Näissä risteilyissä tuppaa käymään niin, että jää vähän kierteeseen. Varustaja lyö kouraan uuden piletin ja eihän sitä henno jättää käyttämättä. Hukkaan menisi hyvä piletti. Edellisessä kirjoituksessa tuli vähän kritisoituakin Mariella-laivaa ja vastaavasti kehuttua ulkomuistista Gabriellaa. Nyt tuli tilaisuus tarkastaa omia näkökantojaan ja ottaa reissu nimenomaan Gabriellalla. Nyt katsotaan onko väitteille katetta.
Pysäköi halvemmalla
Helsingissä pysäköinti on sikamaisen kallista, joten tällä kertaa asiaan paneuduttiin. Jos auton jättää kauemmaksi, voi säästää. Auto jätettäisiin Eiraan, jossa vielä on edes kakkosvyöhyke käytössä, vähän pitäisi siis maanantain puolelle vielä maksaa. Hintana tästä on pidempi kävely laivalle. Yksikin ihminen voi tehdä sen, joten toinen pudotetaan satamaan matkatavaroiden kanssa odottamaan ja toinen ajaa auton halvempaan parkkiin ja köpöttelee Katajanokalle.
Järjestely on aikaavievä, mutta säästää paljon rahaa. Nyt pysäköinti maksoi 6 €, joka on vielä pitkin hampain maksettavissa. En usko, että asiaintila on pysyvä, jossain vaiheessa hullutus leviää näillekin alueille. Mitäs viherpiipertäjät sen jälkeen tekevät? Auto jätetään silloin firman pihaan ja ajetaan bussilla keskustaan, lopulta firmakin on tietenkin siirrettävä pois Helsingistä, jonka aika moni on jo senkin tehnyt. Työläs systeemi toimi kuitenkin hyvin.
Hytti yllättää iloisesti
Heti hyttiin tultaessa vanhat muistikuvat on todettava paikkansa pitäviksi. Juttu vaan on niin, että Gabriellan B2Large-hytti pyyhkii mennen tullen lattiaa Mariellan A-hytillä. Hytti on kaikin puolin paremmin varusteltu ja parivuode on sen suurin etu. Hytistä löytyy myös fööni, ei kovin hyvä, mutta fööni kuitenkin, ja on siellä televisiokin. Siinä on huono ja epävireinen kuva, mutta on se tv kuitenkin. Kaiken lisäksi hytissä on paljon enemmän tilaa!
Onhan se totta, että ulos sisähytistä ei näe, mutta tähän vuodenaikaan on tarjolla vaan mustaa näkymää. Ainakin nyt vaihdan näkymän seinään ja otan muut edut. Voi olla myöskin niin, että vinkunat ja ulinat vaivaavat ulkohyttiä enemmän, joten yön tullessa voi todeta hytin olevan myös huomattavan hiljainen. Sänky on mukava paksuine patjoineen ja pehmeine tuplatyynyineen. Siis kaikin puolin parempi hytti. Niinpä Gabriellan hytti on nimensä ansainnut ja Mariellan hytti ei ole hytti ollenkaan, vaan kajuutta. Näin on.
Seisova aamiainen ja matkaan
Aamiaiseksi seisova. Tällä kertaa emme enempää kommentoi sitä, mutta se on edelleen Viikkarin paras ravintolatuote hinta-laatusuhteeltaan. Vanhalla armeijan hokemalla mennään: ”Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi”. Jonot vetivät ja kaikki sujui mallikkaasti, aikaakin oli riittävästi, ei moitteita.
Tällä kertaa vaimo otti kaupunkiin mennessä bussin ja allekirjoittanut päätti kävellä. Näkee maisemia ja saa liikuntaa, näitähän turisti janoaa. Lisäksi sää oli loistava, Tukholman ensimmäinen kunnon kevätpäivä auringonpaisteineen ja +8 asteen lämpötiloineen. Ympäristö ei ole loistava, sillä kaupunki on kovien myllerrysten kourissa ja juuri nyt on vaikeaa saada kaupungista kauniita näkymiä valokuvattavaksi.
