Näin alkukeväällä teen olosuhteiden salliessa pikku reissun Tampereelle ja yleensä tyydyn yön yli vierailuun, mutta nyt oli mahdollisuus viipyä pidempään. Vierailun pääkohde on tukkuliike eli tavallaan olen töissä, mutta aikaa jäi myös hauskanpitoon ja huomioiden tekemiseen. Tällä kertaa remontin kourissa oleva kaupunki ei näyttänyt parhaita puoliaan jäätävässä tihku- ja räntäsateessa. Raitiovaunutyömaa on repinyt keskustan auki ja poikkeukselliset liikennejärjestelyt tuovat omat lisäpulmansa nekin. Tiedossa on huomioita sieltä sun täältä, mm. majoituksesta ja itse kaupungista. Tervetuloa mukaan!
Komeasti Tampereelle
Aloitetaan liikenteestä, oheinen kuva kertoo havainnollisesti Helsingille siitä, miten kohtuullisen kokoiseen kaupunkiin sisäänajo tulisi järjestää.
Tästä nelikerroksisesta hässäkästä kaikki pääsevät haluamaansa suuntaan muitta mutkitta eikä kenenkään tarvitse tukkia kaupungin katuja. En ole koskaan nähnyt tätä risteystä tai sen ramppeja ruuhkaisena.
Huomatkaa, että ajoimme tästä vilkkaimpaan mahdolliseen aikaan perjantaina iltapäivällä; kyllähän tässä liikennekaaoksessa Helsingin seudulta tulevaa hirvittää.
Lapinniemen kylpylähotelli
Huoneistohotelli, lomaosake
Majoitun Tampereella lähes poikkeuksetta Lapinniemen kylpylähotelliin. Siellä odottaa kaksikerroksinen saunalla, parvella sijaitsevalla makuuhuoneella, parvekkeella, olohuoneella sekä keittokomerolla varustettu huoneisto. Parvella on myös poreamme!
Lapinniemen kylpylähotellia pidetään varsin tasokkaana. En omista tämän huoneiston lomaosakkuutta, mutta saan käyttää sitä, jos sopivasti paikalle ennätän silloin kun lomaosakkeen haltijoilla on viikkonsa.
Uutisklubilla ei ole ennen esitelty hotelleja, joten avataanpa tämäkin tyylilaji tässä samalla.
Viikko-osakkaiden vaihtopäivä
Tulimme perjantaina paikalle alkuillasta, kuten aika moni muukin.
Perjantai on tällaisessa viikko-osakkuuksien mekassa todella kiireinen, koska edelliset viikko-osakkaat lähtevät ennen puolta päivää ja seuraavat pääsevät kirjautumaan sisään myöhemmin iltapäivällä. Meitä siis riitti joka luukulle.
Sisäänkirjautuminen hotelliin sujui kuin vettä vaan. Respassa oli neljä ihmistä hoitamassa asiakaspalvelua, joten palvelua sai välittömästi ja toiminta oli todella sujuvaa ja ammattimaista. Avainkortit ja parkkihallin kortti kouraan kera hauskan loman toivotusten ja homma oli sillä selvä.
Missä osa petivaatteista, entä kaikki pyyhkeet?
Huoneistoon saapuminen paljasti pikku ongelman. Selvisi, että huoneesta puuttuivat kaikki pyyhkeet, osa petivaatteista ja kylpytakit. Soitto respaan, josta asiaankuuluvien pahoittelujen kera kysyttiin, josko voisimme noutaa liinavaatepaketin itse, puhelimeen vastannut henkilö kun oli nyt jostain syystä vastaanotossa aivan yksin. No mikäpäs siinä, haetaan pois.
Väsyneen näköinen toimihenkilö pahoitteli vielä kerran hässäkkää ja sai synninpäästön, mitäpä tässä niuhottamaan. Nyytti sisälsi useamman kassin eli oli aika suuri paketti kaikkinensa, joten vaimo ei sitä olisi jaksanut huoneeseen kantaa; ihan tuli armeija-ajat mieleen möhköfanttia raahatessa.
