Suomen Moneta lähestyi taannoin minua kirjeellä. Se on hyvä tapa markkinoida, koska netin somemaailmasta minua ei tavoita, kun en siellä vaikuta. Tämä on sinänsä kiva suuntaus, saan olla rauhassa kaikelta tyrkytykseltä. Pelkästään kuluvana vuonna on mainosten tuputus pudonnut murto-osaan entisestä. Silloin kunnon kirje saa aina paremman huomion.
Ystävällinen palvelu johti tilaukseen
Aiheena oli tietysti Suomen 100-vuotisjuhlat, ja nyt saisin itselleni vain postikulujen hinnalla juhlamitalin. Ihan perinteisesti puhelimella soittaen tilasinkin sen. Monetalla muuten myös vastattiin heti puhelimeen, ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina. Mukavasti palveleva nainen hoiti asian suit-sait ja ei kun postia odottamaan. Muutaman viikon kuluttua posteljooni toikin kunnon pläjäyksen kotiin. Paketista löytyi oikein hieno mitali, yllättävän suurikin se oli, ja pidin sen mielelläni.
Tottakai tähän oli pieni koirakin haudattuna. Nyt saisin hienon tilaisuuden ryhtyä numismaatikoksi ja aloittaa rahojen keräämisen, mukana tuli oikein keräilylaatikkokin. Mikäpäs siinä, saattaa olla mielenkiintoinen harrastus. Nyt on kuitenkin syytä huomata, että minä tilasin vain sen mitalin, en sitä muuta rojua, joka minulle tuli. Monetakin saa siksi huomata, että se ei lisärompetta lähettäessään tilannut tätä artikkelia. Jutun alaotsikko toteutuu siis molempiin suuntiin. Onhan se reilua, että Monetakin saa jotain, mitä ei ole tilannut.
Tarjoukset herättivät kysymyksiä
Tarjoukset olivat melleviä. Voisin saada peräti 150 € arvoisen yllätyspaketin vain 39 eurolla, se on kyllä rökäleen hyvä tarjous! Jos myisin paketin saman tien pois, voittoa kertyisi heti 111 € ja se on aika hyvin se. Tuotteilla on 14 päivän palautusoikeus, niin kuin Suomen lakien mukaan tietysti pitääkin olla. Kuka palautuksen maksaa, jäi avoimeksi.
Tuotteen tarkkaa sisältöä ei kerrota, mutta eihän se silloin olisikaan yllätyspaketti. Tarjolla oli kolme erilaista kokoelmaa: kulttuuri-, historia- ja urheiluaiheiset. Kolmeen laatikkoon on piilotettu Disney-kultaraha. Jos tilaisin kaikki kolme, maksaisin niistä siis 117 € ja vastaavasti nettoaisin niistä 333 € plus vähän postimaksua päälle, tämä nettoaminen perustuu siis ilmoitettuun sisällön arvoon.
Muutama kysymys kuitenkin herää
Kuka maksaa näistä palautuskulut? 14 päivää on lyhyt aika käydä näyttämässä laatikoiden yllätyssisältöä eri kultasepille. En epäile Monetan rehellisyyttä, kyllä siellä rahojen arvo varmasti tunnetaan, mutta silti voi käydäkin niin, että löydän kultasepän, joka ei jostain kumman syystä haluakaan maksaa yllätyskokoelmasta 150 euroa. Reilusti sanoen olisin valmis tyytymään vaikka sataseenkin, onhan kultaseppien varastotilannekin huomioitava. Joitain yllätyskolikoita heillä voi jo olla varastoissaan, eikä kultaseppä silloin ehkä tarvitse toista, ja onhan kultasepänliike toki yritys, joten täytyyhän katettakin jäädä.

Kolmen laatikon arvoitus
Toinen mielenkiintoinen asia on Disney-kultaraha. Se on piilotettu esitteen mukaan kolmeen laatikkoon. Mutta miten asia tulkitaan?
Löysin 4 vaihtoehtoa:
1. saanko 3 kultarahaa, jos tilaan kolme yllätyspläjäystä?
2. saanko yhden kultarahan, jos tilaan yhden laatikon?
3. saanko yhden kultarahan, jos tilaan kolme laatikkoa?
4. karmein tilanne olisi, etten saisi välttämättä yhtään kultarahaa, jos ne on piilotettu kolmeen laatikkoon koko myyntierään!
Onneksi näin tuskin voi olla, koska silloin kyseessä olisi tuotteen ostoa edellyttävät arpajaiset. Arpajaisia ja onnenpelejä Suomessa saa järjestää vain Veikkaus, ei siis Moneta, varsinkin kun kirje tuli Ahvenanmaalta. Ainakin pitäisi olla arpajaislupa ja voiton todennäköisyys pitäisi myös ilmoittaa. Myyntierän kokonaismäärä jäi sekin hämärän peittoon. Mistään edellä mainituista ei näkynyt merkintää, joten huhhuh! vaihtoehto 4 lienee poisuljettu.
