Liikenteestä saa helposti pääkirjoituksia ja sattumalta Helsingin Sanomat saa kunnian avata vuoden liikennepelin. Sen uutisessa 5.2.2019 käsiteltiin Munkkivuoren ostoskeskuksen vaaratilanteita aiheuttavia uusia liikennejärjestelyjä. Autoilijoiden käyttäytyminen leimattiin virkamiehen suulla artikkelissa jopa törkeäksi. Tällainen lausuma on hyvin karkea, joten liemeen oli pakko tunkea myös oma kauha.
Kyseessä on Munkkivuoren ostoskeskuksen liikennejärjestelyjen muutokset, joita ”autoilijat eivät suostu noudattamaan”. Jo tämä kielikuva kielii asenteellisuudesta. Mitä ylipäänsä tarkoittaa: ”ei suostu noudattamaan”? Helsingin kaupungin liikenneinsinööri Eeva Väistö luonnehtii autoilijoiden käytöstä HS:n jutussa törkeäksi. Liikennejärjestelyt on muuttanut – kukapas muu – kuin kaupunki ihan itse. Ne on tilannut HSL, jonka linja 500 piti saada kulkemaan juuri tästä. Perusasetelma on jo vanha tuttu, julkinen liikenne tarvitsee lisää tilaa ja sitä ei tule mistään lisää. Kysymys on siis pohjimmiltaan vain siitä, kuinka kakku jaetaan. Tietenkin lisätila saadaan autoilijoilta heidän mielipidettään kysymättä. Merkittävää on myös se, että HSL on mukana päättämässä Helsingin liikenteen järjestelyistä, mutta kenenköhän etua se mahtaa siellä ajaa ja onko autoilijoilla päättävissä komiteoissa ollenkaan edustajaa?
Netissä porisee
Paikallisissa Facebook-ryhmissä munkkivuorelaisten mainitaan nähneen useita vaaratilanteita ja jotkut ovat joutuneet itsekin vaaraan. Tutkiskelin niitä FB-ryhmiä ja jos siellä jotain kriittistä oli, ainoa löytämäni sellainen oli juuri tämä kyseinen lehtiartikkeli. En käytä FB:tä, joten ehkä olisi pitänyt käyttää muita hakusanoja kuin ”liikenne” ja ”ostoskeskus”. Missä se kritiikki ja valokuvat törkeästä ajotavasta oikein luuraavat? Juttuja parkkipaikkojen kolaamisesta kyllä löytyi ja järkeviä ehdotuksia siitä, minne auto pitäisi saada jättää, jotta kadut saataisiin auratuiksi. Somea moititaan usein törkylaariksi, joka kohisee, sekoaa ja räjähtää. Tähän mennessä kovaa kieltä on tullut vain Eeva Väistöltä, jonka palkan maksavat myös autoilijat. Minä sain FB-ryhmistä ja munkkivuorelaisista asiallisen ja järkevän kuvan.
Innokkaalta pyöräilymieheltä (ei tietenkään autoilijalta), Sebastian Djupsjöbackalta saatiin puhelimitse lausunto: ”Joka kerta, kun näin tapahtuu, se on potentiaalinen vaaran paikka.” Tämä herra on sentään oikeasti olemassa ja vieläpä musiikkimies, joita täällä arvostetaan. Djupsjöbackan puhelinlausunto on asiasta irrallaan, sillä mitä muuta fiksu musiikkimiehemme olisi tämmöiseen kysymykseen edes voinut vastata? ”Mene edellä, kyllä se jää kantaa”? Olisiko voitu haastatella nuottimestariamme kunnolla ja antaa hänen kertoa asiasta lisää? Musiikkitalo on ihan siinä Sanomatalon vieressä ja sinne pääsee yhden tuulisen aukion ylittämällä. Meillä on siis tähän mennessä vain väitteitä vaaratilanteista ja törkeistä autoilijoista, jotka ”eivät suostu noudattamaan” uusia liikennejärjestelyjä.
Ei auta kuin lähteä tutkimusmatkalle
Jotain siellä Munkkivuoressa on pakko olla, joten ei auta kuin lähteä tuuleen ja tuiskuun huonosti aurattuja teitä ajellen pitkälle ja vaivalloiselle matkalle. Tie johtaa kohti jossakin kaukaisuudessa häämöttävää vaarallista Munkkivuorta.
Vielä on raahattava mukana tonnin painoista kameraa, jotta saadaan otettua kuvia todisteeksi paikan päältä.Ehkäpä perillä olisi ajettava läpi se ongelmakohtakin ja kohdattava haasteet silmästä silmään. Kun meillä tehdään hutkivaa journalismia, sitä tehdään kunnolla!