Tulitikkuja lainaamassa
Mietittiin, että illan kunniaksi kynttilät voisivat olla kiva juttu ruokapöydässä, mutta vaikka kynttilät olivat mukana, olimme unohtaneet tulitikut kotiin. Seurasi uusi reissu respan kioskille niitä ostamaan. Nyt aulassa vallitsi jo täysi kaaos, koska edelleen siellä palveli asiakkaita vain yksi ihminen. Sisään lappasi lisää vieraita matkalaukkuineen ja jono ulottui jo ulko-ovelle asti. Sen lisäksi samalla henkilöllä oli vastattavana se kioski, josta niitä tulitikkuja voisi ostaa ja palveltavana olivat vielä kaikki kylpylän puolelle jonottavat ihmiset.
Nyt alkoi jo hiukan hirvittää. Tilanne ei ollut työtaakkansa alle läkähtyvän vastaanottovirkailijan syytä, vaan syynä oli epäilemättä joku virhe työvuorolistoja suunnitellessa tai muussa ajoituksessa, koska sisäänkirjautuessamme henkilökuntaa oli aivan riittävästi. Mutta entäpä, jos joku olisi saanut sairauskohtauksen tai menettänyt malttinsa ja alkanut rähjätä? Sitäkin valitettavasti näkee. Jos sisäänkirjautuminen kestää tunnin tai pari, myös hotelliin kirjautuvan vieraan aikataulu voi pettää, mikäli hänellä on jokin kellonaikaan sidottu meno. Jos muu ei auta, pomon pitäisi tulla tiskin taakse auttamaan.
Kun odottelua oli kestänyt jo lähes puoli tuntia, eikä tilanne korjaantunut, luovutin. Ilman tulitikkujen unohdusta en olisi tiennyt aulan tilanteesta mitään ja siitä ei olisi näin ollen ollut mainintaa täälläkään. Meillä kävi pyyhe- ja petivaaterumbassa huono tuuri ja tässä kävi myös hotellilla huono tuuri. Onneksi huoneesta löytyi kuin löytyikin lopulta pieni rasia tulitikkuja muuta tavaraa etsiessä.
Se vanha Tulitikkuja lainaamassa -leffa tästä silti tuli mieleen, muistaakseni elokuvan tyylilaji taisi olla komedia.
Huoneisto ja sen varusteet
Saunaan, saunaan…
Oma sauna huoneistossa on mahtava juttu! Vaikka kyseessä on kylpylähotelli, jossa saunoja riittää, saunominen omassa rauhassa ja omalla porukalla on silti parasta.
Sauna oli laitettu lämpiämään heti huoneistoon ensi kertaa saavuttuamme, joten se oli juuri sopivan kuuma, kun tavarat oli purettu ja oli päästy kunnolla asettumaan taloksi. Siispä ei muuta kuin löylyihin rentoutumaan.
Kuten kuvasta näkyy, sauna on hyvin pieni, mutta varsin mukavat löylyt siellä silti saa. Saunan lauteille on helppo kivuta, mutta alastulo onkin sitten tarkkaa puuhaa.
Poistuessa on oltava kumarassa eikä mistään saa tukea. Kaiteet puuttuvat portaiden molemmilta puolilta, eli ne saunakaljat on syytä nauttia vasta saunan jälkeen. Jos horjahtaa, löytää naamansa kiukaasta, koska muutakaan sillä reitillä ei ole.
Tämä on asia, joka pitäisi viipymättä laittaa kuntoon, ettei satu pahoja. Väestö ikääntyy ja todennäköisesti lomaosakkeiden haltijoissa on paljon vanhempaa väkeä, koska nuori sukupolvi tuskin lomaosakkeista paljon perustaa.
Hyvinvarustettu keittiö
Myös oma keittiö on tarpeellinen ja käytännöllinen juttu.
Huoneiston keittiö on varustettu Philipsin eli Whirlpoolin kodinkoneilla ja varustelu on kaikenkattava, pitäen sisällään myös uunin ja tiskikoneen. Lisäksi löytyy monipuolisesti ruuanlaittovälineitä.
Ilta oli jo sen verran pitkällä, ettei varsinaiseen pitkän kaavan mukaiseen kokkaamiseen jäänyt aikaa. Niinpä laitoimme vain mieleiseksi tuunatun ja maustetun pakastepizzan uuniin paistumaan, salaatit kasaan, juomat ja kynttilät pöytään ja ilta-ateria oli valmis.
