Ei tarvitse kysyäkään, mikä on tämän hetken tärkein uutinen, se on pandat! Kaikki kynnelle kykenevät kirjoittavat ja raportoivat nyt niistä. Kuka vain voi seurata herkeämättä, mitä pandoille kuuluu. Nimikilpailut on järjestetty ja nimiksi tulivat Lumi ja Pyry. Sen sään pallokorvat toivatkin tullessaan, onneksi ei nimetty tulivuoren purkaukseksi ja maanjäristykseksi! Mutta suurin kysymys on vielä esittämättä, nimittäin viihtyvätkö pandat Suomessa? Uskokaa tai älkää, kun asiaa hieman pohtii, huomaa yllättäviä yhtäläisyyksiä pandojen ja suomalaisten välillä.
Lahjakulttuuri
Ensin aloitamme aivan uudesta käsitteestä, jotka pandat tuovat kulttuuriimme. Se on lahjan määrite, joka nyt laitetaan uusiksi. Sanotaan, että Suomi sai pandat 100-vuotislahjaksi Kiinalta. Verrataanpa lahjaa Unkarin lahjaan, joka oli hieno ja kallis flyygeli ja joka saatiin ihan omaksi. Jos joku musiikkitalosta sanoo, ettei kukaan täällä osaa soittaa sitä, unkarilaiset vain toteavat, että se on nyt teidän, tehkää sille mitä haluatte, pankaa vaikka saunapuiksi, ei tarvitse lähettää takaisin.
Lahjaksi saadut pandat taas ovat vuokralla eli niistä pitää maksaa koko ajan Kiinalle, todella nerokasta! Tämä tapa leviää varmasti otolliseen maaperään suomalaisissa kodeissa. Ajatellaanpa tilannetta, jossa vaimo alkaa yllättäen valittaa ikääntymisen merkeistä ja pöydälle ilmestyy kalenteri. Siitä mies tietää, että vaimon syntymäpäivä lähestyy ja on paras keksiä jotain. Vaan eipä hätää, vaimo viedäänkin parin viikon etelänmatkalle ja kyllä on tyytyväinen! Jonkin ajan kuluttua vaimo ihmettelee, mitä ihmeen laskuja hänelle oikein tulee? No, ne on ne bungalowin vuokrat!
Ei ole helppoa vaimollakaan. Varsinkin pyöreitä täyttävä mies voi olla yllättävän vaativa lahjaodotuksiltaan. Hyvissä ajoin alkaa löytyä autoesitteitä sieltä sun täältä, vink-vink. Mutta kun syntymäpäivä koittaa, pihalla onkin uutuuttaan kiiltelevä, juuri toiveiden mukainen hieno auto! Kaikkine turhine lisävarusteineen, joilla ei oikeasti ole mitään käyttöä, mutta saavat muut naapuruston äijät vihreiksi kateudesta. Sivumennen sanoen ainoa tilanne, jossa autoilija on vihreä.
Tyytyväinen päivänsankari huristelee uudella ajopelillään, kunnes alkaa tulla kummia parin tonnin laskuja. Ukko siihen, että kuulepas vaimoseni, mitä nämä laskut oikein ovat? Se on liisattu se auto, luuletko tosiaan että meillä olisi muuten ollut siihen varaa, vastaa vaimo. Kuinka pitkällä vuokra-ajalla, kysyy mies. 36 kuukauden soppari, sanoo vaimo. Mitä! Tiedätkö mikä sen auton arvo on 36 kuukauden päästä, kysyy hikeentynyt siippa. Vaimo siihen: ole iloinen, etten vuokrannut sinulle pandaa!
Luonteiden yhteneväisyydet
Pandahan on tunnetusti huonoryhtinen, laiskanpulskea ja mukavuudenhaluinen eläin, joka ei turhia hötkyile, ja sellaisiahan me suomalaisetkin olemme. Turhaa hössötystä ei meillä arvosteta, eikä sitä arvosta pandakaan. Jokainen tuntee termin sohvaperuna ja sellaisiahan ne pandatkin ovat. Suurin osa kuvista ja videoista, joita pandoista on näytetty, keskittyy kuvaamaan paikallaan istuvaa bambua mutustelevaa otusta. Kaikissa dokumenteissa panda vain istuu karvaisella ahterillaan ja syö bambua ja syö bambua ja syö syömästä päästyäänkin vain bambua. Ei tee mitään muuta, ei niin mitään, ja kuuluu vain rouskutus. Sellainen on myös suomalainen sohvaperuna, istuu vain karvaisella ahterillaan ja katsoa örnöttää telkkarista jääkiekkoa, eikä tee mitään muuta, paitsi syö sipsejä ja syö sipsejä, ja kuuluu vain rouskutus. Väliin kuuluu myös sadattelua, kun vastustaja tekee maalin ilmiselvästä paitsiosta.
