Taas on se aika vuodesta, jolloin värekarvat pannaan ojennukseen ja tärykalvot kiristetään tiukalle. Alabasterikorvat kiillotetaan niin että säihkyy ja… singahdetaan HiFi-messuille! Jokainen hyvästä äänentoistosta kiinnostunut kohtaa kaltaisensa täällä. Jokaisella on oma päämääränsä, yksi etsii parempia kaiuttimia, toinen elämää suurempaa äänirasiaa ja kaikki saavat kuunnella hyvää musiikkia loistavista laitteista.
Messuille
Nyt lähdin HiFi-messuille pitkästä aikaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Autoilijaa pelotellaan parkkiongelmilla, mutta messut ovat poikkeus. Parkkipaikka löytyy hallista kohtuullista korvausta vastaan eikä jonoja ole, jos ei säntää paikalle heti avaamisajankohtaan. Itse jätin auton kauemmas Messukeskuksesta, jotta sain vähän liikuntaa ja säästin parkkikuluissa. Yrittäjä pääsee messuille yleensä kutsuttuna, joten kohtuuhintaista hupia olisi tiedossa siltäkin osin. Lippua ei otettu portilla pois, pääsisinkö siis uudelleen seuraavana päivänä? Minulla menisi koko päivä hifi-messujen puolella, enkä ehtisi Habitaren puolelle ollenkaan, tänne kun ei tulla hössöttämään.
Kohti parempia aikoja
Lamakausi oli pitkä ja ehti niittää messut varsin vaatimattomiksi, eikä tunnelmakaan aina ollut kovin valoisa, siksi muutama vuosi olikin jäänyt väliin. Nyt on selvästi toinen ääni kellossa ja hifi-messuilla myös kellot soivat kirkkaasti. Tunnelma on odottavan positiivinen ja ihmiset hyvällä tuulella.
Nousua odotellessa
Valitettavasti moni laite oli vain esillä, mutta ei soinut ja valitettavasti kun soi, Yellosta ei päästä vieläkään eroon. Yllättävän monta naamatuttua tapasin myöskin, sedät jaksaa heilua aina vaan. Ala vanhenee ja missään ei tainnut löytyä yhtään naista laitteita esittelemässä, eikä juuri katsomassakaan. Jossain vaiheessa tyylin on muututtava, ukot eivät riitä pitämään alaa pystyssä enää kauaa. Usko tulevaisuuteen pitkän alakulon jälkeen oli silti kaikkialla havaittavissa. Niin myyjät kuin potentiaaliset ostajatkin olivat hyvällä tuulella. Vaikka moni vanha yritys on sortunut elon tiellä, nyt tulee myös pitkästä aikaa tyhjiötä täyttämään uusia yrityksiä uusin tuottein.
Haamupiano
Tämä hauska flyygeli saa aloittaa. Piano soittelee itsekseen ja koskettimien ja pedaalien liikkeet voi nähdä. Idea on se, että pianoa soittaa joku nimeltä mainitsematon oikea pianisti ja joskus taustalla on jopa bändikin! Netistä voi imuroida lisää biisejä ja näin saat kotiisi huippupianistin. Tietysti masiinaa voi oikeastikin soittaa ja siitä löytyy jopa syntikka! Kerrassaan veikeä peli asiallisen veikeään henkilöauton hintaan. Kaikki tykkäsivät tästä mainiosta flyygelistä ja vastaavan saa myös pystypianona. Tässä kerrankin tuote, joka maksaa enemmän kuin asunnon neliö sen alla.
Uudet yrittäjät ja uudet laitteet
Seuraavaksi esimerkki uusien yrittäjäjien tuoteideoista. Nyt on taas ryhdytty tuomaan maahan erikoisempia musiikkilaitteita, jotka vaativat vähän tilaa eli siis vanhoja kunnon pakettistereoita. Laitteilla on hintaansa ja kokoonsa nähden hyvänä puolena kohtuullisen mukava ääni. Ne eivät ole 80-luvun kitiseviä muovilaatikoita rämisevine kaiuttimineen. Nämä kelpaa tyylinsä puolesta laittaa esille sellaisenaan ja ne ovat helppokäyttöisiä, mutta kääntöpuolena on kapea stereokuva. Toisaalta jos johonkin laitteen osaan tulee vika tai haluaisi parantaa jotain osa-aluetta, ei voi tehdä niin, koska koko vehje on yksi ja sama kokonaisuus. Kunnon kultakorva saa mielestään erillislaitteista paremman vastineen rahoilleen. Monelle tällainen laite kuitenkin riittää ja onhan tämä puukuorinen piikkijalka hienon näköinen, joten se tuottaa iloa myös silloin kun se ei soi!
Ennen oli ennen ja nyt on nyt
Onhan se pakko myöntää, että messut ovat vanhoista hyvistä ajoista edelleen vain kalpea muisto. Nyt esillä ei ole tavalliselle kengänkuluttajalle oikein mitään ja videopuoli loisti poissaolollaan. Ei näyttöjä eikä videotykkejä, eikä kameroitakaan. Myös moni kotimainen kaiutinvalmistaja oli jäänyt pois, ainakin omalla osastollaan. Voi olla, että messut menevät takaisin juurilleen ja keskittyvät pelkkään ääneen, kun esim. otsikkokuvan vinyylisoitin maksaa noin 4000 euroa. Messuilla oli onneksi pari levykauppaakin, joten soittimeen saa mukavasti levyjä samalla reissulla. Äänenlähteenä olikin kuin yhteisestä sopimuksesta kaikilla osastoilla vinyyli, edes CD:tä en tainnut nähdä missään. Trendi esittää musiikkia nettipalvelimista oli sekin sivuutettu, osin äänenlaadun, mutta ehkä myös tekijänoikeuksien takia.