Ei oppi ojaan kaada
Jos tuntuu, ettei kaikkien huoneistosta löytyvien kodinkoneiden ja muiden laitteiden tekniikka ole ihan hallussa, eteisen vaatekaapin päältä löytyy oppaat kaikkiin tarkoituksiin. Jos lomalukemisto jäi kotiin, tällä pinolla voi houkutella unta vaikka joka yö.
Myös saunan sähkökiukaalle on omistettu oma opuksensa, mutta saattaa siinä saunominen jäädä, jos yrittää ymmärtää, mitä säätöjä kiukaalle pitäisi tehdä.
Parempi vaan napsauttaa seinästä kytkin on-asentoon reilusti ennen saunomista ja poistuessa napsauttaa sama kytkin pois päältä.
Piipitystä kerrakseen
Kuten mainittu, kodinkoneita riittää, mutta se on kummallista, että huoneiston jokainen kodinkone haluaa kuitata tekemisensä yhdellä tai useammalla PIIP-äänellä. Mikro sanoo PIIP, uuni sanoo PIIIIP ja jääkaappi PIIPITTELEE ilman sen kummempaa syytä ihan milloin tahansa. Jopa leivänpaahdin sanoo rämpsähtämisen jälkeen ja leivän ulos viskattuaan todella kuuluvasti PIIIIIIIIP!
Kehnot stereot kruunaavat illan musiikkinautinnon ja laitteen äänenlaatua kuvastaa myös hyvin sana PIIP. Tämä laite kuitenkin erottuu muista koneista, sillä niissä muissa PIIP-ääni on aina samanlainen. CD-soittimen äänessä on havaittavissa lievää äänen korkeuden vaihtelua. Onko mahdollista, että joku Philipsin insinööri on liittänyt laitteeseen jonkin piirin, joka ohjaa PIIP-ääntä laitteessa pyörivän CD-levyn mukaan? Laite on irrallaan pöydällä, eikä sitä ole pultattu seinään kiinni. Jostain mystisestä syystä se ei silti ole kelvannut kenellekään matkamuistoksi.
Huoneistossa on jääkaappipakastin, joten jääpalapussit muistettiin vanhasta tottumuksesta ottaa mukaan ja laitettiin ne täytettynä pakkaseen. Kun koko hotelliinsaapumishärdelli on hoidettu, saunat on saunottu ja ruuat on laitettu, jääpalatkin ovat jo jäätyneet juuri sopivasti iltajuomiin. Kuuman saunan jälkeen jäillä höystetty juoma on juuri sitä mitä kaipaa viilentyäkseen.
Näkymät parvekkeelta
Tältä näyttää maisema hotellin parvekkeelta kuvattuna. Aiemmin näkymä oli avarampi, koska näitä kuvassa nyt näkyviä kerrostaloja ei vielä ollut.
Parvekkeelta näki suoraan järvelle ja hienolta se näyttikin. Usein näin talviaikaan järven jäällä oli pilkkijöitä ja kävelyllä olleita ihmisiä sekä koiranulkoiluttajia.
No, ajat muuttuvat, eikä näin lähellä keskustaa ole järkevää jättää kallista tonttimaata joutokäytölle.
Ja on tuolla kauempana olevissa taloissa varmasti hulppeat näkymät edelleen, jos sattuu huoneisto olemaan järven suuntaan.
Aamiainen huoneistossa
Huoneistomme on ajateltu neljälle henkilölle ja meitä oli tällä kertaa vain kaksi. Keittiöön ei sovi ruokapöytä, joten se on ympätty olohuoneen puolelle. Aiemmin tässä oli lasinen pyöreä pöytä, joka oli varsin tilava. Tuolit olivat silloin epämukavat korituolit. Nyt tuolit ovat ihan tavalliset ja mukavammat istua, mutta pöytä on paljon pienempi.
