Jokainen lienee pelannut hauskaa lasten korttipeliä ”Hullunkuriset perheet”. Siinä keräiltiin pelikortteihin painettuja hullunkurisia perheenjäseniä. Äiti ja isä sekä muutama lapsi, vähän hassun näköisiä, mutta ihmisiksi tunnistettavia kuitenkin. Kun perheitä saatiin riittävästi kasaan, voitti pelin ja sai hyvän mielen. Helsingissä ajellessaan aikuinenkin pääsee pelaamaan hieman samantyyppistä peliä: ”Hullunkuriset liikennemerkit”. Sitä peliä pelaamme nyt.
Siltasaarenranta
Hullunkurinen liikennemerkkipari
Siltasaarenrannassa odottaa lyhärimme ensimmäinen kumma liikennemerkkipari. Juttumme aloituskuvaa tarkemmin katsellessaan huomaa jännän yksityiskohdan. Ensiksi mielenkiinto kohdistuu autoilijan kannalta iloiseen yllätykseen. Etualalla oleva merkki todellakin sallii pysäköinnin arkisin klo 17 jälkeen, hurraa! Aika avokätistä Helsingiltä, nyt ulkopaikkakuntalainenkin pääsee ostoksille ja elokuviin, kunhan vain malttaa odottaa kellon kolahtavan 17. Tarkempi tutkimus osoittaa kuitenkin, että tämä on vain silmänlumetta, kaupunki suhtautuu autoilijaan tässäkin yhtä nuivasti kuin muuallakin.
Kuka tähän sopii?
Katsokaapa oheista kuvaparia. Päälikuva esittää tien Pitkänsillan puoleista osaa. Tähän ei kyllä mahdu minkäänlaista autoa. Tuskin edes mopoauto sopisi tähän. Keltainen väri kieltää pysäköinnin ilman muuta, siihen ei parane osua, joten tämä pätkä menee hukkaan. Kyseinen ovi on kuitenkin ihan tavallinen rappukäytävän ovi. Se ei ole porttikonki, joten keltainen viivan tarkoitus on outo. Sakkoansa?
Seuraava kuvamme näyttää rannan puolelta katsottuna kadun koko tilanteen. Ehkä juuri ja juuri vasemmalle puolelle keltaista viivaa sopisi pikkuruinen Smartti? Ilman välissä olevaa keltaista viivaa tähän voisi pari autoa mahtuakin.
Näin olemme saaneet kasaan yhden hullunkurisen liikennemerkkikaksikon. Onko se vielä perhe, jääköön jokaisen mietittäväksi. Hullunkurinen se kuitenkin on, eikä tähän kannata autoaan jättää, sakot tulee varmasti. Oudon pätkän jälkeen alkaakin sitten maksullinen osuus.
Unioninkadulla vielä kummempaa
Mystinen juna
Keskustassa Unioninkadulla on outo liikennemerkki: ”Ei koske turistijunaa.” Siis mitä?! En ole koskaan nähnyt Helsingissä turistijunaa, tiedättehän sellaista traktorin vetämää häkkyrää, jota minijunaksikin kutsutaan.
Helsingissä sellaisella ei voisi edes liikennöidä, sillä pienen junan pienet pyörät jumittuisivat Helsingin katujen suuren suuriin kuoppiin. Sitä paitsi tällainen juna olisi mukulakivikaduilla aivan luokattoman epämukava, ei kukaan ajaisi sillä.
Kadonneen turistijunan arvoitus
Ehkä lienee käynytkin seuraavasti. Joku on esittänyt kaupungin viherpiipertäjille tällaista junahanketta sillä ehdolla, että sille saa sitten parkkipaikan veronmaksajan piikkiin.
Niinpä tällainen parkkipaikka on pikimmiten varattu, mutta junaa ei ole koskaan tullut. Vai onko sellainen juna jossain olemassa, mutta on vain niin pieni, etten ole huomannut sitä?
Tavallisia parkkipaikkoja tässä ei enää ainakaan ole, se on varma juttu ja sen kyllä huomaa. Tämä tässähän ei liene juna?
Lämmintä kehä ykkösellä
Lämmönsiirtimelle tässä ajellaan…
Kehä ykkösen vieressä, lähellä Malmin liittymää on remontin alla kävelytie, jonka varrella on hauska liikennemerkki. Oheinen kuva havainnollistaa sen. Ajo on kielletty, paitsi jos ajaa lämmönsiirtimelle tai kulkee mopolla.
Mille ihmeen lämmönsiirtimelle ja mitä paikalla sattumalta kehän liikennettä vahtiva konstaapeli mahtaisi sinne suuntaavalta autoilijalta kysyä?
”Päivää, sitä vaan körötellään ajoneuvoilta kielletylle tielle.”
”Ei ollenkaan, lämmönsiirtimelle tässä ollaan matkalla.”
”Olettekos muka huoltomiehiä, kun isoäitikin näyttää olevan matkassa?”
”Kuulkaas konstaapeli, en ole huoltomies ja oikeasti en edes tiedä mikä on lämmönsiirrin.”
”Niin, että sitä katsomaan on tultu koko perheen voimalla?”
”Juuri niin, en ole koskaan nähnyt lämmönsiirrintä, eivätkä ole lapset eikä mummokaan.”
Mitähän lainvalvojamme nyt tekisi, liikennemerkki ei kerro mitään ajon tarkoituksesta.
Samaan aikaan tapahtumapaikalle päristelee myös mopo…
Peli, jota ei voi voittaa
Kun Helsingissä pelaa hullunkurisia liikennemerkkejä, ei voi voittaa ja saa palkinnoksi vain hämmentyneen mielen ja vieläkin vähemmän parkkipaikkoja. Toisin kuin Hullunkurisia perheitä, tätä voi pelata loputtomiin, sillä näitä löytyy vielä paljon lisää.
© Teksti ja kuvat: Pauli Kinnunen