Kunnon laitteita kuuntelemaan
Olipa fyrkkaa tai ei, kuunnella saa ilmaiseksi. Seuraavaksi päädymme oheisen kokoonpanon äärelle. Jos et ole käynyt tällaisilla messuilla, menettely on seuraava. Maahantuoja laittaa koneet valmiiksi ja järjestää huoneeseen asiallisen määrän tuoleja. Sitten valitaan huolellisesti hyvin äänitettyjä täyden dynamiikan kikkailemattomia vinyylejä ja aletaan soittaa. Oman kotiarkiston levyäkin voi kuunnella, jos muistaa ottaa lempilevynsä mukaan. Entä soiko tällainen auton hintainen laitteisto hyvin? Kyllä soi, en löytänyt mitään huomauttamista äänen laadussa, en niin mitään. Ottaisin nämä heti kotiini.
No onko se hyvä?
Peseekö tällainen laitteisto kotivehkeeni? Kyllä pesee, mutta ei niin paljon kuin hintalappu antaisi odottaa. Kallis systeemi vaatii aika kovaa äänenpainetta, jotta sen edut tulevat kunnolla esiin. Idea on oikeasti se, että orkesteri on huoneessasi ja soittaa alkuperäisellä äänen voimakkuudella. Kerrostalossa ei voi soittaa niin kovaa ja ei sitä loputtomiin jaksa kuunnellakaan. Jos äänen voimakkuutta lasketaan, hintaero ei enää kuulu niin voimakkaasti eli ero tasoittuu dramaattisesti. Lisäksi äänen laadun ero loistavan vinyylisoittimen ja hyvän, silti kohtuuhintaisen cd-soittimen välillä on lähinnä kuulijan korvissa. Vinyylilevyn äänen luonnollisuutta ja pehmeyttä cd-levy ei tietenkään voi tarjota ja eron kyllä kuulee. Kaikille messujen laitteistoille on ominaista kohinattomuus ja äänen samettinen pehmeys, kalliitkaan digitaaliset kotilaitteet eivät sitä usein tavoita.
Huoneen merkitys korostuu
Toisaalta tällaiset hienot vehkeet tuovat kuuntelutilana toimivan hotellihuoneen ongelmat esiin. Sitä ei ole tarkoitettu tällaisten laitteiden esittelyyn, vaikka lattialla olisikin matot, mistä esittelijälle kiitos. Lisäksi kiire on tullut vieraaksi myös hifi-messuille. Jos menee kuuntelemaan näin hienoa kokonaisuutta, pitää varata aikaa usean kappaleen verran. Näin upeat laitteet tarjoavat niin hienon erottelun, että yksikin ihminen kaiuttimen ja kuulijan välissä on korvin kuultavissa. Jopa väärällä tuolilla istuminen vaikuttaa kokemukseen. Tässä systeemissä kaiuttimet ovat itse asiassa hyvin kohtuuhintaiset, ne ovat vain kolmanneksen kalliimmat kun itselläni. Soivatko ne tämän kolmanneksen paremmin? Luultavasti soivatkin, niissä on lämmin ja ilmava, puumainen sointi, joka on todella miellyttävä. Kyseisen hintaiset kaiuttimet ovatkin vielä tavallisen ihmisen tavoitettavissa ja digitaalitekniikalla laitteiston hinnan saa hyvin puristettua alle kympin. Voin kuitenkin vakuuttaa, että tässä rahalla saa ja hevosella pääsee! Tällä kertaa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että systeemi ei sovi sisustukseeni.
Ikuinen etsintä
Mikä on tällaisten messujen tarkoitus, eihän suurimmalla osalla kävijöistä ole varaa suurimpaan osaan esitellyistä tuotteista? Tietysti tämä on harrastus, silloin ei aina hintalappu ole päällimmäisenä mielessä. Oikeasti ihmiset ovat matkalla, he etsivät täydellistä äänentoistoa, vaikka tietävät hyvin, ettei täydellistä ääntä ole olemassa. Nykyiset huippulaitteet kyllä toistavat äänitteen virheettömästi ja ne tuovat kuuntelutilaan jokseenkin sen kokemuksen, joka konsertissa tai studiossa on vallinnut. Silti tulos ei ole aivan sama, sillä täydellinen äänentoisto on rakennettava täydellisen hiljaisuuden päälle. Sitä kutsutaan täydeksi dynamiikaksi ja se vaatii juuri sen täydellisen hiljaisuuden, jota taas ei voi oikeasti kotioloissa mitenkään saavuttaa.
Nomadi jatkaa…
Olen käynyt ns. kaiuttomassa huoneessa, jossa on täydellinen hiljaisuus täydellisen äänentoiston pohjaksi. Jos sinne veisi edellä kuvatun hienon laitteiston, olisi jo aika lähellä. Loppuisiko täydellisen äänen etsintä? Ei loppuisi, sillä kaiuttoman huoneen täydelliseen hiljaisuuteen tulee oman suoliston aiheuttama särö ja se pilaa äänentoiston sielläkin, eikä näin ollen olisi vieläkään perillä. Niinpä puhdasta ääntä etsivät hifi-nomadit jatkavat loputonta matkaansa ja he ovat messuilla taas ensi vuonna. Ehkä esillä on silloin vieläkin parempia laitteita?
Mitä jäi käteen? Se, että perille pääsy ei olekaan niin tärkeää kuin itse matka, ja se tässä onkin niin älyttömän kivaa!
© Teksti ja kuvat: Pauli Kinnunen
