Kerran Konalan Kauppakeskus Ristikossa asioidessani näin mielenkiintoisen tilanteen. Hieman varttuneempi rouva halusi pelailemaan Veikkauksen Pelaamoon, mutta häntä ei päästetty sisään, koska alaikäinen, noin 10-vuotias tyttö ei ollut kasinolle tervetullut. Niinpä mummelimme jätti tytön siihen yksinään seisoskelemaan käytävälle ilman valvontaa ja pääsi sisään rahojaan tuhlaamaan. Tämä outo tapaus sai minut kaivamaan koipussista erään vanhan juttuidean: Kuinka aggressiivisesti Veikkaus on läsnä keskuudessamme ja onko alueen vauraudella jotakin korrelaatiota tähän läsnäolon määrään. Tervetuloa peliautomaattien ihmeelliseen maailmaan.
Tyttö varjoisalta kujalta
Edellinen esimerkki kuvaa hyvin Veikkauksen näkyvää läsnäoloa keskuudessamme ja samalla tuli esiin ilmiön ensimmäinen haitta. Tässä tapauksessa kyse oli lapsen turvallisuudesta. Rouvan ratkaisu kivistävään pelihimoon oli Pelaamon valvojalle selvästi ihan OK, sillä hän näki tilanteen varsin hyvin. Onko näkemäni tapaus yleinen käytäntö? Pikkutytön jättäminen yksin käytävälle ei tuntunut pelivalvojaa huolettavan. Siinä se tyttö nojaili seinään ja jäi odottamaan kasinohain paluuta. Minua vähän huoletti, kuinkahan herkästi tyttö olisi juossut pallon perään ja kaipa jonkun ohikulkijan jäätelökin olisi maistunut. Jos tyttö olisi juossut auton alle tai jäätelösetä olisi vienyt mennessään, kukahan olisi ollut vastuussa? Pelihampaan kolotusta potenut rouva vai Veikkauksen virkailija, joka päästi hänet sisään ja painoi asian villasella? Tai ehkä päädyttäisiin suomalaiseen vakioratkaisuun, että syyllinen olisikin viaton sivustakatsoja, joka ei puuttunut asiaan.
Tutkimuksen paikka
Tässä on yksi havaintoesimerkki siitä, mitä ongelmia pelimonopolimme räikeä esillä olo kauppakeskuksissa, marketeissa, bensa-asemilla ja kioskeilla aiheuttaa. On esitetty sellainenkin väittämä, että Veikkaus sijoittaisi pelikoneitaan köyhemmille alueille enemmän kuin alueille, joilla on korkeampi tulotaso.
Tässäpä oiva mahdollisuus ruotia tätä instituutiota hieman enemmän ja tehdä samalla pieni poikkitieteellinen vertailu kahden kaupunginosan välillä niissä sijaitsevien peliautomaattien määrässä.
Konala vs. Tapiola
Käytän vertailussani kahta pääkaupunkiseudulla olevaa kaupunginosaa, jotka ovat minulle tuttuja. Asuinpaikkakuntani lisäksi ne ovat Konala, jossa työskentelen ja Tapiola, jossa usein tulee myös asioitua. Tähän olisi voinut valikoitua mitkä tahansa muutkin kaupunginosat, mutta lienee perusteltua tutkiskella tuttuja seutuja, jotka tavallaan osaa ulkoa. Olen työskennellyt Konalassa ja asioinut Tapiolassa paljon ennen tämän lehden olemassaoloa, joten valinta on täysin sattumaa, sillä en tiennyt kaupunginosiin asettuessani, että teen niiden pohjalta joskus tällaisen artikkelin. Toisaalta sattuman läsnäolo sopii tähän kuin nakutettu, sillä onhan juuri sattuma Veikkauksen käyttövoima. Asiassa kävi myös hyvä tuuri, sillä kummatkin kaupunginosat painivat samassa sarjassa, niin pinta-alansa kuin asukaslukunsakin puolesta. Ja eikös Veikkauksen tuotteet pohjaudukin juuri tuuriin?
Faktaa pohjaksi
Tulotasoa en tähän viitsi kaivella, koska monet luvut ovat vanhoja ja kumpikin kaupunginosa kehittyy kovaa vauhtia ja kasvaa jatkuvasti. Tuskinpa kukaan lukija silti kiistää toteamustani, että Tapiola on Konalaa vauraampi. Ei Konalakaan silti tulotasoltaan ja maisemiltaan mikään Jakomäki tai Kontula ole. Tässä ei ole asetettu vastakkain rökälerikasta ja sikaköyhää kaupunginosaa.
