Kukapa ei pitäisi purjelaivoista, noista uljaista mertenkyntäjistä. Turussa oli jälleen tilaisuus nähdä näitä kaunottaria. Sääkin suosi, vaikka ennusteet lupasivat kaatosadetta. Saattoipa olla jopa yksi kesän parhaista päivistä. Hieno oli päivä muutenkin!
Tuulennaukujat Turussa
Turku ottaa ulkopaikkakuntalaiset vastaan todella ystävällisesti. Pysäköintimahdollisuus oli tietenkin itsestäänselvyys ja hyvin opastettu. Helsingin vastaavassa tapahtumassa katuja oli jopa suljettu! Ajan paljon mieluummin Turun kuin Helsingin vastaavaan tapahtumaan Turun upeiden järjestelyjen takia.
Aikamme ilmiöt näkyivät täälläkin. Betoniesteet ja laukkujen syynääminen porteilla ovat tätä päivää. Alueelle tosin pääsi livahtamaan minkä roskiksen takaa tahansa, joten vähän silmänlumetta ”turvatoimet” kyllä olivat. Joustavasti silti mentiin.
Kävijäystävällinen hintataso
Yksi positiivinen huomio oli tapahtuman hintataso. Pysäköinti vaivaiset 5 € koko päivältä! Komean mättölautasen sai kympillä. Stoccan kioskista lähti teemaan sopivaa raitapaitaa 19,90 € / kpl ja kupongilla sai vielä 10 % alennuksenkin, ei paha. Sokos Wiklundilla monista ale-tuotteista sai vielä 20 % lisäalennuksen, mikä näytti houkuttelevan paljon asiakkaita.
Ihmiset tosiaan käyttivät kaikkia palveluita ja nauttivat, kohtuuhintaan. Helsingissä aina valitetaan, että kauppa ei käy. Kun hintataso on oikea ja auton saa helposti parkkiin, asiakkaita riittää ja kauppa käy.
Niin sitä pitää Turku!
Mutta mennäänpä vihdoin itse asiaan eli purjelaivoihin
Iltalehden tapahtumaliitteessä aika suuri painoarvo oli annettu venäläisille laivoille, kun peräti kolme sivua liitteestä käsitteli ”suuren ja mahtavan” aluksia. Liikkuiko tässä raha vai oliko puhdas kömmähdys? Jos toimittaja ihan oikeasti ujutti mukaan pikku piikin Sedovista, joka on Saksasta varastettu ”sotakorvausalus”, niin tästä anekdootista lisäpisteet hänelle. Koska virallinen tapahtumajulkaisu käsitteli lähinnä Venäjän aluksia, me pidämme Suomen ja muun maailman puolta ja kerromme oman Ihana-kaljaasimme lisäksi myös muiden maiden aluksista.
Brittialus Leila
Ensiksi vastaan tuli kisan vanhin osanottaja, brittiläinen ”brexit-lähettiläs” Leila. Alunperinkin kilpajahdiksi rakennettu 125-vuotias alus purjehtii edelleen. Se oli nopea jo vuonna 1904 ja voitti silloin purjehduskilpailun Englannissa. Sisään laivaan ei päässyt tutustumaan, ehkä Brexitin kunniaksi, joten jatketaan seuraavaan kohteeseen.
Tsekkiläinen priki, La Grace
Tsekkiläinen replika, siis alkuperäistä jäljittelevä, La Grace tuli vastaan seuraavaksi. Alus jäljittelee kuuluisan tsekkiläisen merenkulkijan ja kauppamiehen Agustin Hermannin alusta, joka alunperin oli kylläkin fregatti. Se perustuu ruotsalaisen Fredrik Henrik af Chapmannin piirustuksiin.
Yllätys on aluksen valmistusmaa joka on Egypti! Ei heti ensimmäisenä tulisi mieleen, mutta ei se toisaalta ihmeellistä ole. Egyptissä käsityönä tehdyt pienet laivat ovat edelleen arkipäivää ja ammattitaito on korkealla tasolla. Työn hintakin lienee ollut kohtuullinen. Arabit vielä arvostavat ja vaalivat aitoa käsityötaitoa, ja työn laatu on aina huippuluokkaa. Tässä asiassa meillä tabletinhiplaajilla olisi sieltä oppimista, ennen kuin peukalo jää lopullisesti keskelle kämmentä.
Vähän tosin tuntui siltä, että Egyptin pojat olivat pistäneet hieman överiksikin, ei ne laivat ennen vanhaan ihan näin hienoja ja puleerattuja olleet! Silti oiva työnäyte Suezin laivapuusepiltä. Komea, kaunis ja kansainvälinen alus.
Suomalaista osaamista: Kaljaasi Ihana
Viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, tulee sitten Suomi-pojan osaamista. Kaljaasi Ihana, maineikkaasta Luvian laivanrakennuspitäjästä. Olin kuullut tästä aluksesta paljon, mutta en ollut koskaan päässyt käymään siellä. Nyt tuli tilaisuus, jota en voinut jättää käyttämättä. Vastaanotto oli ystävällinen ja opastus oli todella monipuolinen. Tuli ainutlaatuinen tilaisuus tavata yksi rakentajistakin ja juttua riitti.
Ihanan tarina on lyhyesti seuraava
Vuosituhannen vaihtuessa Luvialla huomattiin, että vanha laivanrakennustaito olisi pian kadonnut. Päätettiin vielä kerran repäistä.
Koska paikkakunnalla on ennenkin tehty kaljaaseja ja parikin Ihana-nimistä, oli alustyyppi ja nimi selvillä. Alkuperäisiä piirustuksia ei ollut, joten Ismo Lilja, Björn ”Nalle” Nyberg ja Mikko Lius suunnittelivat aluksen linjat.
Talkootyötä
Alus tehtiin perinteisin menetelmin puusta ja kokonaan talkootyönä. Yli miljoonan euron ja 42.943 työtunnin jälkeen alus viimein laskettiin vesille 23.7.2010.
Tässä välissä tapahtui tietysti paljon muutakin, mistä voi lukea lisää Ihana-kirjasta.
On silti luultavaa, että Luvialla ja tokko muuallakaan enää tällaisia saavutuksia nähdään. Ei se peukalo ihan keskellä kämmentä vielä Suomessakaan ole!
Tall Ships Races oli upea tapahtuma ja Turku järjesti sen hienosti ja vierailijoista hyvin huolehtien.
Vain kohtuuhintaista majoitusta ei tällä kerralla löytynyt, joten vierailu jäi vain päivän pituiseksi.
Olisihan se toinenkin päivä siellä mennyt iloisesta ilmapiiristä nauttien.
Kuvat ja artikkeli: Pauli Kinnunen