Sympaattinen ostari
Yllätyksekseni saatoin havaita, että ostarissa on jopa parkkiluola! Ahdas ja hämärä, jossa ruudut on mitoitettu Trabanttien ja Minien mukaan, mutta silti parkkiluola ja maksuton sellainen. Auton sai sinne ilman ongelmia ja sitten rappusia ylös, nostalgiseen menneisyyden maailmaan. Eteen aukeaa tuttu ankea 60-luvun betonilaatikko; tällaisia ne menneen ajan itäsaksalaista betoniarkkitehtuuria jäljittelevät monumentit ovat. Kyseisestä valtiosta meille on otettu mallia monissa muissakin asioissa.
En asioi Munkkivuoren ostoskeskuksessa, lähempänä on uudempia ja paremmin varusteltuja ostospaikkoja. Minulla ei myöskään voi silloin olla asiaan mitään henkilökohtaisia intohimoja, joten voin lähestyä asiaa vain autoilijan näkökulmasta. Mielestäni asioista saa puhua jyrkästikin, edellyttäen että lausuma perustuu tosiasioihin. Näin ollen periltä pitää nyt löytyä sitä törkeää autoilijoiden käytöstä, siitähän koko jutussa on nyt kyse. Keskiviikko oli ”välipäivä” lumisateesta, joten ostarilla voi valokuvata helpommin. Seurasi toinenkin yllätys: ostoskeskus vaikutti todella vilkkaalta, väkeä oli joka puolella ja vilskettä riitti. Redin kannattaisi palkata uusi johtaja täältä! Jätän nämä runsaasti ihmisiä sisältävät kuvat pois, koska en jaksa sumentaa naamoja. Käteinen on täällä kunniassa ja pankkiautomaatille oli pitkä jono; lähimaksua ei täällä suosita.
Haastatteluja laihoin tuloksin
Kunnon reportteri jututtaa myös paikkakuntalaisia ja sain tulokseksi useita näkökantoja ongelmapaikkana pidettyyn suojatiehen. Yhden mielestä mitään ongelmaa ei ole ollenkaan ja toisen mielestä se on olemassa. Hän ehdotti betoniporsaita ratkaisuksi, mutta ei valistanut, mihin ne pitäisi laittaa ja miten tilanne korjautuisi niillä. Moni oli sitä mieltä, että FB-ryhmiin hakeutuvat aina äänekkäät marisijat ja huono kello kuuluu niissä pisimmälle. Tilanteesta saa aina haluamansa uutisen, kun valitsee vain omaa näkemystään tukevan lausuman. Merkille pantavin huomio oli se, että kukaan vastaajista ei moittinut autoilijoita törkeiksi, mutta tien kuntoa moittivat kaikki. Useimpien vastaajien mielestä asia ei voisi vähempää kiinnostaa tai jututtamani henkilö ei ollut pannut koko asiaa edes merkille. Huomattava osa vastaajista ei edes tiennyt HS:n artikkelista mitään, koska ei ollut lehden tilaaja tai lukija.
Ajelemaan
Tänne on tultu ajelemaan ja elämys on itse koettava, joten siitä vaan köröttelemään koko kapea ränni päästä päähän. Hauskaa siinä ajaminen ei todellakaan ole, enkä suosittele kokemattomalle kuskille talviajoa tässä. Eipä aikaakaan, kun yksi autoilija halusi vinopaikaltaan pois. Siitä joutuu lähtemään sokkona peruuttaen muun liikenteen sekaan ja on kanssa-autoilijoiden hyväntahtoisuuden varassa, pääseekö tielle vai ei. Sokkona peruuttava on tässä tilanteessa aina väistämisvelvollinen. Annoin bemarikuskille tietysti tietä ja siinä se villakoiran ydin tulee esiin.
Jos joku tarjoaa tilaa vinopaikalta poistuvalle, seuraa ennalta-arvaamaton ruuhka. Ei voi millään tietää, kuka tien varrelta haluaa pois ja kuka laupias samarialainen antaa tilaa. Tällä kelillä ei voi arvioida edes sitä, kuinka kauan peruutusoperaatio sohjossa kestää. Väistää ei voi, joten joku takana jonossa jää väkisinkin nalkkiin suojatien päälle tukkien sen. Asialle ei voi yhtään mitään, mutta tämä ei ole törkeää käytöstä, vaan törkeän huonoa liikennesuunnittelua!