Kiipeilemässä
Laivarannasta kaupunkia kohti taaperrellessa saattoi nähdä suurella vaivalla ja riskilläkin oheisen kallioon tuhratun manifestin. Se osoittaa kertaheitolla vääräksi luulon, että ruotsalaiset ovat muka huumorintajutonta kansaa. Hauskaa on pidetty oman hengen uhalla, sillä usein juuri näin syntyvät ne parhaat jutut. Jokainen tajuaa pointin, töherrystä puhdistamaan määrätty onneton kaupungin virkamies on myös henkeä kaupalla, mutta hänellä ei ole yhtä hauskaa.
Samalle kalliolle voi kiivetä laillisestikin pitkin portaita, jotka nekin pistävät sydämen ja keuhkot koville, tätä kautta myös ehkä hengenkin. Ylhäällä oleva näköala kuitenkin palkitsee, kuten juttumme pääkuva todistaa. Kun kiipeilemään ryhdytään, voi jatkaa Katariinan hissille vievälle sillalle, joka on vielä astetta ylempänä. Homma kysyy oikeasti jopa jokin verran kuntoa, mutta on silti tavallisen talliaisen saavutettavissa. Hyviä kuvia ei kuitenkaan saa, koska kaikkialla on vain niitä työmaita. Pohjoismaiseen tyyliin sään ollessa loistava ja tupa turisteja tulvillaan kaikki on kiinni. Tulee niin kotoinen olo.
Lisää hauskaa
Kun huumorilinjalle päästään, aikaa olisi juuri ja juuri seuraavaan tivoliin. Nimittäin kuninkaanlinnan uljaaseen vahdinvaihtoon. Sinnekin mentiin työmaan kiertoteiden kautta. Tiedossa olisi mullistava militaarinen megaspektaakkeli. Tätä todistamaan oli tullut paikalle noin parisenkymmentä uteliasta turistia. Meilläkin on vastaava rituaali presidentin linnan edessä, sitäkin todistaa yleensä parisenkymmentä uteliasta turistia. Tivoleihin pätee se, että mitä suurempi tivoli, sitä enemmän hupia. Pohjimmiltaan tivoli on aina tivoli, joten paremmuus ratkaistaan yksinomaan koolla. Hiusverkkoarmeija pystyy juuri ja juuri parempaan esitykseen kuin kotoiset solttupoikamme. Tällä kertaa katsaus turistieksotiikkaan saa jäädä tähän. Budjettimatkailijalle voisi todeta lystin olevan myös ilmaista. Paitsi ruotsalaiselle veronmaksajalle. Heko heko!
Töhryjä
Kun kiertelee turistikujien ulkopuolella, voi panna merkille oudon yksityiskohdan, nimittäin pienen rähjäisyyden ja nuhjuisuuden. Asia ei sinänsä hämmästytä, sillä en ole koskaan uskonut sosiaalidemokratiaan. Ruotsi on sen mallimaa, jäljen ei kuitenkaan pitäisi olla silloin näin nuhjuista. Töhryjä ja roskia oli yllättävän paljon, ehkä lumi suli liian nopeasti.
Tukholmassa on edullista pysäköidä
Toisaalta syy miksi Ruotsi silti on meitä niin paljon edellä, voi myös perustua käytännönläheisyyteen. Viime kirjoituksessani panin merkille kuljetusten ja lastien purkamisen huomioimisen kaupungissa. Toinen meitä pidemmälle viety kädenojennus taloudelle on pysäköinnin edullisuus. Tukholmassa ymmärretään, että kauppakadut eivät täyty vain paikallisista asukkaista. Asiakkaita täytyy toivottaa tervetulleeksi myös keskustan ulkopuolelta, eikä ole keneltäkään pois, jos kaupungin keskustan tuntumaan voi jättää auton edullisesti parkkiin. Autoon mahtuu monta ihmistä lompakoineen ja autossa on tilaa myös ostoksille, ja niillähän ne paikalliset kaupat elävät.