Jos kahden ihmisen aamiaiskamat ja tekniset härpäkkeet eivät sovi tälle pöydälle, miten sitten neljän? Useimmiten reissatessa on pakko tarkistaa osoitteita ja aukioloaikoja läppärillä tai täbillä, joten missä muualla ne olisivat kuin aamiaispöydässä? Pöydässä voisi olla vaikka klaffiosa, jolla pöydän pituutta voisi tarvittaessa jatkaa.
Hotellin parkkihalli
Tampereen kylpylä on rakennettu vuonna 1899 valmistuneeseen vanhaan puuvillatehtaan kiinteistöön. Entisten tehdassalien suuri huonekorkeus mahdollistaa kaksikerroksiset huoneistot, mutta varjopuolena on halu (tai kenties jopa pakko) suojella kiinteistön historiallisia ominaispiirteitä.
Parkkihallin portaikko on karu, eikä ainakaan kukaan huonosti liikkuva henkilö tervehdi sitä ilolla. Talvella hiekoitussepeli kerääntyy rappusille ja luistaa jalkojen alta, joten tervejalkainenkin saa olla varuillaan. Hyvä kuitenkin, että kaiteet ovat tukevat, joten kyllä se siitä.
Häikäisyä
Hiukan isompi ongelma puolestaan on, että parkkihallista ulos ajettaessa häikäistyy perusteellisesti eikä pahimmillaan edes näe, tuleeko joku vastaan. Kaksikaistainen tuo ramppi ei ole, joten törmäyksen mahdollisuus on olemassa. Tätä ongelmaa voisi joku fiksu henkilö hiukan funtsia, josko sille jokin asiaa parantava ratkaisu löytyisi.
Tällaisena hiljaisempana alkukevään aikana parkkipaikkoja oli hallissa hyvin vapaana, sitä en sitten tiedä, miten ne riittävät sesonkiaikoina.
Yleensä kaikki saapuvat kaupungilta iltaa myöten, joten noin tyhjä halli ei silloin ole kuin oheisessa kuvassa.
Tampereen keskusta
Kävelykadun haasteet
Ajattelin käydä muutamassa musaliikkeessä tsekkaamassa syntetisaattoreita ja antaa vaimon hoitaa omia asioitaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Kaupunki on totaalisen sekaisin ratikkatyömaan vuoksi ja liikenne on kerta kaikkiaan sekasortoista. Kiertotiet on – etenkin ulkopaikkakuntalaisen kannalta – epäselvästi merkitty ja ne ovat erittäin huonokuntoisia ja ruuhkaisia.
Sokoksen ympäristössä niitä musaliikkeitä pitäisi olla, sinne siis. Kuninkaankatu on näköjään kävelykatuna. Räntäsade, ratikkatyömaa ja kävelykatu sopivat huonosti yhteen.
Koko kävelykatuajatus pitäisi meidän ilmastossamme melkeinpä lailla kieltää ja niitä ei saisi rakentaa kuin ihan pomminvarmoihin paikkoihin.
Suomi ei ole mikään Ranskan Riviera, vaan suurimman osan vuodesta sää on juuri tällaista tai vielä pahempaa rospuuttokeliä ja silloin ihmiset autoineen suuntaavat kauppakeskuksiin lompakoineen.
Ihan oikeasti, näyttääkö tämä pohjoismaiden suurimman sisämaakaupungin keskustalta viikonloppuna?
Julkisen liikenteen ja kävelykatujen aatemaailmaan liittyy muutamia kyseenalaisia seikkoja. On selvää, ettei 200.000 asukkaan väestöpohjalla saa edes nyt rakennettavaa tynkälinjaa täyteen asiakkaita. Niinpä autoilua hankaloitetaan ja lopulta ainakin osa autoilijoista antaa periksi ja siirtyy pakon edessä käyttämään raitiovaunua.
Mutta kannattaako ihmiset jatkossa pakottaa tarpomaan pitkin tuulista ja tihkusateista kävelykatua, jonka varrelta liikkeet kuolevat pois? Tätä kaikkea perustellaan ympäristönsuojelulla ja maapallo kiittää varmasti, sillä tällä kujalla ilmakehään ei pääse henkäystäkään.