Konalassa asuu noin 6.300 ihmistä ja pinta-alaa on 2,36 km ja Tapiolassa asuu 9.300 ihmistä pinta-alan ollessa 3,5 km, melko vertailukelpoista edelleen. Se, miten kaupunginosien tarkat rajat määritellään, onkin vähän kinkkisempi juttu. Kartan mukaan Konala ei rajoitu Vihdintiehen, vaan myös S-market tien toisella puolella on vielä Konalaa. Tapiola rajoittuu Kalevalantiehen, mutta pitäisikö sen toisella puolella oleva S-market ja bensa-asema laskea silti Tapiolaan kuuluvaksi? Minusta voi, sillä lähestyn asiaa niin, että kaupunginosaan tulee laskea kuuluvaksi sellaiset palvelut, jotka sen asukkaat helposti saavuttavat kadun yli kävelemällä. Niinpä myös pikku ostari samalla tiellä lasketaan mukaan Tapiolaan.
Infra kestää sekin vertailun
Vertailu on mahdollinen myös siltä osin, että kummassakin kaupungiosassa ylipäänsä on ostospaikkoja ja palveluja, löytyy ostarit, bensikset, kioskit ja Pelaamotkin. Olisi hölmöä esittää mielipiteitä, jos pohjana olisi toinen paikka, jossa on em. ostosmahdollisuudet ja toisessa paikassa olisi vain yksi Alepa. Molempiin on myös helppo tulla moottoriteitä pitkin autolla ja parkkitilaa on, Konalassa on toki enemmän maksutonta parkkitilaa kuin Tapiolassa. Tapiolaan pääsee nykyisin jopa metrolla, mutta junaa kumpaankaan kaupunginosaan ei tule.
Molemmista kaupunginosista löytyvien Pelaamojen automaatit otetaan laskuihin tietenkin mukaan, täällähän niiden oikea paikka juuri olisi. Ravintoloissakin saattaa olla peliautomaatteja, mutta toisaalta ravintola on suljettu ympäristö, joten niihin en puutu. Tässä kirjoituksessa on päähuomio nimenomaan koneiden näkyvässä läsnäolossa ja kapakoissahan ne ovat sisällä ravintolassa eli niitä käyttääkseen on mentävä kuppilaan sisälle.
Laskutapa
Lopputulos suhteutetaan aina väkilukuun jakamalla se pelikoneiden lukumäärällä, näin saamme tietää kuinka monta asukasta kaupunginosassa on aina yhtä pelikonetta kohti. Lukijalle tiedoksi sekin, että en oikeasti tiedä tulosta vielä tätä kirjoittaessani. Koska Tapiola on suurempi kaupunginosa kuin Konala, sieltä pitäisi löytyä lukumääräisesti enemmän pelikoneita kuin Konalasta. Toki veikkasin silti Konalassa peli-ikeen olevan Tapiolaa suurempi, eli siellä olisi vempeleitä lukumääräisesti enemmän, ja teoria köyhille alueille sijoitettujen automaattien suuremmasta määrästä olevan näin ollen paikkansa pitävä. Tämähän on Veikkausta käsittelevä juttu eli jotain tässä pitää veikata ja vain veikkaamalla voi voittaa.
Konalan koneet
Aloitetaan Konalasta. S-marketista löytyy aulasta yhteensä 8 konetta.
Toinen valtion ’paheiden pesä’ Alko löytyy samasta kompleksista ja kyseisessä Alkon myymälässä sattui jännä tapaus. Maksaessani ostosta myyjä kysyi, olinko muistanut myös lotota. Siis mitä?! Onko Alkon myyjiä ohjeistettu myymään muitakin valtion monopolien tuotteita? Se oli kyllä ystävällistä huulenheittoa, mutta silti. Asiaa ei tietenkään voi mitenkään todistaa, mutta jännä yksityiskohta tämäkin. Myyjän puolustukseksi voidaan silti mainita, ettei hän sentään pyrkinyt myymään minulle Postin kalliita ja hitaita palveluja, eikä myöhästelevän VR:n junalippuja. Matkalippu olisi ollut jopa mainiota palvelua, sillä piintyneellä autoilijalla ei ole aavistustakaan siitä, mistä junalipun nykyisin saa. Ainoa varma tieto on se, että ainakaan konnarilta sitä ei saa.
Edelleen tästä samasta kompleksista löytyi Deli ja sieltä 2 automaattirosvoa lisää. Deli on jonkinasteinen pikaruokapaikka, toisaalta S-ketjun omistama sellainen. Joten jos Tapiolasta löytyy myös Sokoksesta Deli, se lasketaan molemmista kaupunginosista mukaan ja jos Tapiolasta ei Deliä löydy, Konalan automaattejakaan ei silloin huomioida.
Konalan Shellillä myydään bensan lisäksi myös valtion pelejä ja peliautomaatteja siellä on 7 kpl.