Helsingissä on kallista
Helsingissä oli myös näitä edullisia kolmannen vyöhykkeen alueita, mutta ne on nyt poistettu ja muutettu kalliimmiksi. Meillä suunta on aivan toinen, ja hinnan maksavat yritykset. Hinnan maksavat myös kaupunkilaiset nousevina asumiskustannuksina. Kun kivijalkakauppa alakerrasta lopettaa, nousevat myös kiinteistön hoitokulut ja yhtiövastikkeet. Meillä on jo nyt keskellä kaupunkia ihan tyhjää ja kalliisti ylläpidettyä katuomaisuutta tyhjän panttina, kadun varressa ei ole yhtään mitään! Eikä ole muuten niitä kauppojakaan, Tukholmassa on.
Huonot kännykkäyhteydet
Toisaalta jotkut asiat ovat meillä paremmin. Meillä on vaimon kanssa tapana pitää aina toinen ajan tasalla ja soittelemme silloin tällöin, jos vaikka jompi kumpi tarvitsisi jotain apua. Yllätykseksemme soittelu osoittautui hankalaksi. Aluksi luulimme kyseessä olleen yksittäistapaus, mutta eipäs ollutkaan! Kännykkäyhteydet pätkivät koko ajan ja joskus puhelu ei yhdistynyt ollenkaan. Välillä puhelu meni ’tilttiin’ eli ilmeisesti kumpikin yritti epäonnistuneen soittoyrityksen jälkeen soittaa toiselle samaan aikaan takaisin. Ongelma vaivasi koko päivän. Varmasti loistava sää toi kaupunkiin tavallista enemmän porukkaa ja sitä ei myöskään tiedä, käykö puhelu tekemässä lenkin Suomen kautta.
Kun ongelma on läsnä pysyvästi, se muuttuu ärsyttävästä kiusasta merkittäväksi ongelmaksi. Kaupunkikierroksen lopussa sain vasta toisella yrittämällä vaimon langan päähän kellon ollessa jo kymmentä yli kolme. Muutama minuutti lisää ja hän olisi jäänyt rannalle ihmettelemään laivan mentyä menojaan. Tässä Suomipoika vie pisteet kotiin. Meillä ei kuukaudessakaan ole niin paljon häiriöitä kuin täällä yhdessä päivässä. Ei ole turhaa puhetta, että meitä suomalaisia hemmotellaan maailman parhailla viestintäyhteyksillä. Jo Ruotsiin meno todistaa, että näin se on.
Luonnon ihmeitä
Kuninkaan linnalta matka jatkui kanavan rannalle, jossa oli lintujen ruokintapaikka. Harvoin näkee näin paljon joutsenia ja tietysti myös niitä valokuvaavia turisteja. Pekka Pönöttäjän puiston läpi pääsi Norrmalmstorgille, johon kannattaa suunnata tekemään ostoksia. Minulla ei ole aavistustakaan kuka patsaan äijä on, mutta etukenoa riittää kuin William Shatnerilla. Nyt äijä sai suomenkielisen lempinimen Pekka Pönöttäjä, ties mitä ansiokasta sitten lieneekään tehnyt. Sitten vastaan tulee yhteiskunnan kääntöpuoli. EU tuliaisia löytyy kadun varrelta täälläkin. Poliisikaan ei asiaan viitsinyt puuttua, ilmeisesti paperityöt on jo tehty riittävän monta kertaa. Eihän tämä kivaa tietenkään ole. Jännä juttu, ettei näitä ongelmia saada poistetuksi täälläkään. Perusteluna on usein se, että jos autetaan kymmentä, kohta tulee 100 ja sitten 1.000 autettavaa, jne…
Norrmalmstorgin ostosaukio
Kyseisen aukion tunnistaa mutterikahvilasta helposti. Aukion ja siltä lähtevän Biblioteksgatanin varrella on pari mainitsemisen arvoista kauppaa. Sephoran kosmetiikkaliike myy merkkejä, joita meiltä on vaikeaa tai mahdotonta saada, sanoo vaimo. Minulla on yleensä tapana uskoa häntä, miksi en uskoisi nytkin. Poikittain vastapäätä on vanhaan elokuvateatteriin vasta helmikuussa avattu ravintolakeskittymä Eataly ja siinä on myös pieni kauppahallin tyyppinen myymälärypäs. Ympäristö on hieno ja porukkaa mukavasti. Ehkä se oli vähän liian ahdas ja tällä säällä siellä on kuuma. Aikaisemmin siinä oli vinyylilevyjä ja retrotavaraa myyvä Urban Outfitters, ihan jännä kauppa sekin. Suuntaus on kaupoista kuppiloihin täälläkin. Kontrasti näiden kahden kuvan välillä on aikamoinen, väliä vain satakunta metriä.