Lisäksi on muistettava, että jalankulkijat hyppelehtivät täysin varoittamatta autojen eteen ajotielle ja heitäkin täytyy väistää. Oikeasti jalankulkijalla ei ole mitään asiaa ajotielle ja yksikin liukastuva jalankulkija tai kokematon kuski voi sotkea koko hauraan tasapainon. Kokenutkin kuski voi pienellä maavaralla varustetulla autollaan jäädä alustasta kiinni suoralla tiellä, koska tie on niin huonosti aurattu. Lisäksi tien sivulla olevat lumivallit estävät näkyvyyden.
Takseja ja malttia, ei törkeyttä
Myös taksiaseman sijainti samassa ahtaassa sumpussa aiheuttaa ongelmia. Oheisessa kuvassa kohtelias taksikuski auttoi liikuntarajoitteisen vanhuksen suoraan jalkakäytävälle ja siten lisäsi tukkoisuutta. Toisaalta vanhus ei mitenkään olisi selvinnyt rollaattorillaan tien sohjosta, ei millään ilveellä.
Silti tähän asti en ollut vieläkään nähnyt mitään liikennerikkomuksia. Ainoastaan pitkää pinnaa osoittavia autoilijoita, jotka kuuliaisesti huomioivat suojatietä käyttäviä ja muualta oikaisevia jalankulkijoita. Nopeudet olivat yltiömaltillisia, eikä ylinopeutta täällä voisi edes ajaakaan rikkomatta autoaan, siitä Helsingin kaupunki on pitänyt huolen. Vietin paikalla vajaan tunnin ja olosuhteisiin nähden asiat sujuivat vähintäänkin siedettävästi. Missään en nähnyt autoilijoiden törkeää käytöstä tai ”suostumattomuutta noudattaa” liikennesääntöjä. Virkamiehemme lausunto vaikuttaa olevan täysin tuulesta temmattu.
Parannusehdotuksia
Meillä täällä kyllä ollaan kriittisiä Helsingin liikennepolitiikkaa kohtaan. Koska kritiikki ei yksin riitä ja pitäisi tehdä myös rakentavia ehdotuksia, siispä tehdään niitä.
Ensimmäiseksi tie on aurattava kunnolla ja myös pidettävä se hyvässä kunnossa, edes tämä pikku pätkä. Toinen kikka on siirtää suojatietä kuvan esittämällä tavalla ja laitan tähän insinööreille havainnekuvan esimerkiksi. Siirto vaatisi parin parkkipaikan menettämistä ”kukkakaupan kulmalta” ja ehkä vielä pientä suojatien kaventamistakin. Myös ”isolla tiellä” suojatie on merkittävä samaan linjaan, jotta jalankulkijat käyttäisivät uutta linjausta ja siellä riittää tähän hyvin tilaa.
Siirron edut
Mitä etuja tämä pikku siirto (kuvassa oikealle) sitten tuo? Ensinnäkin autoilijalle aukeaa parempi näkyvyys ja voi ennakoida tilanteen helpommin. Näkee jo kauempaa, jos joku tahtoo peruuttaa liikenteen sekaan. Odottaahan voi siinä suojatien edessäkin ja jalankulkijat pääsevät jo valmiiksi seisahtuneen auton editse turvallisemmin yli. Nyt väliin (suunnilleen oikein- merkin kohdalle) jää pieni tyhjä suojavyöhyke. Siihen voi yllätystilanteessa pysäyttää autonsa odottamaan ja näin suojatie pysyy vapaana useammin, koska se jäisi nyt auton taakse. Myös taksien pelivarat kasvavat hiukan ja jalkakäytävälle voi ajaa helpommin asiakasta palvelemaan. Toisaalta koko taksiaseman voisi siirtää etualalla näkyvälle leveämmälle tielle, jossa on hyvin tilaa.
Laastaria kylkeen
Ehdotukseni ei tarjoa ratkaisua koko ongelmaan ja hankaluuksia on tiedossa jatkossakin. Lisäksi voi olla vaikea saada jalankulkijat ymmärtämään, että kongista ei pääse suoraan yli sen koko leveydeltä. Kyseessä on eräänlainen laastariratkaisu, mutta se antaa aikaa miettiä rauhassa jotain kalliimpaa järjestelyä, koska siihen tarvitaan jo katepillari. Jokusen onnettomuuden tällä aika yksinkertaisella järjestelyllä voisi silti estää, eikä tulisi kalliiksi. Auraaminen toki maksaa oman hintansa, mutta eikös niitä veroja juuri siksi makseta? Verorahoilla kustannettu palvelu ei eroa yksityiseltä ostetulta tuotteelta tai palvelulta millään tavoin. Siltä on lupa odottaa aivan samantasoista laatua. Kiinteistönhuollon ongelmia ei tässä jutussa käsitellä, mutta laskujen lähettely taloyhtiöille mitään tekemättä on ongelma myös yksityisellä puolella.
