Moni varmaan muistaa mainion rallielokuvan Bensaa suonissa ja samannimisen kappaleen, jonka Rauli ”Badding” Somerjoki esitti. Kehä ykkösellä jokainen voi nyt ajella nuoteista kuin ”teiden Rubinstein”. Vain noin kilometrin matkalle tienpitäjä on järjestänyt oikein kunnon erikoiskokeen, joka koettelee niin autoa kuin kuskiakin. Edes niitä kameroitakaan ei tarvitse pelätä, sillä tällä pikataipaleella nopeus pysyy taatusti alle sallitun.
Yhtä siellä ei näy, kuopan merkki on poissa
Kehä ykkönen lienee yksi koviten kuormitettuja ajoväyliä Suomessa, joten silloin on lupa odottaa tien olevan hyvässä kunnossa. Kun lukemattomiin kameroihin on riittänyt rahaa, soisi kuoppienkin saavan asianmukaisen korotuksen. Näin ei tietenkään ole. Vaikka mennään pitkälle kevättä, ammottavat montut vaanivat autoilijaa keskellä tietä. Ja mikä ihmeellisintä, isoja, sisuskaluja täräyttäviä kuoppia riittää peräti neljä kappaletta vain kilometrin matkalla.
Suomessa on muutamia liikennemerkkejä, jotka ovat tavallaan pannassa. Yksi niistä on kuopan merkki, jota tässäkään kohdassa ei tietenkään löydy. Ne muut merkit ovat etuajo-oikeutta osoittava merkki ja P-merkki, joka yleensä korvataan pysäköintikieltomerkillä ja sen alle laitetulla lieventävällä kyltillä. P-merkki toivottaisi autoilijan tervetulleeksi, kun taas kieltomerkkiin sisältyy piilotettu paheksunta. Suomi onkin tällaisten paheksuvien piiloviestien luvattu maa. Mutta hei, nyt me ajellaan!
Tien kaistajako
Kaikki tässä esitetyt montut ovat reunimmaisella ns. hitaamman liikenteen kaistalla, mutta noin puolet matkasta tarjolla on vielä neljäskin kaista. Tien keskialueelta laskien tieosuuden ajokaistat ovat järjestyksessä 1: ohituskaista, 2: henkilöautoliikenteen kaista, 3: raskaan liikenteen ajokaista eli se, jossa kuopat ovat. Ja sitten on vielä osan matkaa käytettävissä oleva ryömäri pusikon vieressä.
Annamme tässä ajonuotit Hämeenlinnantien liittymän kohdalta länteen päin jatkavan autoilijan kujanjuoksuun aina Konalan eli Vihdintien liittymään saakka. Taival vasen, antaa mennä vaan!
On muistettava, että tämä ei ole moottoritie eikä edes moottoriliikennetie, vaan aivan tavallinen maantie. Aluksi saa luikutella mäkeä alas ihan rauhassa, mutta jo ennen Kaaren kauppakeskusta on syytä valpastua ja pudottaa ajonopeutta.
Erikoiskokeen alku
Ensimmäiseksi tulee yllätys jo heti yläkuvan kyltin jälkeen ja tästä alkaa kilometrin pituinen erikoiskokeemme. Tämä kuoppa kannattaa väistää reilusti oikealta tai vaihtaa hetkeksi kokonaan ryömärille, koska se on vielä tässä käytettävissä.
Moni ei silti käytä tätä mahdollisuutta, koska tietää pari tosiasiaa. Jostain syystä ryömäri loppuu suoran puolivälissä ja suomalainen autoilija ei pääsääntöisesti anna tilaa omalle kaistalleen pyrkivälle. Vaikka tässä käsitellään kriittisesti tien huonoa kuntoa, myös meidän autoilijoiden käytöksessä on parantamisen varaa. Ainakin suurkaupungeissa meidän pitäisi oppia ajamaan kuin saksalaiset. Jos ajat Hampurissa asuntovaunu perässäsi ja laitat vilkun päälle, pääset neljän kaistan yli tuosta vaan! Ei onnistuisi meillä.
Jatkoa seuraa heti
Tässä ajassa olemme ehtineet jo vastaavanlaiselle kuopalle numero 2, joten aivan heti ajolinjoja ei kannata muuttaa.
Päällystevaurio ulottuu tässäkin jo edeltävään kerrokseen saakka, joten tähän ei kannata ajaa, siinä tekarit saavat kyytiä.
Tien urasyvyys tällä alueella on melkoinen ja kaipaa pikaista korjausta.
Erikoiskoe: soratieosuus
Sitten voisimme leikkimielisesti sanoa erikoiskokeemme muuttuvan ”soratieosuudeksi”. Ryömäri on juuri päättymässä, eikä sille kannata enää väistää.
Edessä on kuoppa numero 3, jota ei voi väistää oikeastaan mihinkään muuallekaan, sillä kyseessä on kaksoiskuoppa! Kun tienpitäjä palvelee, se palvelee kunnolla ja varmistaa ajon ainakin toiseen kuopista.
Nyt olisi hyvä katsoa, voisiko koukata hetkeksi aivan keskikaistan tuntumaan, näin renkaat ja ripustus säilyvät ehjänä tässäkin.
Mutkapikataival
Tällä lyhyellä suoralla ajavat tuntevat melko hyvin tämän tienpätkän ongelmat. Kuopalla 4, joka on jo vaarallisen syvä, voidaan nähdä autoilijoiden nokkeluus. Jono kiertää kuopan tyylikkäästi ”ulkokautta” kuin kartturin avustamana.