R-kioskin kytkökset
Tehdään vielä koukki R-kioskille, jossa karkkiostoksille tai asiamiespostiin poikkeavalle on tarjolla jännitystä 4 laitteen suosiollisella avustuksella. Kyseiset kioskit ovatkin mielenkiintoinen yhdistelmä valtion monopoleja ja yksityisyrittäjyyttä saman katon alla, sillä täällähän on peräti kaksi monopolia kioskin kanssa samassa tuvassa. Se, minkälainen kytky tässä järjestelyssä piilee, ei kuulu tähän tarinaan, mutta voi olla todistettavissa, että joidenkin liikkeiden olemassaolo voi olla riippuvainen Veikkauksen ja Postin läsnäolosta. Etenkin pienissä kioskeissa ja kaupoissa jossain tuppukylässä voi olla näin, kenties jopa perustellusta syystä. Toisaalta onko näiden liikkeiden olemassolo oikeutettua jos ne eivät ole kannattavia omalla kaupan alallaan, eikä Konala ole mikään tukea kaipaava syrjäinen tuppukylä. Sitten vielä hetkeksi takaisin teollisuusalueelle. Yllätykseksi Motonetin rautakaupasta löytyi liikkeen sisältä pari konetta, kyseinen liike painottaa kampanjoissaan järkikauppoja, joten onkin ymmärrettävää, ettei kukaan pelannut niitä. Myös Lidlissä oli sielläkin pari myllyä, jotka ovat ahtaalla käytävällä kaikkien tiellä.
Ristikon riennot
Jäljellä on enää Ristikon kauppakeskus, jossa on myös Pelaamo, jonka uumenista löytyy 21 konetta. Tällä kertaa ei löytynyt lapsia seinää vasten nojailemassa ja eipä näkynyt valvojaakaan missään. Eikö virkailijan pitäisi olla paikalla koko ajan ja kuka vahtii menoa kasinossa ja lapsia käytävällä sen ainoan henkilön ollessa tauolla?
K-marketin järjestämässä pelipömpelissä on vielä 5 konetta. Tässä voi joskus nähdä selvästi alaikäisiä pojangosseja pelailemassa näppärästi kyykkyasennossa, etteivät kaupan myyjät tule heitä patistelemaan. Nykyään pelkoa kiinnijäämisestä ei käytännössä ole ollenkaan, sillä kyseinen kauppa on muiden lailla supistanut henkilökuntansa minimiin ja neljää itsepalvelukassaa valvovalta henkilöltä ei liikene aikaa alaikäisten pelurien jahtaamiseen.
Yhteensä Konalassa on siis 51 peliautomaattia. Asukaslukuun suhteutettuna Konalassa on yksi automaatti jokaista 123 ihmistä kohti, vauvasta vaariin. Pilkkuja ei tässä pyöristellä, kokonaisluku jää voimaan.
Tapiolan koneet
Sitten Tapiolaan. Tämä kaupunginosa on suurten muutosten kourissa ja vanha puutarhaidylli saa täällä väistyä tehokkuuden tieltä. Muistetaan edelleen, että Tapiola on noin kolmanneksen Konalaa suurempi kaupunginosa niin pinta-alaltaan kuin asukasluvultaankin ja sieltä pitäisi siis löytyä enemmän härpäkkeitä kuin Konalasta. Aloitetaan nytkin laidoilta ja kurvataan Kehä 1:ltä Kalevalantielle. Risteyksessä vastaan tulee S-market. Siellä on myös Deli, joten Delin koneet lasketaan mukaan, koska Konalassakin oli Deli. Systeemissä on 7 konetta kaupan ja 6 konetta Delin puolella.
Pikku nipotusta
Merkittävää on Delin pelipisteen arveluttava sijoitus varsin lähelle pöytiä ja virvoitusjuomakaappia, joihin käsittääkseni alaikäisillä on vapaa pääsy yksinäänkin. Jos lapsi istuisi kuvan tuoleilla, hän olisi käytännöissä pelialueella ja se on yksiselitteisesti laitonta, automaatista juomaa hakiessaan hän olisi kai ”harmaalla alueella”. Tietysti tämä on nipotusta, mutta Suomi on nollatoleranssien ja niuhottamisen luvattu maa. Missään ei ole sanottu, etteikö yksityishenkilökin saa niuhottaa, kun kerran viranomaisetkin saavat. Tässä voisi olla jollekin virkaintoiselle nappikallelle hyvä nipotuksen paikka.
Nuhjuista nostalgiaa
Seuraavaksi vastaan tulee menneisyyden nostalgiaa edustava Pohjantorin ostoskeskus kuin suoraan Kekkosslovakiasta.
Pikku ostarilta löytyy myös K-market ja sieltä maltilliset 2 peliä.
Sitten auto maanalaiseen Ainoa-parkkiin ja ylös pelikoneita ihmettelemään.
Nuhjuiselta Heikintorilta löytyy R-kioski ja siellä on 3 aparaattia. Määrää voi täälläkin pitää maltillisena. Veikkaus sijoittaa koneensa aina keskeisille ja vilkkaille paikoille, eikä Heikintori ole enää keskeinen tai vilkas. Se on vain nuhjuinen, mutta eroonkaan siitä ei päästä, sillä se on jotenkin suojeltu.