Kultarahaa on etsittävä
Humoristinen kysymys onkin, miksi se kultaraha ylipäätään pitää piilottaa sinne laatikkoon, miksei se ole laatikossa kunniapaikalla, koska onhan se arvokas? Entä kauanko kultarahan etsiminen kestää? Minä olen tosi hyvä hukkaamaan esineitä, mutta erittäin huono löytämään niitä. Entäs jos en vain löydä sitä kultarahaa sieltä laatikosta? Voinko pyytää Monetalta apua, jolloin joku henkilökunnasta neuvoo minulle, että kuulepas törppö, se on siellä laatikon saumassa, sieltä kaivat sen nyt esiin. Entä miksi piilotettu kolikko on juuri Disney-kultaraha, ei esimerkiksi Tsaarin tai edes vaarin kultaraha?
Suuren selityksen paluu
Onneksi yön yli nukuttuani keksin aukottoman selityksen, joka on yllättävän luonnollinen. Disney on tuottanut hienon historiallisen epookkielokuvan nimeltä Karibian merirosvot. Se perustuu tivolilaitteeseen, joka on kyseisen yhtiön huvipuistossa, ja Suomessa se tunnetaan nimellä Viikinkilaiva. On selvää, että jos inspiraation lähde on tivolilaite, kyseessä on pakko olla mestariteos.
Tämän elokuvan teemana oli nimenomaan kateissa oleva kulta-aarre. Koko samassa hiekkakuopassa tapahtuvan elokuvan tarina kertoo kulta-arkun etsimisestä. Kukaan ei tuntunut tietävän, missä se kirottu kultarahoja täynnä oleva kirstu milloinkin on, eikä tiennyt katsojakaan. En muista vieläkään, minne se arkku joutui. Muistan vain, että leffassa juostiin karjuen koko ajan vasemmalta oikealle ja edestakaisin pitkin valkokangasta. Tämän juoksentelun tarkoitus oli ilmeisesti tuoda mieleen tivolilaite, jossa keinutaan edestakaisin. Kunnes tulee paha olo ja alkaa yrjöttää ja tekee mieli huutaa.
Elokuva poiki lukuisia eeppisiä jatko-osia, samalla hiekkakuopalla, samoilla juoksemisilla, samalla huutamisella ja samalla yrjöttävällä fiiliksellä. Mutta aina eri arkku ja aina se oli kateissa.
Siksikö kolikko on Disney-kultaraha ja siksikö se on piilotettu?! Liekö ihan aitokin, kapteenin kulta-arkusta peräisin? Moneta kai haluaa, että saat olla irvistelevä Jack Sparrow sinäkin.
Muista kuitenkin, että kadonneen lompakon etsiminen pihalta kello 4 aamuyöllä kiroillen ja karjuen ei tuo muille taloyhtiön asukkaille mieleen merirosvoa. Ei, vaikka jostain olisi illan päätteeksi söpön tarhapöllön sijaan mystisesti matkaan tarttunutkin oikea papukaija.
Suomi on kinkkinen kieli
Lopuksi pääsemme oikeinkirjoituksen ihmeelliseen maailmaan. Suomen kieli on tunnetusti kinkkinen kieli ja Moneta havainnollistaa sitä peräti neljällä eri tavalla. Oheinen kuva laskusta kertoo kaiken oleellisen.
Hauska yksityiskohta on se, että laskussa ja laatikossa on jopa samasta asiasta eri kirjoitusasu! Jokainen tietää, että joku näistä kirjoitusasuista on nyt pakostakin virheellinen. Ensin mieleen tuli, ettei kukaan Monetalla osaa lukea ja kirjoittaa. Eihän se tietenkään niin voi olla, vaan kyseessä on taas piiloviesti, jonka vain asiantuntija ymmärtää.
Vain asiantuntijoille
Jokainen rahojen kerääjä tietää, että nimenomaan virhepainamat tai lyönnit ovat niitä arvokkaimpia. Kun pelkkään laskuunkin saadaan näin monta erilaista kirjoitusasua samasta asiasta, ovela numismaatikko tajuaa asian todellisen laidan. Silloin täytyy yllätyslaatikoistakin löytyä virhepainamia, kun niitä kerran on jo laskussakin. Ja nehän ovat niitä arvokkaimpia!
Kiitos Moneta!
Kiitos Moneta, tuotitte minulle paljon hupia! Tällä kertaa en kuitenkaan tilannut niitä yllätyspaketteja, koska tiedän, että tavaroiden etsiminen ei ole lempiharrastuksiani ja minulla vain palaisi päreet sitä kultarahaa etsiessäni. Päätös on kova, sillä nyt en voi tuntea itseäni irvisteleväksi merirosvoksikaan, kera kultarahan.
Ei minulla ole edes papukaijaa. Kuvan papukaijakin on jo vaihtanut hiippakuntaa.
Eikä tähän kirjoitukseen ole luvassa eeppisiä jatko-osiakaan – ellei Moneta sitten lähetä uutta kirjettä!
Sitä odotellessa….
Teksti ja kuvat: © Pauli Kinnunen