin laitoimme soppaan lusikkamme, mutta mielestäni ongelmat eivät ole arkkitehtuurissa, vaan lähinnä sijainnissa.
Nyt kun Tripla on ollut jo jonkin aikaa auki ja alku näyttääkin menevän ihan mukavasti, arvostelijoiden on kaivettava koipussista jotakin muuta kielteistä. Ja löytyyhän sitä kun oikein tonkii, sillä siellä olevat uudet ketjut leimataan kehitysmaiden riistäjiksi ja esiin on noussut outo keskustelu halpamuodista.
Meillä on ollut halpamuotiliikkeitä jo vaikka kuinka kauan ja keskustelu niistä on ollut lähinnä viitteellistä. Aikaa tämän keskustelun käymiselle olisi ollut vaikka kuinka paljon. Nyt, kun Tripla sai mukavan alkukiidon, aletaan asiakasta syyllistämään kehitysmaiden työntekijöiden huonoista työoloista.
Joku outo ajoitus tässä on ja joku tässä mättää, mutta en oikein itsekään tiedä mikä. Olisiko perisuomalainen kateus, kun jollakin taholla kerrankin menee vähän paremmin?
Hyvin menee mutta menköön
Oli miten oli, oma vilpitön toiveeni on tietenkin, että molemmat kauppapaikat menestyisivät, sillä viime kädessä kauppa ja työnteko se on joka kannattaa. Tässä osassa Helsinkiä kannattavuutta tarvitaan nyt tosin kaksinkertaisesti. Kun avajaishuuma, mustat perjantait ja kybermaanantait sekä joulumyynnit ja alet ovat ohi, alkaa pitkä arki. Silloin jyvät erottuvat akanoista ja puolalaisetkin oppivat, mitä ovat härkäviikot.
Epilogi: Suomi vs. USA
Kun lähtee tekemään juttua kauppakeskuksesta, ei ensimmäisenä tule mieleen, että samalla otetaan kantaa kielivalintoihin. Varsinkin Suomessa asia korostuu, sillä meillä on aina ollut vallalla käsitys, että kaikki ulkomaalainen on hienompaa ja parempaa ja mehän ei ollakaan mittään.
Olen matkustellut jokseenkin kaikissa ns. Länsi-Euroopan maissa ja niissä oma kieli on aina ollut arvostettu ja sitä kunnioitetaan ja vaalitaan. Paikoissa, joissa liikkuu matkailijoita, on toki englanniksi pari pikku kylttiä ja tarjolla usein esitekin, mutta maan oma kieli on aina suuremmalla kirjasinkoolla ensimmäisenä esillä ja yleensä ensimmäinen kieli myös esitteissä.
Triplan englanninkielisiä kylttejä on ehditty kritisoida ja on pakko yhtyä tähän kritiikkiin, sillä niiden olemassaoloa on vaikea ymmärtää. Vaikeaa on myös ymmärtää tällaisen asian pomppaamista esiin, kun oli tarkoitus kirjoittaa kaupankäynnistä.
Amerikan ihailua kuin kylmän sodan aikaan
Kauppakeskuksen johtaja Pirjo Aalto on perustellut kielivalintaa seuraavin sanakääntein: ”Suurin syy, miksi kauppakeskus ja sen eri kerrokset päädyttiin nimeämään englannin kielellä on se, että Mall of Tripla on kansainvälinen ja suomalaisuus on kansainvälisyyttä.”
Niinkö? Mielestäni perustelu on ontuva. Ei suomalaisuus ole kansainvälisyyttä, suomalaisuus on suomalaisuutta ja kansainvälisyys taas on kansainvälisyyttä.
Kaikilla kansoilla on oma kansallinen kieli, tavat ja kulttuuri ja monet, varsinkin pienet kansat ovat kärsineet ja taistelleet saadakseen pitää oman kielensä ja kansalliset tapansa.
Espanjan Kataloniassa tätä taistelua käydään juuri nyt, joten näiltäkin osin kielivalinta ja sen perustelu on ajoituksen osalta epäonnistunut. Kansainväliset käytännöt on sulautettava osaksi kansallista kulttuuria ja kansainvälisyys ei koskaan saisi mennä oman kulttuurin edelle.
Lisäksi kerrosten nimet eivät edes ole kansainvälisiä vaan ne tuovat mieleen toisen kansan kulttuurin eli viittaavat Yhdysvaltoihin. Mitä kansainvälisyyttä on ihailla vain yhtä kansakuntaa ja näistä nimenomaan juuri Amerikkaa?
Joskus 60-luvulla Suomella oli kiihkeä tarve kuulua länteen. Poliittisesti länsi oli kaukana, mutta kulttuurisesti ja aatemaailmaltamme omaksuimme kiihkeästi länsimaisia malleja. Neuvostoliitto katsoi tätä läpi sormien ja odotti länsimaisen turmeluksen tuhoavan suomalaiset, jotka sitten kiltisti palaisivat takaisin ruotuun. Tarvitsemmeko edelleen Yhdysvaltojen ihailemista vielä nytkin, varsinkin kun sen tekemiset ja tekemättä jättämiset herättävät ihmisissä ristiriitaisia mielikuvia? Eikö tämä ole vähän vanhanaikaista?
Löytääkö turisti perille?