Kauppiaiden ei tarvitse suojella itseään pilalle, joten liikkeet kaikkoavat sieltä. Myös vanhat ostoskeskukset tyhjenevät kaupoista ja kun ei ole liikkeitä, ei ole ihmisiä, eikä toisaalta pelikoneitakaan.
Tapiolassa on selvästi maltillisempaa
Tähän asti saalis on ollut Tapiolassa laihanlainen ja viimeinen tärppikohde on uusi ja uljas Ainoa-kauppakeskus. Kuten hyvin tiedetään, tärpit, Veikkaus ja miljoonat liittyvät yhteen. Sieltä löytyykin K-supermarket, jossa on 4 peliautomaattia. R-kioski on bussilaiturien vieressä, eikä ihan siinä käytävällä tyrkyllä. Bussia odottavan iloksi sieltä löytyy 2 konetta eli ei nyt kuitenkaan ihan räyhäkästä määrää.
Aivan kuten Konalassa, myös Ainoassa on Veikkauksen Pelaamo, joten sinnepä seuraavaksi ja mielenkiintoinen ilmiö toistui täälläkin, missä krupieeri? Tyhjä tiski kassoineen ammotti tyhjyyttään. Haahuilin siinä koneita ynnäämässä ja sain aina eri luvun, hiukan yli 20 kpl, ja jostain kivenkolosta virkailijakin saapui kysymään mitä etsin ja minä siihen, että henkilökuntaa.
Pelaamossa
Luultavasti kaveri oli kameroistaan nähnyt minut ja pelmahti paikalle asiaani kyselemään. Keksin tikusta asiaa lotosta ja halusin sellaisen pelin, jossa ostaisin osuuden vaikkapa 10 hengen porukasta, mutta halusin pelata vain lottoa en muita ”pakkopelejä”. Tällaista peliä ei ollut saatavilla, kylkiäiseksi oli aina pakko ottaa jokeria tai lomatonnia tai jotain muuta pakkopullaa. Tämä asia kuuluu toiseen tarinaan, mutta näin sain vaivihkaa ympättyä mukaan kysymyksen pelikoneiden lukumäärästä tässä pelipisteessä. Virkailijan mielestä niitä oli 24 kpl ja pakkohan se on ammattilaista uskoa, vaikka itse sain eri luvun kaksi kertaa, 24 on nyt se ”virallinen” määrä. Mitä Veikkauksen kasinovirkailijat puuhaavat siellä takahuoneessa jäi ratkaisematta, rahojako laskevat?
Lopputulos: Tapiolassa on 41 pelikonetta. Jakolasku tuottaa 226 henkilöä pelikonetta kohti, vauvasta vaariin.
Lyhyt matematiikka
Sitten on analyysin paikka ja muistettakoon, että pilkkuja ei tässä aleta viilaamaan. Konalassa on 6.300 asukasta ja koneita 51 kpl eli jokaista 123 asukasta kohti on yksi automaatti. Tapiolassa on 9.600 asukasta ja automaatteja löytyi 41 kpl, eli tapiolalaisia tarvitaan peräti 226 aina yhden koneen viereen tungeksimaan. Konalassa on siis asukaslukuun suhteutettuna lähes kaksinkertainen määrä peliautomaatteja. Jotta Tapiolassa olisi edes sama määrä, siellä pitäisi olla noin 75 pelikonetta ja silloinkin oltaisiin vasta tasoissa. Tapiolassa ei ole tarvetta Lidlille ja tokkopa vauraat asukkaat itse parkettejakaan naputtelevat, joten rautakauppaakaan ei ole. Vaikka näiden liikkeiden koneita ei laskettaisi, tulos ei siitäkään muuksi muutu.
Ero on yllättävän suuri! Kumpikin alue on melko vauras, mutta Tapiolassa voi nähdä yksissä liikennevaloissa niin Mersun, Audin kuin Porchenkin, kun Konalassa näkee enimmäkseen Nissania, pököttiä ja pakua.
Pelaamisen kulttuurierot
Konalan ja Tapiolan välillä on selvä kulttuuriero pelaamista kohtaan. Konalassa automaattien edessä on aina pelaajia ja melkein jokainen kone on varattu. Välillä koneille syntyy jopa jonoja. Tapiolassa voi nähdä tyhjiä pelialueita lähes jatkuvasti, vaikka olen seurannut tätä tilannetta jo vuosia. Konalassa on vaikea saada kuvaa automaateista niin, ettei kuvassa olisi aina ihmisiä. Ristikon peliautomaattikuva vaati useamman käynnin eri päivinä ja kellonaikoina, jotta onnistuin saamaan kuvan tyhjästä pelitilasta ja tämäkin onnistui vasta ihmisten rientäessä katsomaan sairaskohtauksen saaneen ihmisen pelastustoimia. Tapiolassa tätä ongelmaa ei ollut ja onnistuneet kuvat tulivat kertakäynnillä. Juttua varten vierailin molemmissa Pelaamoissa peräkkäisinä päivinä. Konalassa Pelaamo oli ainakin puolillaan, mutta Tapiolassa paikalla oli vain yksi peluri. Molemmissa kauppakeskuksissa ja kioskeilla pelit olivat näkyvästi esillä ja ahtaissa R-kioskeissa ne ovat jopa tiellä, ja pelaajat ja muut asiakkaat tönivät toisiaan. Näin on varsinkin Konalassa, jossa kioskilla on myös asiamiesposti.