Sekametelisoppaa
Mieleen juolahtaa kysymys, olisiko toimittajan kannattanut tiedustella arvon liikenneinsinööriltä, että haluatko oikeasti lausumasi lehteen näin jyrkkänä? Nyt näyttää siltä, ettei niin tehty, vaan tuupattiin kommentti eetteriin ilman mitään lievennyksiä. Toisaalta tarvitseeko toimittajan kysyä? Tässä saattoi olla häneltä nokkela piiloviesti siitä, että toimittajan töihin ei kuulu virkamiesten sammakoiden siistiminen. Ketään muita ei tarinassa ollut esillä omalla naamallaan, eikä kameroiden luvattuna aikana yhtään valokuvaakaan ”törkeästä ajotavasta” löytynyt. Tarjolla oli vain ”lukijan kuva” ja jos olisin tuo kuvaaja, lähettäisin viidensadan euron laskun!
Käytöstapoihin voi puuttua
Emme kuitenkaan käsittele tässä pelkästään Hesarin artikkelia, vaan pääroolissa ovat ihan tavalliset käytöstavat. On vanha totuus, että syyttävällä sormella osoittamalla pyritään viemään huomio pois omasta itsestä. Tämän avohässäkän jäljet johtavat sylttytehtaaseen, jota Helsingin liikennevirasto ja HSL yhdessä pyörittävät. Helsinki on tehnyt jokseenkin kaiken, jotta tilanne olisi täällä sellainen kuin se nyt on. Asian korjaamiseen tepsii vain katepillari ja kohtalainen tukku rahaa.
Mutta asenteissa on myös korjaamista. Törkeydestä syyttäminen on vakava asia ja vaatii kunnon perustelut ja selkeät todisteet. Millä yksityisellä taholla voitaisiin käyttää toisesta osapuolesta tällaista kieltä? Rikoslaissakin törkeä teko on aivan asteikon yläpäässä.
Apua vai mäntysuopaa?
Väistön puheiden siivoamiseen ei tarvita katepillaria tai vinoa pinoa rahaa, ainoastaan pala mäntysuopaa. Nykyaikaisessa yhteiskunnassamme suuta ei saa sillä pestä, sen sijaan tulee antaa tukea ja koulutusta. Mitäs jos me autoilijat osallistuisimme talkoisiin ja järjestäisimme kansalaiskeräyksen? Sen turvin kustannettaisiin insinöörillemme kurssi, jossa opetetaan ilmaisu-, vuorovaikutus- ja kuuntelutaitoja. Mahdollisesti sitä kautta voi oppia kuuntelemaan paremmin myös autoilijoita ja samalla oivaltaa liikennepelin perimmäisen tarkoituksen. Me kaikki olemme siinä osallisia, tarpeellisia ja myös tasa-arvoisia. On sitä hullumpaankin tarkoitukseen rahaa kerätty.
Virkavallan esimerkki
Edellä oleva voi kuulostaa vitsiltä ja onhan se tavallaan sellaiseksi tarkoitettukin, mutta silti tässä on totuuttakin mukana. Kaikenlainen törky- ja vihapuhe tappouhkauksineen ja huoritteluineen leviää keskuudessamme kuin rutto ja sitä ei millään saada kuriin. Netin uusi käytöskulttuuri on jättänyt sotehimmelin kanssa puuhastelevan lainsäätäjän pihalle kuin lintulaudan. Samaan aikaan näyttää yhä enemmän yleistyvän törkeiden puheiden muuttuminen törkeiksi teoiksi ja tässä kirjavia tuomioita jakava oikeuslaitoksemme tuntuu myös olevan pihalla. Silloin kyseessä on jotain muuta kuin jonkun pikkuostarin pikku liikenneongelma ja siitä seuraavat pienet sammakot, joita julkaisumme kommentoi. Tilanne on huolestuttava, jos virkamiehenkin lausunnot alkavat muistuttaa näitä kurnuttajia! Heidän pitäisi päinvastoin pystyä säilyttämään malttinsa, asettamaan sanansa harkitummin, olemaan esimerkkinä ja ehdottomasti karttaa kaikkea vihapuhetta ja kovasanaisin termein tehtyä syyllistämistä.
Kun netin kielenkäyttö leviää jo virkamieskuntaan saakka, on korkea aika puuttua tilanteeseen nyt, kun mopo ei ole vielä täysin karannut käsistä. Jos emme puutu, muutumme kohta kirkuvaksi mölyapinalaumaksi.
Pienet sammakot, pienet sammakot niin lystikkäitä on…