Kirsikkapuut, nuo hienot kasvit, jotka yleensä liitetään Japaniin kasvavat meillä Suomessakin. Pitkään vähällä huomiolla ollut kirsikkapuukeskittymä Roihuvuoressa ja osin Herttoniemessäkin, pompsahti hyvien säiden ja koronan aiheuttaman tekemisen puutteen vuoksi kaiken kansan tietoisuuteen. Ilman asiaan kuuluvaa rummutusta koko asia olisi mennyt meilläkin ohi, mutta onneksi on nyhjää tyhjästä keksivä media, joten ei kun paikanpäälle katsomaan ja valokuvia napsimaan. Liikennettä emme tietenkään nytkään unohda ja tämähän kuuluu meilläkin osastolle: nyhjää tyhjästä, mutta kaunista oli.
Roihuvuoreen voi ajaa montaakin reittiä ja kehä ykköseltä paperilla suorin on se idempi Malmin liittymä. Siihen mekin turvauduimme, mutta valinta johtaa Viikkiin jossa kaupunkiratikan työmaa tekee ajamisesta hyvin hankalaa, piina jatkuu aina Herttoniemeen saakka. Sen minkä ehkä oikopolulla, -kirjaimellisesti polulla matkassa säästää, sen ajassa häviää. Idän suunnasta tulevan kannattanee jatkaa Itiksen liittymään ja siitä sitten hyvää tietä hertsigan suuntaan. Toinen sujuva reitti on jatkaa Pasilaan ja tulla sitä kautta kaupungin suunnasta, mutta autoilijan kannattaa tällä hetkellä välttää Viikkiä.
Liikenne, aina vaan se liikenne
Roihuvuori on toki arvostettu perinteinen lähiö melko lähellä keskustaa, mutta olisihan sen luullut olevan verrattain unelias. Eipä ollutkaan! Loistava aurinkoinen sää ja melko mukava lämpötilakin oli houkutellut paikalle todella paljon porukkaa. Tarkoitan siis, todella paljon! Näin saatiin pikkulähiön halki kulkeva kärrypolku umpiruuhkaiseksi. Ruuhkaan osasyynä ovat tietysti liikennejärjestelyt, joissa näköjään täälläkin olisi parantamisen varaa ja lisäkäyttöä järjelle. Taloyhtiön parkkipaikka kuhisee turisteja, jotka vasta päätieltä sinne kääntyessään huomaavatkin tulleensa yksityisalueelle ja samalla pussiin. Sieltä kun ei pääse pois kun samaa reittiä ja vastaan tulee uusia erehtyneitä. Sakoilla uhkailun sijaan päätien varteen kääntymiskielto, joka sallii tontille ajon kiinteistön asukkaille, näin suurin osa rumbasta loppuisi.
Eikä unohdeta kieltoja
Liikennejärjestelyistä löytyy myös puhdasta älyttömyyttä, sillä Peukaloisentie on kokonaan pysäköintikieltoaluetta. Miksi se on? Aivan hyvä tie ja tilaa riittää kaikille, eikä pidä unohtaa sitäkään, että myös kylään tuleva vieras jää aika ikävään tilanteeseen pyrkiessään kahville. Helsingin viherpolitiikan mielenterveydellisistä vaikutuksista eivät liiemmin meillä valtamediat keskustele. Silti kehä 3:n pohjoispuolelta tulevalla pitäisi olla oikeus kyläillä myös tiheästi rakennetulla kaupunkialueella sukulaisiaan ja ystäviään tapaamassa. Ja saada autonsa helposti parkkiin mieluiten mahdollisimman lähelle, sillä moni vierailija voi olla jo ikääntyneempi ja liikuntarajoitteisempi. Tämä ongelma alkaa olla vitsaus koko kantakaupungin alueella, terveet, nuoret ja freesit pyöräilijät eivät tule tällaista asiaa ajatelleeksi. Mutta pian ”päätät tanhus ja oot kohta vanhus” tällä menolla seniori-ikään ehtineellä viherpiipertäjällä on silloin vieläkin vaikeampaa pysäköidä ja nyt osuukin omaan nilkkaan.
Puutarha
Japanilaistyylisiä puutarha-alueita on itse asiassa kaksi. Roihuvuoressa on ns. Japanilainen puistikko, jossa on myös asiaan kuuluvia rakennelmia kirsikkapuiden lisäksi. Itse kirsikkapuulehto on melko pieni ja kun se on katsastettu voi seurailla polkua pelkistettyjen pikku yksityiskohtien saarekkeiden harmoniaa ihailemassa. Ihan hyvin tämä tyyli istuu Suomeenkin ja korostaa suomalaisten ja japanilaisten luonteenlaatujen samankaltaisuutta. Molemmat kansat arvostavat vaatimattomuutta ja vaikeneminen on molemmissa maissa kultaa. Hölöttäjää ja koilottajaa katsotaan molemmissa maissa hiukan hämmästellen. Nykyaikaan tämä sopii kuitenkin huonosti, nyt pitää olla ekstrovertti ja hössöttää ja vouhottaa koko ajan, muuten sinut unohdetaan. Japanilaiset ovat menestyneet tuotteineen vuosikymmenien ajan tarvitsematta antaa periksi netin mukanaan tuomalle älämölölle.
Minä muuten tunnen myös yhden japanilaisen ja kaikki mitä heidän kohteliaisuudestaan kerrotaan, on totta. Myös keisaria kunnioitetaan suuresti, hän ilmeisesti toimii sillanrakentajana eri poliittisten vääntöjen välillä. Hauskaa saa meiltäkin, vaikkapa Kekkosesta. Hän onnistui rakentamaan jopa hoviin verrattavan instituution, eli olihan meilläkin keisari, -tai ainakin melkein.