Ehdotuksia
Tapiolassa saatoin tehdä myös toisen huomion, joka antaa aiheen ehdotukseen. Tapiolassa uusi ja kasvava Ainoa-kauppakeskus näivettää vanhat ostarit ja tästä herää ajatus: miksi Veikkaus ei sijoittaisi Pelaamojaan tällaisiin tyhjeneviin tiloihin?
Etuja olisi paljon. Uudelle kauppakeskukselle tulee lisää liiketilaa tarkoitukseen, johon se on suunniteltukin eli monopolivapaan tavarakaupan käymiseen. Pelit eivät olisi herättämässä tarpeetonta kiusausta ostosten teon yhteydessä ja eivät hyökkäisi alaikäisten silmille. Vuokra olisi varmasti halvempi, joka pienentäisi Veikkauksen kustannuksia ja silti tilaa olisi luultavasti enemmän käytettävissä.
On muistettava, että Veikkauksella on vain yksi tuote, uhkapelaaminen, ja se on myös ainoa palvelun tuottaja. Kyllä peliaddiktoitunut seuraa Veikkausta syrjäisempiinkin tiloihin ja samalla näitä kulmakuntia voisi vähän muutenkin elävöittää. Monissa tapauksissa olisi myös Alkon sijoittaminen tällaisiin vähemmällä käytöllä oleviin kiinteistöihin oivallinen ratkaisu. Edut olisivat samat ja kyllä myös janoinen asiakas jaksaa tarpoa vähän syrjemmällekin. Pelaaminen ja juominen ovat ongelmia ja lieveilmiöitä aiheuttavia paheita, addiktoiviakin. Sateessa ostoskassejaan Pelaamolle raahaava tai Alkoon tarpova henkilö voisi tulla ehkä toisiin aatoksiin. Näin järjestely edesauttaisi oikeasti pelaamisen ja alkoholin käytön vähentämisen pyhää pyrkimystä, tehden tämän vähäisin kustannuksin. Ja eikös se ole niin, että paheen eteen pitääkin nähdä vähän vaivaa!
Leppoisaa oloa
Oheinen kuva todistaa maiseman olevan jopa viihtyisä, täällä saa nähdä taivaan ja puita, ja jos sade yllättää, pääsee katoksen alle suojaan. Ei ole päällekäyviä kuulutuksia ja milloin mitäkin lappua tyrkyttäviä feissareita. Alkon asiakas pääsee heti penkille korkkaamaan ostostaan ja lapset voivat kirmailla nurmikolla. Hävinnyt pelaaja voi iskeä päätään mäntyyn, joita on runsaasti tarjolla ja todeta, että ne ovat edelleen kalloa kovempia. Kaikki tämä aidossa nostalgisessa kekkosslovakialaisessa tunnelmassa, mikäs sen mukavampaa! On myös täysin mahdollista, että nämä valtion monopolit voisivat tukea nuhjaantuvia entisiä ostareita ja saattaisivat läsnäolollaan elvyttää kotimaisten pienyritysten toimintaedellytyksiä ja tämä olisi sitä aitoa tukea. Uskomattominta tässä olisi vielä se, että kaikki saataisiin aikaan ilman lisäkuluja ja jopa entistä halvemmalla.
Onko tilanne jämähtänyt paikoilleen?
Olemme tottuneet elämään tilanteessa, jossa emme oikeasti tiedä, ovatko Veikkauksen ja Alkon kaltaiset pitkään keskuudessamme toimineet jähmeät instituutiot paras ja järkevin tapa tarjota pelejä ja alkoholia. Emme tiedä, voisiko joku muu toimija kuin Veikkaus antaa enemmän apua tarvitseville ja tehdä sen pienemmällä byrokratialla, alhaisemmilla johtoportaan palkkioilla ja pienemmällä henkilökunnalla.
Se tiedetään yleisesti, että pukki ei saa vahtia itse kaalimaataan. Monopolisoimalla itselleen myös peliongelmista kärsivien auttamisen Veikkaus käytännössä valvoo itse itseään ja teettää itse itselleen tutkimuksia siitä, kuinka hyvin ja vastuullisesti menee ja väheksyy alan järjestöjen ja tutkijoiden eriäviä kannanottoja. Veikkauksen omien eettisten pyrkimysten ja toimien ympärillä vallitsee salamyhkäisyyden ilmapiiri ja nihkeä tiedon jakaminen.
Vältetäänkö puremasta ruokkivaa kättä?
