Nyt on Helsingissä maailmankirjat sekaisin! Joku kävi tekemässä källin Malminkartanon täyttökukkulan portaille ja maalasi ne valkoiseksi. En tiennytkään, että näin lähelle työpaikkaani on tullut tällainen maailmanluokan sensaatiouutinen, uskomatonta!
Melkein voi tuntea itsensä jonkun ison lehden toimittajaksi. Heidän juttujaan seuratessa voi joskus todeta, että on nähty suuresti vaivaa kun lähdetään muutaman kilometrin päähän toimituksen tiloista punnitsemaan supermarketin salaattiannoksia ja nipottamaan, pitääkö muovirasiasta maksaa vai ei. Muistaako kukaan vielä tätä ”uutista”? Aivan, ei muista.
Tämä on siis juuri meidän aloittavan lehtemme resursseille sopiva tutkivaa journalismia vaativa kova skuuppi! Ei kun autoon ja 5 minuutin ajo perille ihmettä katsomaan. Ja totta tosiaan, siellä ne portaat olivat, ei ole koskaan tullut täällä käytyä. Yleensä nähtävyyksiä lähdetään jahtaamaan jostain kaukaa, vaikka ne ovat ihan vieressä.
Yllätys, yllätys!
Ei mitään valkoista, värillisiä rappuja vaan.
Yrittäjänäkökulmasta katsoen kiinnostavat alkuperäisen hankkeen kustannukset. Pitipä sitten valkoisesta tai värillisestä, eurot ovat euroja. Käsittääkseni oli niin, että portaiden maalaukseen voisi saada enimmillään veroilla kustannettua apurahaa tarvikkeineen 13.500 € (5×2.500+1.000 €), näin netti kertoo.
Esim. kouluissa olisi varmasti ollut repsottavaa maalipintaa, ikkunan tiivisteitä, ehkä pari ovenkahvaa ja lukkoa? Yhtäkkiä rahakeiju olisi pelmahtanut reksin kansliaan ja sanonut, että nyt pannaan vessan oviin uudet hakaset!
Olisiko raha ollut paremmassa käytössä leipäjonossa? Voitaisiin vaikka pitää kunnon täytekakkukahvit. ”Me tuolla komiteoissa mietimme, että annetaan hyvää mieltä teillekin kun jäi tätä joutilasta rahaa, nyt on nisua jokaiselle.” Ja vain parilla tonnilla olisi saanut Mannerheimin ristin ritareillekin ne pullakahvit, Suomi 100 -juhlan kunniaksi, joita komitea ei heille myöntänyt. Maalaushaluiset voisivat kaupungin rakennusosastolta hakea jämämaalit ja maalailla rappusia tykönään, esimerkiksi 500 € tarvikebudjetin rajoissa.
Palataan rappusille
Jossain on nyt kuitenkin oltava sitä valkoista pintaa. Tämä lehtemme on ihan alkutaipaleellaan ja jo nyt saa huomata, ettei jutunteko ole lasilaatikossa nököttämistä, vaan raakaa työtä! Siispä rivakasti kiipeilemään. On kuitenkin pakko raahautua raput ylös asti ja kaivaa totuus esiin vaikka hikeä pukkaa, pumppu ähkii ja aurinkokin kärventää kuin Clint Eastwoodin spagettilänkkärissä.
Löytyihän sitä valkoista kun jaksoi kiivetä, tuloksia voi syntyä vain kovalla työllä. Ja saa sankarin olon kuin Clintillä konsanaan, vaikka stetson olisi kyllä ollut paikallaan.
Kuvaamaan vaan ja tietysti nykysuuntauksen mukaan on pyrittävä ihmisettömiin kuviin, vaikka julkisella paikalla ollaankin. Mitä ylemmäs meni, sen helpommaksi se kävikin. Yllättävän harva jaksaa rämpiä näitä 426 rappusta huipulle.
Voi kysyä, mikä vika näissä valkoisissa portaissa on?
Kukaan ei ole moittinut, että Valkoinen talo on valkoinen. Taj Mahal, Finlandia-talo ja Olympiastadion ovat valkoisia. Jukka Kuoppamäki lauloi ikonisen ”Taivas on sininen ja VALKOINEN”! Tosin kiire näkyi maalaustyön jäljessä, mutta näkyyhän se suomalaisen rakentamisen jäljessä muutenkin. Lisäksi muutostyö oli käsittääkseni täysin ilmainen, siitä yrittäjä pitää. Ei maksanut mitään!
Uskokaa tai älkää!
Toisaalta alkuperäinen teos on vandaloitu ja mielipahan runsaus on oikein käsinkosketeltavaa. Vanhempansa kanssa paikalla oli pikkulapsi, joka suureen ääneen kiukutteli, ettei kiipeä noin ruman värisiä portaita. Kuka lie opettanut. Ei auttanut jalkaa polkevalle piltille selittää, ettei asialle ole nyt mitään tehtävissä. Ja tämä ei ole keksittyä, tosi tarina! En jäänyt seuraamaan, miten lapsukainen saatiin sieltä pois.
Apua, presidentti!
Nyt tarvitaan presidentin apua, pelastetaan edes lapset! Sale voisi etukäteen armahtaa valkoiseksi portaat maalanneen riiviön ja saada samalla nostetta vaalikampanjaansa. Silloin kaupunki voisi pyytää tältä tarjouksen portaiden uudelleen maalauksesta värikkäiksi. Tarjoussumma olisi tietenkin julkinen, silloin saisimme myös tietää, kumpi lopulta olisi tullut alunperinkin halvemmaksi. Ja lapset taputtavat suuria karvaisia käsiään!
Voi olla myös niin, että jaossa olikin ollut 5 eri apurahaa ja tähän projektiin menikin ”vain” 2.500+1.000 €. Se selittäisi sen, että oli saatu maalatuksi vain rappujen etureuna, ei edes koko portaita. Täysmaalattuja rappusia ei 3.500 €:lla varmaan voisikaan odottaa?
Mutta ei syytä huoleen
Usein Suomessa toimii, kun ollaan vaan ja möllötellään. Sama resepti kuin kansantaloudenkin hoidossa, ei tehdä yhtään mitään! Komiteoiden miettiessä ja netin raivotessa maali kuluu sään, juoksijoiden ja kiipeilijöiden vaikutuksesta paljastaen alle jääneen värikkään maalauksen, joka taas vuorostaan kuluu pois paljastaen luonnonpuun pinnan, joka siellä alun perin olikin.
PS. Jos ihan oikeasti rahaa on liikaa, niin mitenkä olisi kaide portaiden toisellekin puolelle?