Vaatekauppa Cos on tutustumisen arvoinen, sieltä saa omintakeista ja yllättävän laadukasta käyttömuotia sopuhintaan. Varsinkin, kun alet pyörivät 50 % tasolla. Heillä on oma linja ja siitä joko pitää tai ei pidä. Täältä voi löytää vähän erikoisempaa päällepantavaa, jota Suomessa pidetään sitten seuraavana kesänä. Suomalaiselle tulee ongelmaksi se, että olemme ruotsalaisia suurikokoisempia, joten alesta ei yleensä riittävän isoa kokoa löydy. Yksi pusero kiinnosti, myyjän mielestä se sopisi varmasti minullekin. Nukenvaatekin sopii myyjän mielestä varmasti yhtä hyvin päälleni eli ei tullut kauppoja. Normaaliinkin hintaan tuotteet ovat ihan kohtuuhinnoissa. Vain miehille suunnattu H&M on sekin siisti, ilman kikattavia pikkutyttöjä, se on myös karvan Suomen tasoa halvempi ja karvalleen yhtä tylsä. Sisustus on kuitenkin korkeatasoinen, jota ei ehkä voi sanoa kaikista tuotteista.
Hyvää taustamusiikkia
Musiikin harrastaja ei voi olla pistämättä merkille erästä seikkaa Tukholman liikkeissä. Joka kaupassa soi muzakkina järjettömän hyvä musiikki. Monissa liikkeissä hyvä biitti saa viihtymään, jotta kappaleen kuulisi loppuun. Lopulta oli pakko kysyä yhdeltä myyjältä, onko kaikissa kaupoissa joku hyvä DJ, joka listan on laatinut. Heillä todellakin on kuulemma ihan ammattitiskijukat, jotka näitä miettivät. Olipa musa sitten vähän vanhempaa tai aivan viimeistä huutoa se on aina jumalattoman tyylikästä! Ja äänen voimakkuus on juuri kohdallaan, biitin kuulee, mutta niin kuuluu vielä puhekin. Tämä vaatii myös hyvää äänentoistoa, laitteisiin on satsattu. Kyllä huomaa, että Ruotsi on Abba-maa ja yksi menestyneimmistä Euroviisumaista!
Kellot kääntöön
Juuri nyt oli se viikonloppu, jolloin kellot käännetään kesäaikaan. Lukemattomat tutkimukset ovat osoittaneet koko käytännön olevan lähinnä älytön. Ja kunka vaikeaa siitä onkaan päästä eroon ja niinpä Ruotsikin siirtyi nyt kesäaikaan. Toisin sanoen he siis kääntävät kellonsa Suomen aikaan eli meidän ei nyt tarvitsi tehdä kelloillemme mitään.
Mitä tekee nyt tyhmä Suomi, kääntää tietysti kelloaan tunnilla eteenpäin, vaikka koko Keski-Eurooppa ruuvaa kellonsa Suomen aikaan! Jos emme kääntäisi kellojamme kesäaikaan, olisimme siis automaattisesti puoli vuotta samassa ajassa muun Keski-Euroopan kanssa ja meidän ei tarvitsisi tehdä asian hyväksi yhtään mitään! Vain suomalainen pystyy tähän, ai, mutta mehän emme enää saakaan päättää mitä kello täällä on, sen päättää paljon etelämmässä sijaitseva Bryssel.
Suurin osa Tukholman kaupungin kelloista, joiden ajan päättää myös Bryssel, kävi tietysti lehmänkellon aikaa eli ihan mitä sattui. Laiva kuitenkin lähtee ajallaan, joten tarkkana saisi nyt olla. Laivalla ei ollut mitään muistutusta siitä, että varmistathan nyt mitä kello on! Myös teleoperaattorit tarjoilevat kännykkään kellonajasta kukin omia näkemyksiään. Vaimon ja minun puhelimet kävivät eri Ruotsin aikaa.
Suositus: Tämä voi olla väärä viikonloppu matkustaa.