Syntikoita, liikkeitä ja kauppakeskuksia
Tampereella on ainakin neljä hyvin varusteltua soitin/äänentoistoliikettä ja aloitin keskustasta Musacornerista. Heillä olisi ollut käytetty Korgin työasema naurettavaan 400 € hintaan, vanhemman sarjan Kross. Päätin jatkaa kierrosta Musiikki-Fazeriin seuraavaksi, mutta se ilmoitti muuttaneensa pois kävelykadulta kauppakeskus Veskaan. Jos lähtisin ajamaan heti, ehtisin sinne vielä hyvin, eli ei kun matkaan. Kyseinen kauppakeskus sijaitsee Vaasan tien varrella ja lentokentän opasteita seuraamalla löytää helposti perille. Kentälle asti ei kuitenkaan pidä ajaa, vaan heti ensimmäisestä rampista reippaasti ulos. Laakso, jossa on Citymarket (siisti, hyvä valikoima ja hyvät opasteet) ja Bauhaus, on näköetäisyydellä siinä tien vieressä, joten sinne on helppo mennä. Parkkipaikan löytäminen taas ei ollut helppoa eli keskustan autiuskin selvisi: kaikki ovat näköjään täällä. Ja mikäs on ollessa, parkkeeraus on maksutonta ja normaalisti tilaakin riittää, nyt vaan oli joku häppening päällä.
Musiikki-Fazeria oli vaikea löytää. Kylttejä ei vielä oltu saatu nostetuksi, liike kun oli juuri avattu. Veska on yllättävän iso kauppapaikka, vähän Vantaan Retail Parkin tapainen. Kauppoihin liikutaan avoimen taivaan alla, täällä tosin on sadekatos, jota Retailissa ei ole. Myös Verkkokaupalla on täällä iso ja mielenkiintoinen liike, mutta siellä ei ollut soittimia, kuten on Helsingissä. Olisivatko Verkkis ja Fazer tehneet herrasmiessopimuksen siitä, ettei Verkkokauppa myy täällä soittimia ja jos näin on tehty, nostan hattua. Musiikki-Fazer oli vielä keskeneräinen, mutta myyjällä oli toisaalta aikaa yllin kyllin keskustella ja sain häneltä paljon hyviä neuvoja.
Laitan vielä myöhemmin syntikoista erillisen artikkelin niistä kiinnostuneiden luettavaksi ja linkitän sen tänne.
Pysäköinnin vuoristorata, niin hinnoissa kuin ajossakin
Takaisin keskustaan ja auto jyrkkää ramppia alas Stockan parkkitaloon. Täällä on pitkät perinteet vuoristoradoista ja tietysti parkkiluolaan ajon pitää tuoda mieleen Särkänniemen hurjat kyydit. Kaupungilla kadun varrella pysäköinti on hirveän hintaista, 3,30 €/tunti, mikä on aivan älytön hinta, kun ottaa huomioon kaupungin koon. Helsingin 4 €/tunti hintalappu saa ehkä jotain katetta huomattavasti laajemmista ostosmahdollisuuksista ja kenties juuri siksi tamperelaiset äänestävät kumipyörillään keskustan autioksi. Stocka kerää irtopisteet edullisesta 2 € tuntiveloituksestaan ja napsii tietysti asiakkaat itselleen räntäsateen pieksemiltä, autioituvilta kävelykaduilta. Myös Sokos pitää taksansa samassa kohtuullisessa hinnassa. Minkä takia julkinen taho on yksityistä ahneempi ja kalliimpi?
Didottaako?
Vaimon pörrätessä Stockalla ja Sokoksessa, piipahdin Levykauppa ÄX:ään ja sieltä tarttui mukaan Didon uusin levy. Tiedän, että se on tältä artistilta keskinkertainen, mutta ostin sen silti, koska se on myös mukava matkamuisto. Olen nähnyt levyn Helsingissä ja tsekannut sen netissä, enkä toistaiseksi ollut hankkinut sitä, mutta matkoilla ollaan vähän hövelimpiä.
Puoliso teki Sokokselta pari kosmetiikkalöytöä tuotteista, joita ei Helsingissä ole vielä edes tarjolla. Pitkäkestoisia matkamuistoja nämäkin.