Vuorovaikutus
Entäs ne sosiaaliset taidot? Ne on pandoilla ihan samalla tasolla kuin meillä suomalaisillakin. Panda viihtyy omissa oloissaan eikä piittaa muiden seurasta. Pandat eivät paljoa seurustele keskenään ja vaiteliaisuuttahan meilläkin arvostetaan, kummankaan lajin repertuaaliin ei kuulu small-talk. Helposti todetaan, kun kylään tullut Paavo sanoo että on se ilmoja pidellyt, että se on tuo Paavo ollut aina tuollainen hölöttäjä. Myös vastakkaisen sukupuolen kohdalla käyttäydymme samoin, kömpelösti ja töksähdellen, ja yleensä naaraalta tulee aina huutia. Tulokset ovat nekin samaa luokkaa. Pandat eivät lisäänny sitten millään ja me suomalaisetkin lisäännymme nihkeästi, hädin tuskin nälkävuosien tahtiin.
Ulkoinen olemus
Toisaalta jos jälkikasvua on siunaantunut, puemme lapsemme mieluusti hassuihin hattuihin, joissa on luonnottoman suuret pallomaiset korvat. Niin kovasti haluamme myös lapsemme muistuttavan pandakarhua. Jotkut naisetkin käyttävät tällaisia myssyjä, ehkä heillä oli sellainen pienenä ja jäi päälle. Miehillä pallokorvahattuja ei näy, miksi? Asiaan on yksinkertainen selitys.
Joissain dokkareissa on ollut lähikuvaa pandasta ja on pakko todeta, ettei siellä silmissä niin hirveän korkea älykkyyden kiilto kimmellä. Olimme juuri risteilemässä ja on kyllä todettava, että baarissa suurimmalla osalla asiakkaista oli aika samanlainen, vähän ontto tuijotus, jossa ei juuri muuta näkynyt kuin takaraivo. Helppoa olisi pandalla ollut siinä baarissa, eikä olisi joukosta erottunut. Eikä nytkään olisi ollut kiusaa sosiaalisista kontakteista, jokainen kiskoi tuoppiaan ihan tykönään.
Baari-illan jälkeen selviää, miksi miehillä ei näy pallokorvahattuja. Me suomalaiset olemme jakaneet pandan ulkoisen olemuksen niin, että naiset pitävät ne korvat ja miehet omivat ne silmien ympärillä olevat mustat läiskät. Niitä tulee usein hankittua niin nakkikioskin jonossa kuin erimielisyyksiin päättyneessä saunaillassakin. Kotiin on tuomisina sitten ne mustat silmänympärykset. Ärinä puolison taholta on suomalaiselle miehelle yhtä tuttua kuin pandauroksellekin. Kyllä mahtaa panda tuntea riemua, kun aidan takana tuijottaa toinen samanlainen.
Metsänhoito
Meitä suomalaisia asuu vähän suurella alueella ja pandakin tykkää tilasta sekä avarasta luonnosta, tämänkin ominaisuuden me jaamme. Kyllä panda myös ahkeroi, eläin on oikea metsänhoidon asiantuntija. Varsinkin leimikon hoidossa pandalta saa kuka tahansa metsäpalstan omistaja hyviä vinkkejä metsän luonnonmukaisessa harvennuksessa. Sillä, popsiiko vesakon suuhunsa vai kasaako sen risukasaksi, ei ole niin suurta merkitystä, pääasia että kuitupuu kukoistaa ja vienti vetää. Pandan esimerkkiä seuraten kuka tahansa tekee sievoisen tilin metsäpalstastaan. Me jaamme siis myös kiinnostuksen hyvään metsätalouteen tämän vekkulin otuksen kanssa.
Muutoshalukkuus
On vielä yksi merkittävä yhtäläisyys. Panda ei muutu, se on ollut miljoonia vuosia samanlainen ja pandalla on vain yksi selviytymisstrategia, panna pää pensaaseen. Ei tunnu muuttuvan suomalainen yhteiskuntakaan, se on ollut koko sodan jälkeisen ajan samanlainen. Yhä vielä kuvittelemme olevamme jossain 70-luvulla ja luulemme niin jatkuvan maailman tappiin asti ja meilläkin on tämä sama selviytymisstrategia, pää pensaaseen. Emme suostu muutoksiin ja muut maat vetävät ohi vasemmalta ja oikealta.
Mikä on siis lopputulos, tulevatko pandat viihtymään Suomessa?
Ei huolta! Kyllä, pandat tulevat viihtymään Suomessa oikein hyvin ja tuntevat olonsa kaikin puolin kotoisaksi! Olo on auvoista, kuin kotipuolen vuorilla ikään, paitsi ilman niitä vuoria. Jossain vaiheessa jotain välähtää pandan suuren pään pienissä aivoissa ja se huomaa, että hittolainen! Tuollahan on ihan saman näköistä kuin eilen ja toissapäivänä ja viime viikolla ja viime vuonna. On tietysti selvää, että jopa pandatkin ennen pitkää kyllästyvät, pakkaavat bambunsa ja lähtevät takaisin Kiinaan. Siellä ne sitten kertovat tarinoita oudosta pohjoisesta maasta, jossa jokainen huominen on kuin uusi eilinen ja telkkarista tulee ikuisesti YLE:n uutiset ja Kettu.
Paitsi kerran tuli yksi pappa, joka heitti järveen koko toosan.
Teksti: © Pauli Kinnunen
Ristipistopandatyö: Irmeli Leppänen