Toinen suositus: Pitäisiköhän se EU-jäsenyys ottaa uuteen puntariin. Tajusivatkohan ihmiset oikesti, mistä äänestivät ja minkä vallan antoivat meiltä suomalaisilta pois? Ei tarvitse matkustaa kuin Ruotsiin ja huomaa monia asioita, joihin EU ei tuonutkaan luvattuja parannuksia, mutta toi mukanaan kerjäläiset ja kadulla nukkuvat ihmiset. Nämä ovat vain huomioita, eivät mitään poliittista agitaatiota. EU on tuonut meille kyllä paljon hyvääkin, esimerkiksi parantanut ratkaisevasti ihmisoikeuksiamme. Tämä hyvä asia ei kuitenkaan vaikuta matkailuun, joten se kuuluu toiseen tarinaan.
Tapasin taiteilijan
Sergels Torgin rappusilla rupesin juttusille erään piirtäjän kanssa. Hän teki työmaahässäkästä taulua. Panin merkille heijastukset, jotka hän tavoitti hyvin, sekä torin vaikean kolmiokuvion hahmotuksen. Vesivärityötä ei juuri voi korjailla eli koko kuvan on oltava takaraivolla valmiina. Kävi ilmi, että hän olikin taidehistorian opettaja; no eipä ihme, hän oli taitava!
Taiteilija ei suostunut myymään teostaan, kun se oli ”vain luonnos”. Kerroin vähän sarjakuvastani ja annoin Uutisklubin kortin. Hän antoi luvan käyttää kuvaa tässä jutussa ja antoi oman korttinsa. Taiteilijat ovat kaikkialla samanlaisia, heidän mielestään työ ei ole vielä valmis eikä kelpaa myytäväksi. Jos joku on siitä kiinnostunut ja haluaisi ostaa sen, taiteilija ei kuitenkaan myy sitä. Nauroimme tälle toteamukselle yhdessä ja totesimme, että kyllähän siinä ’kunnon’ ammatti elämiseen tarvitaan. Hänen nimensä on Nina Johansson, harrastukseltaan urban sketcher, ja tästä pääset hänen sivuilleen (”Koska piirtäminen on hyväksi sinulle”): www.ninajohansson.se. Turistin elämään pitäisi kuulua myös paikallisten kanssa seurustelu, se on aina mielenkiintoista. Kieleksi kävi tankeroenglanti.
Taisin jo edellisessä jutussa todeta tämän tankeroenglannin tunkemisen joka paikkaan olevan näkyvä ilmiö myös täällä Ruotsissa. Ruotsin kieltä ei näy kohta missään, on vain englanninkielisiä kylttejä. Onko oikeasti niin, että oma kieli ei kelpaa markkinointiin?
Kiirettä pitää!
Soitin vaimolle, että lähden tästä köpöttelemään laivalle vähän etuajassa, kun siitä Slussenin työmaasta ei tiedä. Siippa siihen, että sinullahan on vielä kaksi tuntia aikaa, edes sauna ei riitä syyksi moiseen kiireeseen. Sanoin siihen, että kuulepas nyt, kello on jo yli kolme. Hänen kellonsa oli kaksi, kuten oli suurin osa kaupungin muistakin kelloista. Niinpä tuli pikamarssi satamaan, koska viimeinen bussi laivalle oli jo mennyt. Tästä puolisoni ei ollut iloinen, sillä naisilla on tapana tulla kaupungilta kantamusten kera.
Ohitimme sen Katariinan hissille vievän sillan uudelleen, kuvasta näkee kuinka korkealla se on. Paniikkia laivalle ei toki ollut, mutta pieni mahdollisuus puolison rannalle jäämiseen oli, entäpäs jos en olisikaan soittanut hänelle? Kantamukset otettiin meistä suuremman hartioille ja seurasi kovennettua taaperrusta satamaan. Eihän se pitkä matka sinänsä ole, mutta työmaat ja monet kiertotiet hidastivat kulkua merkittävästi eikä ole mukavaa juosta kelloa vastaan. Onneksi sää sentään suosi. ”PELLE”-kalliomaalaus tuntui nyt jo henkilökohtaiselta.