Asiallista keskustelua Veikauksesta on vaikea käydä, vaikka juuri vapaa keskustelu voisi puhdistaa ilmapiiriä. Sen käyminen on vaikeaa, sillä sitä hillitsee tehokkaasti Veikkauksen avokätinen mainosbudjetti tiedotusvälineille. On tullut jopa maan tavaksi hyväksyä Veikkauksen tuotteiden räikeä piilomainonta eri medioissa ja siksi on hyvin harvinaista nähdä kriittisiä kirjoituksia Veikkauksen toiminnasta. Missä tahansa YT:tä käyvässä lehtitalossa joudutaan toimimaan kieli keskellä suuta, kun mainosbudjeteista on kysymys. Parempi vain vastakin hehkuttaa uusien lottomiljonäärien auvoista elämää ja samalla piilomainostaa Veikkauksen pelejä.
Myös järjestöt, kauppiaat ja ammattiliitot ovat hiljaa
Avustusta saavat järjestöt eivät nekään voi kritisoida Veikkausta, vaan painottavat hyväätekevän toimintansa tarpeellisuutta ja ovat huolissaan vähäisistäkin pelaamisen rajoituksista. Ainoat toimijat, jotka Veikkausta kritisoivat, ovat niitä, jotka tällä kertaa jäivät ilman avustusta. Kriittistä puheenvuoroa voi myös olla haasteellista saada kauppiaalta, jolla on tiloissaan niin postin kuin Veikkauksenkin palvelut. Jostain mystisestä syystä myöskään kaupan alan ammattiliitot eivät ole ilmaisseet huoltaan siitä, että kaupan – usein hyvin nuoret – työntekijät joutuvat hoitamaan myös Veikkauksen pelipisteiden valvontaa. Veikkauksen miehet saavat runsaasti uutisaikaa esitellä huolestuneita kannanottojaan siitä, kuinka paljon rahaa jäisi saamatta avustuksiin, jos automaattien läsnäoloa rajoitettaisiin. En ole lukenut yhdestäkään lehdestä toimittajan jatkokysymystä siitä, että eivätkö nämä ole juuri niitä peliongelmaisten rahoja ja eivätkö ne kuuluisikin sinne ongelmapelaajan perheen talouteen? Veikkaus vähättelee peliongelmaisten rahankäyttöä ja pitää pelaajien rahaongelmia varsin pieninä. Kuitenkin sama taho maalaa uhkakuvia paljon suuremmista rahan menetyksistä, jos automaatit eivät olisi niin helposti käytettävissä.
Annetaan pelaajalle lisää vaikutusvaltaa
Myöskään pelaajan roolia ei vuosikymmenten saatossa ole juuri kohennettu, vaikka nykytekniikka mahdollistaisi pelaajan aseman vahvistamisen. Nykyisin pelaaja ei voi suoraan vaikuttaa siihen, miten hänen häviämänsä rahat kohdennetaan, vaan tähän tarvitaan kallis virkamieskoneisto avustajineen ja heitä liehittelevine lobbareineen.
Miksei lapsia rakastava voisi määrätä tukeaan lasten sairaalalle ja musiikin ystävä sinfoonikoille ja jalkapallon ystävä nurmikon hoitoon? Sukelluksen harrastaja voisi määrätä rahansa viskattavan suoraan Kankkulan kaivoon. Avustusjärjestöt voisivat silloin kohdentaa lobbaamistaan suoraan pelaajille, eikä poliitikkojen kanssa tulisi niin paljon arveluttavia kytköksiä.
Missäs se maltti ja auttaako kortti?
Pelaaja ei myöskään voi ostaa Pelaamosta vapaasti vain yhtä pelityyppiä, ainakaan porukkapelinä, vaan tyrkylle tulee aina muita ”pakkopelejä”, joka kasvattaa väkisin peliostoksen summaa. Eikä pelaaja voi Pelaamossa pelata maltillisesti vaikkapa 1/100 osan peliä, joka voisi Eurojackpotissa parhaimmillaan tuottaa jopa 900.000 € potin vain 0,02 eurolla.
Merkittävä ristiriita tulee siitä, että asiamies voi tehdä näinkin suuren porukan ja tarjota osuutta siihen eli halutessaan toimia Veikkausta maltillisemmin. Veikkaus voisi aloittaa myymällä esimerkiksi Eurojackpotissa 100 osuuden 10 rivin peliä, jolloin sen hinnaksi tulisi vaivaiset 20 senttiä, ja jatkaa tuotekehittelyä siitä.
Automaattien minimipanos on sekin aika korkea, miksi ei voi pelata 5 sentin peliä? Kyse on vain tahdosta. Veikkaus esittää olevansa huolissaan pelaamisen aiheuttamista ongelmista ja korostaa maltillisuutta. Sitten kun menet pelaamaan, ei maltillinen pelaaminen olekaan mahdollista. Ratkaisuksi tarjotaan veikkauskortin pakollisuutta perusteluna se, että pelaaja voi itse hallita pelaamistaan.