Ruuat evakuoitiin Stockan, anteeksi siis Sokoksen ruokaosastolta. Miksi ruokaosastot ovat usein kellarissa, juuresten hyvinvointiako siinä ajatellaan? Toisaalta konditoriatuotteissa oli Tampereen Herkussa enemmän edullisia, silti tosi herkullisia vaihtoehtoja.
Tavaratalojen hintataso vaikutti karvan verran Helsinkiä edullisemmalta, esim. Sokoksesta olisi voinut saada MS:n housut vitosella, kun vastaavat, alun perin noin 60 € pöksyt olisivat Helsingissä kustantaneet jonkun aleprosentin mukaan ainakin pari kymppiä.
Loppukaneetti
Tampere on yksi suosikkikaupungeistamme Suomessa. Se, että lomaosakeviikko sattuu juuri tähän rospuuttoaikaan, on tietysti sään puolesta hiukan harmillista. Ulkona ei viitsi paljon oleskella ja kaupungillakin tulee lähinnä mentyä sisätilasta toiseen. Kesällä kaupunki herää kunnolla eloon runsaine turisteineen ja tapahtumineen ja kesäisin täällä on tullut käytyä monen monta kertaa vuosien mittaan.
Mielenkiintoinen paikka, jota voi suositella kenelle tahansa ikään katsomatta.
Mikä on lomaosake?
Joku lukija voi arvuutella, mikä ihmeen majoittumistapa on lomaosake. Tässä hieman tietoa kyseisestä vaihtoehdosta. Homma toimii seuraavasti: Useampi omistaja ostaa käyttöosuuden tiettyyn huoneistoon yleensä viikoksi, mutta voi toki ostaa useammaksikin. Viikko on tavallisesti aina sama kalenteriviikko joka vuosi, mutta sen paikkaa voi vaihtaa jonkun toisen osaomistajan kanssa tai hallinnoivan yhtiön kautta. Viikon käyttöoikeuden voi myös vaihtaa toiseen kohteeseen Suomessa ja jopa ulkomaillakin.
Hotellisviitti on omistajan hallinnassa ja sitä saa käyttää kuka tahansa omistajan luvalla, käyttöoikeuden ko. viikolle voi myös vuokrata edelleen tai laittaa aikapankkiin myöhempää käyttöä varten. Aikapankkiin siirretty huoneisto siirtyy hotellin vuokrakäyttöön, joten vastaavaan sviittiin voi päästä yöpymään kuka vaan, jos pistää viikolta tiskiin listahintana mainitun 1.200 €. Markka-aikana hankitun lomaosakkeen ostohinta kuolettui vastikkeineen alle 10 vuodessa, loppuaika on lomailtu sitten vastikkeen hinnalla. Kerran vuodessa maksettava vastike on alle 300 € tällaisesta 4 henkilön huoneistosta. Jos vaihtaa viikkonsa ulkomaille, mikä on täysin mahdollista, siirtohinta on kohteesta riippuen satasesta ylöspäin, mutta myös tilaa on usealle henkilölle. Myös lisäviikot ovat mahdollisia, joten edullista ja yleensä tasokasta majoittumista on tarjolla.
Taso on täälläkin varsin korkea ja tämäkin hotellihuone eli itse huoneisto on todella mukava kaikkine herkkuineen (kun jopa oma saunakin löytyy). Siellä voi halutessaan elellä varsin samoin kuin kotonakin, mutta ilman pyykkipäivää, koska petivaatteet, pyyhkeet ja kylpytakit kuuluvat palveluun. Huoneessa ei saa tupakoida, mutta parvekkeella sekin onnistuu. Myös astiat ja kokkausvälineet ovat valmiina, joten perheen autoon ei tarvitse pakata edes niitä. Vieressä pyörii luonnollisestikin täyden palvelun hotelli aamiaisineen, ravintoloineen ja kylpylöineen sekä muine palveluineen. Näihin palveluihin lomaosakkeen omistaja saa alennusta. Vaikka tällä kertaa hotelliin saapuessa olikin hiukan takkuja, loppuaika sujui hyvin ja lomasta jäi rento ja hyvä fiilis.
Kannattaa kokeilla, etenkin, jos perheessä on innokkaita kylpylänkävijöitä!
© Teksti ja kuvat: Pauli Kinnunen