Hyvä sauna ja ei niin hyvä puhvetti
Koska hytissä on vain se yksi ahdas suihku, annoin sen vaimon käyttöön. Näin sain tilaisuuden käydä saunassa (ja siellä olevassa baarissa). Viikkarilla on hyvät saunat ja jos on aikaa, siellä kannattaa käydä. Tarjolla on mutkatonta perusmeininkiä ilman turhaa hienostelua. Höyrysauna ja porealtaitakin on. Itse suomalainen sauna antaa hyvät löylyt, vaikka joku moittikin löylyjä ’hengettömiksi’. Tämä ei ole mökkirannan sauna, yleiseksi saunaksi kaikki on mielestäni ihan ok. Saunan lauteilla tapasin kaksi miestä, jollaisia en ole koskaan elämässäni tavannut. Venäläisen, joka ei tiennyt kuinka Jokereille kävi perjantain KHL-pelissä Helsingissä ja amerikkalaisen, joka ei oikeasti tiennyt mitään NHL:stä! Baarista saunamatroonalta saa kaljan, jos on kiltisti.
Puhtoisina se ’Pelle’-kylttikin alkaa olla muinaishistoriaa ja ei kun soittamaan respaan seisovan kattauksista. Kotoinen ja turvallinen olo valtasi mielen, kun respa ei tiennyt onko kattauksia vielä 19.30 vai eikö ole. Niin, mistäpä hän sen olisikaan voinut tietää mitä 10 metrin päässä tapahtuu, varsinkin kun sattuu olemaan työvuorossa. Ei auttanut kuin mennä pikapikaa katsomaan. Jonoa riitti, joten jotakin siellä tapahtui. 19.30 kattausta ei järjestetty, mutta 19 kattaukseen oli hyvin tilaa, siispä sisään. Vaan eipäs mennäkään. Muuan neuvokas isä oli päättänyt järjestää lapsilleen oppitunnin rahan käsittelystä. Molemmat pojat saivat maksaa itse omat ateriansa kummankin ikään sopivalla taksalla. Hyvää kasvatusta, mutta yhden maksutapahtuman sijaan tulikin kolme maksutapahtumaa ja siellä oli kymmenen ihmistä jonossa. En syytä isää, lapsia pitääkin opettaa rahan käyttöön. Sormi osoittaa Viikkariin, sillä siinä oli toinenkin kassapääte valmiina käyttöön, jos olisi ollut ihminen sitä käyttämässä.
Tähän asti Gabriella on kerännyt pisteet kotiin joka erässä, mitä sisarlaivojen tasoon tulee. Nyt tulikin takapakkia, seisovan taso kun ei päätä huimannut, Mariellan pöytä oli ollut paljon parempi ja monipuolisempi. Mitään säväyttävää ei ollut tarjolla, mättöä vaan, ja osa vadeista oli tyhjää täynnä. Ravintola oli vain puolillaan, joten jonot kyllä vetivät, ruoka kun ei tuntunut maistuvan muillekaan. Varttuneemman ikäisellä tarjoilijalla oli mielipide perunan kuorista, jotka lautasen reunalla jäljiltäni olivat. ”Siinä menee nyt hyvät vitamiinit hukkaan”. Kiitos tarjoilijalle ruokavalistuksesta. Aion kuoria perunani silti vastakin, oli miten oli.
Snapsia sai pyytää, mutta nyt tuli reipas ja hyväntuulinen mies sitä tuomaan, hän oli osannut myös valmistaa sen hyvin. Snapsi oli jääkylmä, kuten lasikin. Gabriellan ravintolatarjonta on monipuolisempi kuin Mariellan ja kokeneet risteilijät ilmeisesti tiesivätkin, että täällä seisova pöytä ei ole oikea vaihtoehto. Itsekin olen nyt samaa mieltä, sitä voi huoletta välttää. Simpukoita kannattaa välttää matkoilla kaikkialla, yksikin pilaantunut pilaa myös matkan, en ymmärrä, miksi niitä tarjoillaan. Valokuvia en nyt ottanut, kun ei ollut mitään kuvattavaa. Laiva menee remonttiin, joten kuvat ovat niiltäkin osin heti vanhentuneita. Sama koskee saunaosastoa, jossa kuvaaminen muutenkin on vaikeaa järjestää kohteliaasti.