Pari asiaa unohtuu: Veikkaus voi vapaasti vakoilla ihmisten pelikäyttäytymistä, ja Jeppe saa asettaa itse itselleen pelirajat kuin entinen juoppo. Koska tuo ei voi mitenkään toimia, onko seuraava vaihe se, että Veikkaus asettaa pelaajalle pelirajat verotietojen, sosiaalituen, velkaantumisen ja muiden raha-asioihin vaikuttavien tietojen pohjalta? Yksityisyydensuojahan on menetetty jo veikkauskortin myötä.
Outoja käytäntöjä
Mielenkiintoinen huomio molemmissa Pelaamoissa oli pelinhoitajan tapa jättää tiskinsä tyhjäksi. En tiedä miksi niin tehdään ja saako niin ylipäänsä tehdä. Ainakin juuri Pelaamoissa suora vastuu turvallisuudesta ja ikärajojen noudattamisesta kuuluu krupieerille. Miten hän edes voi ehtiä puuttua tilanteisiin jostain peräkopperosta käsin ja voiko olla niin, että hän on tosiaan paikalla yksin?
Konalan Alkossa asioidessani myyjä leikillään tiedusteli olenko muistanut myös lotota. Leikki leikkinä, mutta tämän hupailun yllä leijuu myös hamaampia sävyjä. Juuri suullisesta markkinoinnista asiamiesten taholta tuli vuonna 2015 uhkasakkokin, joten voitaisiinko R-kioskin tapausta soveltaa myös Alkoon? Veikkaus on myös kärähtänut alaikäisen käytöstä markkinoinnissaan 2014 käyttäessään Jesse Puljujärveä keulakuvanaan. Ja jälleen Veikkaus on tulilinjalla rimaa hipovista mainoksistaan. Kuten todettu, pukki on huono kaalimaan vartija.
… ja arveluttavia käytäntöjä
Pelaamojen (ja Alkon) oudon käytännön lisäksi huomasin myös arveluttavia piirteitä kauppiaiden pelipisteissä. Konalassa on U:n muotoinen syvennys, jota aktiivinenkaan myyjä ei voi valvoa ja siellä alaikäiset voivat tehdä mitä tahansa. Lidlissä koneet tukkivat tavaroiden pakkaamiseen ja poistumiseen tarkoitetun käytävän, hidastavatko automaatit turvallista poistumista tulipalon sattuessa? Tapiolan Delissä pöytä on sijoitettu liian lähelle pelipistettä ja lakia noudattavan perheen on istutettava teininsä ravintolan puoleisille tuoleille. Täällä myös pelipaikan ja myyjän väli on lähes niin pitkä kun liiketila sallii. Tuleeko myyjä oikeasti kysymään papereita myyntitiskin takaa ja jättää tiskin jonoineen siksi aikaa tyhjäksi?
Vähemmän henkilökuntaa, silti sama määrä pelikoneita
Kaikkialla näkee, että vähittäiskauppa-ala vähentää koko ajan henkilökuntaansa. Sitä on silloin vähemmän myös ikärajojen noudattamista valvomassa, mutta pelikoneiden määrä on pysynyt entisellään tai lisääntynyt. Pelaamon valvoja on Veikkauksella töissä ja hoitaa ainoaa virkaansa. Kaupan henkilökunta on kaupassa töissä ja joutuu kauppiaan päätöksellä valvomaan myös Veikkauksen pelipistettä, vaikka luuli tulleensa töihin päivittäistavarakauppaan. Mielenkiintoinen kysymys on, miksi pelikoneiden valvonta kuuluu kaupan uupuvan henkilökunnan tehtäviin, eikö sen pitäisi kuulua Veikkauksen henkilökunnan työsarkaan?
Turvallisuustaso laskee
Sanokoot Veikkaus mitä tahansa, tällä hetkellä valvonnan ja turvallisuuden taso yleisissä tiloissa heikkenee koko ajan. Se ei yksinkertaisesti voi olla samalla tasolla, koska valvovaa henkilöstöä on nyt vähemmän kuin ennen itsepalvelukassojen aikaa, tämä on ihan matemaattinen fakta. Missään tilassa myyjät eivät luoneet vilkaisuakaan pelien suuntaan, ne eivät voineet heitä vähempää kiinnostaa.
Johtopäätös: Kävi ilmi, että meikäläisen kaltainen ”poikkitieteellistä tutkimusta” tekevä löytää jo pikku vilkaisulla ja vain parissa kaupunginosassa useitakin huomautuksen aiheita. Alunperin ei edes ollut tarkoitus kiinnittää tällaisiin asioihin mitään huomiota tai antaa niille painoarvoa. Näin pienellä pintaraapaisulla ei saisi esiintyä näin monia rimaahipovia ratkaisuja.
Mitä tehdä piilomainonnalle?