Ongelmakohdan jälkeen ajolinjat vakiintuvat tuttuihin syviin uriinsa. Minkä ihmeen takia ryömäri ei jatku seuraavaan liitymään asti, kun kaistaa tarvitsisi jatkaa vain muutama sata metriä?
Luetaan tien nuotteja
Ruuhka-aikana tällainen tien lukeminen onkin ainoa vaihtoehto, koska monttu pujahtaa edellisen auton alta näkyviin hyvin pienellä varoitusajalla. Totesin jopa kuorma- ja pakettiautojenkin väistävän, silloin kun tila sen niille mahdollisti. Rekkakuski ei kuopista paljon piittaa, eikä edes voisi niitä järkevästi väistääkään. Tien epätasaisuudet kuluttavat kalustoa tietysti pitkän päälle rekoissakin, joten nämä lisäkulut on pakko lisätä kuljetuskustannuksiin.
Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan?
Huono tienpito sopii vielä huonommin yhteen nykysuuntauksen kanssa, missä suositaan pieniä ja ekologisia autoja. Näissä autoissa on myös pienemmät maavarat ja pyörät. Jokainen kuoppa tuntuu luita myöten.
Moottoripyöräilijällä on vain kaksi pyörää, joten he eivät ehkä enää selviäkään kuopista pelkällä ajoneuvon rikkoutumisella, vaan voikin tulla elinikäinen vamma tai mennä henki.
Mutta näihin kylmiin ”sinivuokkoihin”, peltipoliiseihin, kyllä riittää rahaa ja vaikka niiden tarkoitus on ilmiselvästi olla ylimääräinen autovero, niin tällä pätkällä ne ovat rahan tuhlausta. Tällä suoralla ei ajeta sataa, eikä edes sitä alun perinkin naurettavan alhaiseksi määriteltyä 80 km/h nopeutta, näin on näreet.
Tässä olivat nuotit autoilijoille Kehä ykkösellä välillä Hämeenlinnantie-Vihdintie. Nyt jokainen voi niistä soitella kuin ”teiden Rubinstein”. Muista kuitenkin, ettei ratissa ole liikaa klappia, sillä silloin tuodaan pappia.
Mitä nyt pitäisi tehdä?
Tyhmään kysymykseen tyhmä vastaus: tie on viipymättä korjattava ja jos autosi rikkoutuu, hae korvauksia! Myös onnettomuustilanteessa voi tarvittaessa vedota tien huonoon kuntoon, jos se on ollut onnettomuuden syy tai osatekijä. Myös autoliiton ja moottoripyöräjärjestöjen on vihdoinkin terästettävä otettaan. Jopa ekoautoilijat ovat kerrankin tässä samassa veneessä.
Siihen asti tiellä huomiota vaativien asioiden tärkeysjärjestys on nykyään tämä:
1. Kyttää kuoppia!
2. Varo kameroita!
3. Huomioi muuta liikennettä, jos vielä ehdit.
Oikeasti kolmosen pitäisi olla ykkönen, nyt turvallisuus jää viimeiseksi.
Miksi näitä liikennekirjoituksia oikein tulee?
Alun perin ryhdyin kirjoittamaan liikenteestä siksi, että siitä ei juuri kirjoiteta ratin takana istuvan henkilön näkökulmasta. Tietysti ammattilehdissä asioita käsitellään, mutta leviävätkö mielipiteet ja ehdotukset niistä suuren yleisön keskuuteen ja lukeeko kukaan päättäjä niitä? En ole yhdistysihminen, eikä minulla ole aikaa vaikuttaa niiden kautta. Toivon, että joku autoalan toimija, mieluiten ammattipuolelta, tuntisi läsnäolonsa Uutisklubissa mielekkääksi ja tulisi esittelemään omia näkemyksiään aiheesta.
Parannuksiakin on jo tullut
Päätavoitteeni on kuitenkin saada aikaan parannuksia. Yllätys, yllätys, aika lyhyessä ajassa niitä onkin jo tullut. Artikkelissani Huokausten silta moitin nopeusvalvontakameroita ja erittäin alhaista nopeusrajoitusta ennen Leppävaaran Mestarintunnelia; pidin kohtaa sakkoansana. Rajoitus oli tuolloin 60 km/h, mutta jonkin aikaa artikkelini ilmestymisen jälkeen se on nostettu 70 km/h. Emme voi tietää oliko se sattumaa, mutta emme voi myöskään tietää, köröteltäisiinkö kohdassa edelleenkin 60 km/h ilman asiasta kertonutta artikkelia. Helsingin Lauttasaaren tiestön vaarallisen huonoa kuntoa kommentoivan artikkelini jälkeen sama paikka paljastuu nyt lumen alta hyvässä ja turvallisessa kunnossa.
En tiedä lukeeko joku asioista päättävä näitä kirjoituksia, mutta luki tai ei, juuri tähän näillä artikkeleilla pyritään, joustavaan ja turvalliseen liikenteeseen, joka hyödyttää kaikkia tielläliikkujia.
Ja näitä artikkeleita tulee vielä lisää.
PS. Jos joku on onnistunut välttymään kuulemasta Baddingin mainiota kappaletta Bensaa suonissa, kappale löytyy Youtubesta.