Turismi kasvaa Helsingissä entisestään ja Aallon mukaan on tärkeää, että kaikki ymmärtävät kauppakeskuksen ja kerrosten nimet.
Höpsis! Turistit tulevat vierailemaan vieraissa maissa niiden eksotiikan takia, nähdäkseen jotain uutta ja erikoista. Eivät he tule katsomaan englanninkielisiä kylttejä eikä matkailija ylipäätään halua, että uudessa maassa kaikki näyttää samalta kuin muuallakin. Seikkailemassa tässä ollaan vieraassa kulttuurissa.
Olen ajanut ympäri Kreikan vuoristoja, joissa kyltit ovat vain paikallisella kyrillisellä kirjoituksella ja täällä kotona sitä ollaan silti taas. Minä menen ajelemaan sinne vuoristoon nähdäkseni mitä sieltä löytyy ja on selvää, että opasteet ovat paikallisella kielellä. En osaa kreikkaa ja paikallisten suomen- ja englannintaitokin oli vähän niin sun näin, mutta aina olen päässyt halutessani rahoistani ja pienen vuoristokylän pikku taverna on voinut elättää perhettä taas vähän kauemmin.
Löytääkö puolalainen perille?
Kolmatta Pirjon perustelua on jo hyvin vaikea perusteluksi edes ymmärtää. Hänen mukaansa Triplan kauppakeskukseen avautuvat esimerkiksi puolalaiset ketjut Reserved, Cropp, House, Mohito ja Sinsay, joita ei ole Suomessa aiemmin ollut ja brändit ovat tarkkoja siitä, mihin avaavat liikkeitä. Siksi englanninkieliset nimet tuntuivat luonnollisilta ja myös siksi, että Triplassa oleva hotelli on kansainvälinen ja osa alueen toimistoista on kansainvälisiä. Pirjon mukaan monista Euroopan kaupungeista löytyy samantyylisillä nimillä varustettuja ostoskeskuksia, kuten Berliinistä Mall of Berlin ja Tukholmasta Mall of Scandinavia. Miten ihmeessä näitä seikkoja voi käyttää perusteluna kielivalinnalle? Muutko sanelevat Suomessa sen, mitä kieltä me täällä käytämme?
Suomea, puolaa vai englantia?
Tällä hetkellä hotelli on vielä rakennustyömaa, toki se voi olla kansainvälinen rakennustyömaa, mutta kukaan ei tiedä, millaisia vuokralaisia toimistoihin tulee. Mikä ihme meidät suomalaiset saa aina matkimaan jotakin, mitä ulkomailla tehdään, miksei keksittäisi vaihteeksi jotain ihan omaa?
Puolassa tietääkseni puhutaan puolaa, ei englantia. Niinpä nämä vaateketjut tuntisivat kai olonsa vieläkin kotoisammaksi, jos opasteet ja kerrosten nimet olisivat puolaksi. Oikeasti näiden liikkeiden sisältä löytyy vain englanninkielisiä opasteita, ei edes puolaa, suomesta puhumattakaan. Esim. teksti ”elevators”, voi jo jäädä monille epäselväksi, vaikka reitti hissille voi hätätilanteessa olla jopa turvallisuuskysymys.
Miksi Triplaan ei laitettu suomalaisperäisiä kylttejä ja nimiä vaikkapa Kalevalan mytologiasta tai Lapin mystiikasta ja jos oikein laiskottaa, niin sitten vain perinteistä saunakulttuuria? Eksotiikkaa turisteille ihmeteltäväksi ja kodikkuutta suomalaisille.
Tuulahdus kekkosslovakiasta
Kummallinen loppupäätelmä on se, että Pirjo saa olla kielikysymyksistä ihan mitä mieltä haluaa kunhan muistaa, että lompakko on ja pysyy minun taskussani ja se taas noudattaa minun mielipiteitäni.
Tässäpä haastetta kerrakseen, sillä ei aivan voida välttyä vaikutelmalta, että suomalainen ja suomea puhuva asiakas onkin Triplassa toisen luokan kansalainen.
Tavallaan palataan takaisin 60-70-luvun Stockmannille, jossa oli aika ylimielinen palvelu, jos sattui puhumaan suomea. Niinpä tavarat käytiin ensin katsastamassa Stockmannilla ja ostettiin sitten Anttilasta. Tämä varjo leijuu nyt Triplan yllä ja tuntuu samalla käsittämättömän vanhanaikaiselta.
PS. Jälkikaneettina todettakoon, että Stocca muutti asennettaan jossain 80-luvun alussa ja alkoi painottaa suomenkielistä palvelua. Stocca poisti kielipakot myyjiltä, tarkasti hintatasoaan ja aloitti kanta-asiakkuusohjelmat ja pani toimeen muitakin uudistuksia. Tuloksena oli huikea menestystarina ja loppupelissä nuhjuinen Anttila hävisi kilpailussa.
PS 2. Toisena jälkikaneettina mainittakoot, että nämä uudet kauppakeskukset tulevat jo hyvin lähelle kaupungin keskustaa ja alkavat haastaa juuri näitä keskustan vakiintuneita tavarataloja. Mutta se kuuluu jo toiseen tarinaan.
PS 3. Kylttien vaihtoon riittää vain ruuvimeisseli ja tikapuut sekä asennemuutos, jota tosin ei voi ostaa rautakaupasta.
Kuvat ja teksti: © Pauli Kinnunen