Tilava ja hyvin varusteltu verovapaa
Pienen toipumisen jälkeen verovapaaseen. Gabriellan myymälä on sisaralusta suurempi ja monipuolisempi eli nyt tulee taas niitä pluspisteitä. Tila antaa mahdollisuuden tehdä myymälästä avaran, siistin ja hyvin järjestetyn. Henkilökuntaakin oli riittävästi ja tunnelma leppoisa. Tarjouksissa ei ollut mitään säväyttävää. Vaimo tuli liikkeeseen ostoksille vasta kaupunkireissun jälkeen, joten löydöt oli tehty jo Tukholmassa. Siirryimme siis juomaosastolle.
Mukaan ei tällä kertaa tarttunut mitään ihmeellistä, sellaista joka kodin baarikaapin täydennystä vaan. Neljä koppaa kaljaa tietenkin myös matkaan mukaan. Viikkarilta saa uuden risteilyn, jos ostaa sopivasti. Ostorajat ovat nousseet, mutta paremman luokan reissu heltisi silti kassalta huumorin höysteeksi, vaikkei raja aivan tullutkaan täyteen.
Myönnän hermostuvani joskus pikkuasioiden tahmeudesta, toisaalta huomioin kyllä niiden sujuvuudenkin. Kaiken kaikkiaan laivan henkilökunnan palvelusta ei löytynyt moittimista, päin vastoin kaikki käyttäytyivät ihan mukavasti. Minä yritän muistaa ne perunan kuoriosassa piileskelevät vitamiinit…
Ne pienet asiat
Organisaation toiminnasta löytyy sitä vastoin puutteita. Tällä kertaa suurin miinus tulee siitä, että kellon kääntöä ei informoitu millään tavalla. Asiaa olisi voitu tauluin ja muistutuksin huomioida – en sano että paremmin – sillä nyt ei huomioitu mitenkään! Tämä tarvitsee tehdä vaan kahdesti vuodessa, eikä maksa mitään, saamatonta.
Seisovassa pöydässä on aina paljon sisäänpyrkijöitä lyhyen ajan kuluessa. Siinä on kaksi kassaa eli molempiin joku niitä hoitamaan. Pitkä jono käännyttää aina jonkun myös pois, tämän luulisi jo olevan opittu vuosikymmenten kuluessa. Toki tämä pitää huomioida joka ilta, eikä vaan pari kertaa vuodessa, silti vähän saamatonta.
Kun laivalta poistutaan, hissit ovat tietenkin koko ajan varattuja. Henkilökunnan ei pitäisi silloin kuskata niissä tiskejään ja hyllyjään. Siivoojatkin voisivat koneineen odottaa vartin, kunnes matkustajat pääsevät poistumaan. Oman työnkin voi aloittaa helpommin, kun laiva on jo tyhjentynyt, siinä on koko loppupäivä aikaa huoltoon. Ilmiö on aina ollut olemassa, mutta nykyajan tehoajattelu on vähän pahentanut sitä.
Siis: Ensin matkustajat ulos, sitten siivooja-armeija sisään. Jos minä jaksan odottaa vartin seisovan pöydän kassajonossa, lompakko kädessä, niin silloin siivoojakin ehtii odottaa saman ajan harja kädessään, kunnes lähden laivalta pois tieltä pyörimästä. Se tiski joutaa myös odottaa kuljetustaan vähän aikaa. Tätäkin on tehty jo aika monta vuosikymmentä. Kun näin on aina vaan, liekö tämäkin hiukan saamatonta?
Vai olisiko niin, että Viikkarilla tarvittaisiin jotain opetusta kellon käytössä? Kiirettä ei ole oikeasti olemassa, on vain huonoa ajanhallintaa.
Ei hullumpi reissu
Helsingissä parkkipaikan valinta oli hyvä peliliike, ainakin tällä säällä, vaikka vaatiikin sen puolen tunnin kävelyn. Toinen jää odottamaan ja toinen käy hakemassa auton, 34 euron säästö on vaivan arvoinen. Lämpötilaero Tukholman ja Helsingin välillä oli huima, noin 15 astetta. Helsingissä oli tujakka -7 asteen pakkanen kylmän merituulen höystämänä.