Erään japanilaisen kertomaa
Joskus tuttavaltani kuulee myös hauskoja tarinoita kansojemme luonteesta. Kysyin kerran häneltä, kumpi on hänen mielestään turvallisempi kaupunki, monimiljoonainen Tokio vai noin miljoonan asukkaan Helsinki. Hänen mielestään Helsinki on paljon pelottavampi. Samuraiden maassa ei joudu puukotetuksi tai ammutuksi keskellä toria. Suomalaiset ovat Japanissa pidettyjä ja hyvin tunnettuja, myös vähän viinaanmenevinä, mutta kohtelu on kohteliaan pidättyvää ja ystävällistä silloinkin. Kerran yksi liikaa nauttinut suomalainen turisti tunsi itsensä väsyneeksi ja päätti ottaa nokoset keskellä Tokion vilkasta päärautatieasemaa. Ei kun penkille nukkumaan ja reppu tyynyksi pään alle. Turistimme nukkui siinä huurujaan pois koko yön ja kukaan ei ajanut kadulle, eikä poliisiakaan tarvittu ja kaikki omaisuus oli herätessä tallella. Aamulla vartija toivotti Suomipojalle hyvät päivänjatkot, terveys ja henkikin säilyivät nekin. Eipä onnistuisi Helsingin rautatieasemalla.
Kirsikkapuisto
Aikansa kun polkua vaaperteli pääsi varsinaiseen kirsikkapuupuistoon, joka on huomattavasti edellä mainittua puutarhaa suurempi. Siellä näytti olevan yllättävän ruuhkaista, joten en mennyt koronalinkoon ja käännyin takaisin autolle, jonne teitä pitkin oli helpompi ja nopeampi kävellä. Autoillen lyhyt ajo Herttoniemeen, josta puistoon olisi helpompi päästä. Mutta katsokaapas tätä! Enpä ole koskaan nähnyt hertsigaa näin ruuhkaisena.
Onpas ruuhkaa!
Olen ajanut tästä ohi lukemattomia kertoja enkä tiennyt tässä olevan tällainen kirsikkapuiden keskittymä. Pointti on tietysti se, että kukinta-aika ei ole kovin pitkä ja puut eivät muulloin herätä sen kummempia intohimoja. Luultavasti ruuhkatkin loppuvat kuin seinään kukinnan päättyessä. Yllättävää kyllä Herttoniemessä auton saa tien varteen aika mutkattomasti jopa nyt, täällä on vielä teollisuutta jäljellä, joten parkki on tien varrella ilmainen. Nyt kaikki viherpiipertäjät tännekin kieltomerkit kainalossa niin saadaan täältäkin työnteko loppumaan. En usko, että joudumme tätä kauaa odottamaan, -sääli.
Koronalinko?
Ei ollut aikomustakaan mennä puistoon kuljeksimaan sillä se oli tupaten täynnä ihmisiä. Väkisinkin tässä tulee mieleen, että tämä puisto voidaan hyvinkin todeta myöhemmin yhdeksi Helsingin seuraavaksi koronalingoksi, toivottavasti näin ei käy. Itse en kuitenkaan aikonut asiaa testata, vaan tyydyin ottamaan kuvat rohkeista suomalaisista jalkakäytävältä käsin, meillähän harrastetaan muutenkin ekstremelajeja. Tätä voi harrastaa edes käymättä kuntosalilla ennen K2:lle kiipeämistä. Koronaan liittyviä kokoontumissuosituksia rikottiin täällä siis aivan sumeilematta, mutta ne ovat vain suosituksia. Oikeusoppineet käyvät tällä hetkellä kiivasta sananvaihtoa siitä, voidaanko näiden suosituksien noudattamatta jättämisestä kirjoittaa sakkoja ollenkaan?
Jotkut rajoitukset ovat olleet jo melkein falsetissa, kuten Uudenmaan eristäminen vähän aikaa sitten. 700 poliisia pantiin närettä vahtimaan, vaikka monet pienet paikallistiet risteävät läänin rajan yli useaankin kertaan ja päästäkseen paikasta A paikkaan B niitä on pakko käyttää. Tulemme luultavasti näkemään mielenkiintoisia oikeusjuttuja rajan ylittäjien saamista sakoista. Toinen hupaisa ilmiö oli Mantan aitaaminen, voiko naurettavampaa tointa yhteiskunnan taholta enää ollakaan? Puistossa poliisia ei kuitenkaan näkynyt ja osasyy voi olla se, että toripoliisikin tietää pidätyksien olevan hataralla pohjalla. Tällä kokoontumisella ei ole ketään vastuullista järjestäjää. Myös lappuliisat- ja lasset loistivat kerrankin poissa olollaan, mikä oli ilahduttavaa havainto. En tiedä mitään muuta ammattikuntaa, joka rakastaa työtään niin suurella intensiteetillä kuin he, kellon ympäri ja jopa kuulemma vapaa-ajallakin.
Kirsikkapuiden kukinta on koettu ja kuten tiedämme, maanantaina kaikki oli sitten toisin, tuli räntää vaakatasossa höystettynä purevan kylmällä tuulella. Ainakin ruohikolle pudonneet koronapallerot saivat kyytiä ja se on niille ihan oikein! Nyhjää tyhjästä, artikkelimme päättyy tähän, sekin on monen mielestä ihan oikein.
Koska tällainen idän harmoninen eksotiikka saa mielen herkistymään, kirjoituksemme voidaan lopettaa filosofiseen lausahdukseen:
Oikeastaan mikään ei ole elämässä tärkeää, paitsi ehkä kalliopuutarhan pito. Eikä sekään ole kovin tärkeää.