Kuka tahansa voi helposti todeta varsin villin menon mediassa Veikkauksen tiimoilta. Monet Veikkauksen pelejä käsittelevät ”uutiset” eivät oikeasti ole mitään uutisia, vaan räikeää piilomainontaa. Tietysti raja on häilyvä, ylilyöntejä tapahtuu ja rapatessa roiskuu. Media on nykyisin pullollaan puffijuttuja ja varsinkin kosmetiikka-alalla tämä on yleinen käytäntö. Kun yhtenä päivänä on puffijuttu jostakin tuotemerkistä, niin seuraavana päivänä puffijuttu on sentään toisesta kilpailevasta tuotemerkistä.
Veikkauksen osalta jutut jättipotista ja sekaisin menneestä paikkakunnasta rajoittuvat vain tämän yhden toimijan tuotteisiin. Seuraavan päivän puffijuttu ei olekaan kilpailevan vedonvälittäjän jättipotista, koska sellaista ei ole olemassa, vaan taas on juttu sen saman Veikkauksen tuotteista. Pahimmillaan kyse on myös kuluttajansuojasta ja joskus jopa TV-uutisissa mennään laukalle. MTV päästeli menemään 19. tammikuuta uutislähetyksessään aika rimaa hipovasti ja siitä olisi jo ollut hyvä saada JSN:n mielipide. Jos katsoo uutislähetystä, niin silloin kuvittelee saavansa nähdä oikeita uutisia eikä pitkää ja perusteellista pelimonopolin mainostamista.
Ehdotus Antti Rinteelle
Koska nykyisin viranomainen katsoo piilomainontaa muutenkin läpi sormien, miksei käännetä asiaa eduksi? Valtion kassa on pohjaton molokin kita ja vaanii aina uusia rahanlähteitä, joten tässäpä hallitukselle oikea kultakaivos. Katsotaan vain mediakortista ilmoituksen hinta ja verrataan sitä puffijutun palstamillimetreihin, näin on helppo laskea alv-summa ja tämän uutistalo tilittää valtion pohjattomaan nieluun. Ehkä joku toimija jättäisi puffijutun väliin?
Kysymys Antti Rinteelle
Nyt alkaa tihkua jo tietoa tulevan hallituksen ohjelmasta. Luvassa on samaa veroraippaa kuin edellisiltäkin hallituksilta. Alkoholivero nousee, tietysti liikenteen verot nousevat ja tupakan vero nousee, jopa virvoitusjuomien vero nousee. Ehkä on oikein, että alkoholin ja tupakan veroa jälleen nostetaan, sillä yleisesti myönnetään, että ne ovat addiktoivia huumeita. Huumeet ovat vakava ongelma ja Suomessa saa myös hyvin ankaran tuomion huumerikoksesta, monasti vankilatuomio sellaisesta on pidempi kuin ihmisen tappamisesta. Koska Veikkauksen tuotteet ovat nekin adiktoivia, niin silloinhan niihinkin pitäisi suhtautua ainakin lievinä huumeina ja ne voisi verotuksessa rinnastaa tupakkaan ja alkoholiin? Nyt voisi olla hyvä hetki nostaa myös pelaamiseen liittyviä veroja; sidottaisiin pelivero vaikkapa polttoaine-, alkoholi- tai tupakkaveroon. Mitäs tuumit Antti?
Me tulemme taas…
Tähän hämmentävään ilmapiiriin päättyy matkamme peliautomaattien ihmeelliseen maailmaan ja muistakaa, että tarkoitus ei tässä ole olla Veikkausta tai Alkoa, eikä edes monopoleja vastaan sinänsä. Jos niiden tarjoamien tuotteiden saatavuus tehtäisiin ylivoimaisen vaikeaksi tai kalliiksi, tarjoaisi joku hämärätaho niitä molempia ja lieveilmiöksi tulisi rikollista toimintaa. Pienessä valtiossa monopoli on usein ainoa keino pitää toiminta kotimaisissa käsissä. Jos pelimonopoli purettaisiin, tulisi joku tehokkaampi ulkomaalainen taho ja veisi liikevoitot muille maille vierahille.
Tästä kirjoituksesta tuli aiottua paljon laajempi ja tätä tehdessä aukesi aina uusia näkökulmia. Lopulta tätä tehtiin keväästä asti kesän yli syksyyn. Pitkä valmistumisaika ja myös itse sisällön määrä on osoitus siitä, kuinka monipolvisesta ja laajasta asiasta on kyse. Näyttää vahvasti siltä, että meidän on palattava Veikkauksen pariin vielä toisen jutun yhteydessä ja ehkä Alkon pariin kolmannen jutun kanssa.
Mutta miten toimia, jos näkee lapsen jätettävän yksin Pelaamon seinää vasten nojailemaan? Siihen en valitettavasti osaa antaa vastausta. Ehkä Veikkaus osaa?
Teksti ja kuvat: © Pauli Kinnunen