Taas on reissut heitetty ja ihan mukavaahan se oli. Gabriellasta jäi kokonaisuudessaan hyvä kuva tv-kuvaa lukuunottamatta. Vanhojen muistikuvien pohjalta väitin edellisessä kirjoituksessani sen olevan parempi laiva. Ja se on parempi laiva, oikeasti. Nyt se menee huoltoon ja palannee reitilleen entistäkin ehompana, toivottavasti mukavuus silti säilytetään. Mainitsemistani pikkuasioista ei tarvitsisi nillittää, sillä ne poistuisivat vain huomioinnilla ja paremmalla ajoituksella sekä pienellä skarppaamisella.
Tehtiinpä laivalle huollossa mitä tahansa, niin ainakaan kehnompana se tuskin reitilleen palaa. Mariella taas tuntuu jäävän vielä enemmän jälkeen ja Viikkarilla on Helsinki-Tukholma-reitillä entistäkin epätasaisempi tuotepari. Mikään ei silti estä käyttämästä sitä parempaa laivaa eli Gabriellaa.
Economy corner
Sitten kaikkien odottamaan talousosioon. Nyt oli ajatus tiristää hieman budjetista turhaa ilmaa pois ja katsoa, onnistuuko se. Peruskustannukset ja verovapaat ovat miltei eurolleen edellisen reissun tasoa. Ero tulee pikkujuttujen paketista. Parkki oli edellisellä reissulla huomattavasti kalliimpi. Lisäksi viime reissulla syötiin ylihinnoitellut hampurilaiset rökälekalliin veden huuhtomana. Edellisellä kerralla kaksi ihmistä käytti bussia. Ravintolassa juotiin pari drinkkiä. Tämä paketti kustansi viime reissulla 120 €.
Nyt parkkikulut olivat kohtuulliset 6 €, eikä hampurilaisia syöty. Hyttiin ei ostettu juotavia, eikä juotu baarissakaan. Vain toinen käytti bussia, joka on 11 € eli bussilippu on viime reissusta eurolla kallistunut. Toisaalta hampurilaiset korvattiin sämpylöillä, jotainhan sitä on syötävä ja maksoivat 13 €, sauna oli 16 € kaljoineen ja uimahousuineen. Pelikone nieli sekin muutaman euron. PAFin pelit ovat jopa Veikkausta ahneempia, niissä ei voi voittaa. Suurin osa koneista lojuikin tyhjän panttina, asia on siis yleisesti tiedossa. Täällä kirjoitetaan asioista omiin kokemuksiin nojaten, joten on pakko vähän pelata todisteeksi. Jos olisimme voittaneet jackpotin, kyllä sekin mainittaisiin.
Lopputulos on se, että niuhotus puri aika hyvin. Tämän nipotuspaketin kulut olivat 51 € eli säästöä kertyi mojovasti. Ero kuluissa oli peräti noin 70 €, yllättävän paljon. Risteillä voi siis halvemmallakin, huomattava osa säästöistä kertyi apostolinkyydeistä. Kuljetuskustannukset ovatkin koko ajan nousussa ja niissä säästäminen kannattaa. Käveleminen kohottaa myös kuntoa, toisaalta enemmän kuluu myös aikaa.
Muut kulut ja myös säästöt maista ostettuihin tuotteisiin ovat suunnilleen yhteneväisiä edelliseen reissuun. Nyt ostettiin kyllä vähän eri tyyppisiä tuotteita, niin laivalta kun kaupungiltakin. Oikeasti niistä kertyy suhteessa enemmän säästöä Suomen hintoihin nähden, joten netto lienee parisen kymppiä vielä tätäkin suurempi. Jos tästä eteenpäin niuhottaa, homma ei ole enää kivaa ja on paras jäädä suosiolla kotiin. Toisaalta, ainahan tämä kotiolot voittaa. Uutisklubin talouskatsaus päättyy tähän. Niin päättyy juttummekin, mutta ei tässä vielä kaikki. Vaimo kertoo omassa osiossaan ostostärppejä Tukholmasta, niistä voi löytyä hyviä vinkkejä.
