On Uutisklubin ensimmäisen levyarvostelun aika. Periaatteessa oikea sana olisi ehkä kirjoitus. Lukijan on syytä myös olla tietoinen siitä, että tunnustaudun ”lanaajaksi”. Tämä juttu on siis vähintäänkin puolueellinen. Lanaajalla ei tarkoiteta tiehöylän kuskia, vaan LDR:n musiikista pitävää persoonaa, jos joku ei tiedä. Nyt sinäkin tiedät, Uutisklubin lukijat tietävät asioita toki muutenkin muita enemmän.
Lana Del Reyn viides studioalbumi on täyttä tavaraa
Edellinen levy Honeymoon ehtikin vanheta levylautasella puolitoista vuotta ja hyvin se on siellä viihtynyt. Se lienee silti yksi vaikeimmin lähestyttäviä pop-levyjä vähään aikaan. Pienestä epätasaisuudestakin sitä voisi syyttää. Itse ajattelin sen olevan lähinnä jonkinlainen anteeksipyyntö faneilta uran alkuaikojen pikku mokien ja väärinymmärrysten johdosta.
Lana on yksi ensimmäisiä täysin nettiajan kasvatteja. Levyt ja biisit saa nykyään kyllä helposti esille. Toisaalta se, miten ne siellä esitetään ja minkälaisin tarinoin höystettynä, on nuorelle ihmiselle vaikea yhtälö. Vaikka onkin pappa, joka ”betalar”, loka lentää varmasti, jos ja kun jää kiinni tulkinnanvaraisista nyyhkytarinoista, ja se olisi parkkiintuneellekin artistille raskasta.
Honeymoon-levy oli anteeksipyyntö faneille
Alkuaikojen soppa haluttiin painaa lopullisesti unholaan Honeymoon-levyllä. Mitäpä muuta ankea Don’t let me be misunderstood -coveri olisi ollut? Jos pöytä on nyt puhdas, synninpäästö on ansaittava ja se ansaitaan vain laittamalla pöytään parempaa. Puolentoista vuoden odotus on ohi ja nyt tarjolla on Lust for life.
Ja ei kun kipinkapin levykauppaan
Levyliikkeen tunnelma on jäljittelemätön ja tuli asiaakin keskustaan. Myös kääreen repiminen ja uuden levyn asettaminen soittimen kitaan ensi kertaa on riitti, jota netti ei voi koskaan korvata. Myönnän, että tsekkasin netistä muutaman biisin, mutta jäin odottamaan, että saan oikean levyn käsiini. Tuen mielelläni artistia ostamalla aidon levyn ja samalla saan jotain oikeasti omakseni.
Missä laulujen sanat?
Alku on hankala, levyn kansi on kehno. Huonolukuinen punaisella painettu ja pienikokoinen fontti. Eikä laulujen sanoja missään! Lana menee aina sisältö edellä, mutta varsin tavanomaisen kuvituksen sijaan olisin mielelläni katsellut laulujen sanoja. Raitoja on 16, missä on numerointi? Mitä tämä on? Sisällön olisi nyt todellakin syytä olla kohdallaan!
Pannaan levy pyörimään
Levy on loistavasti äänitetty ja miksattu, ei mitään virheitä. Dynamiikka on pop-levylle ominainen, eikä erityisen säväyttävä. Ei missään nimessä täyden dynamiikan levy. Tällä pyritään siihen, että levyä olisi helppo soittaa huonommillakin laitteilla. Vastaavasti meikäläinen kokee pientä ohuutta äänessä. Vivahteita silti löytyy, ne ovat vain vähän tasapaksuja. Suuressa maailmassa osataan myös hyvin herkkä tyylilaji, solistin äänen voimakkuuden asettaminen juuri oikealle tasolle. Tämähän on meillä yksi ainaisia päänsäryn aiheuttajia. Huolellista työtä!
Efektejä ja vierailevia artisteja
Rojua, vimpaimia ja efektejä riittää joka raidalle. En tosin pidä kikkailevista, ”epätahtiin menevistä riffeistä”, mutta kai se on tyylijuttu. Luulen, että raita 6 jää silti ärsyttämään. Weekndistä ja ASAPista en tiedä mitään. Weeknd laulaa niin korkealta (kuten Antti Tuisku), ettei hänen läsnäolonsa pääse häiritsemään raidalla 2 eli homma kyllä svengaa, katso vaikka itse: (https://www.youtube.com/watch?v=eP4eqhWc7sI). Jos tämä on musiikkipedagogiaa ja tuo hänen kuulijoitaan LDR:n pariin, menköön sitten, kun kaveri niin kovasti yrittää. ASAPin osalla lienee sama tavoite, mutta hänen ja Lanan yhteistyö ei onnistu yhtä hyvin.
Mukana Stevie Nicks!
Stevie Nicksistä sen sijaan tiedän, hieno artisti. Tulee entiset ajat mieleen, se koira tähän varmaan olikin haudattu? Duetto on kaunis, mutta taisin odottaa siltä jotain elämää suurempaa. Kiva silti kuulla Stevien ääntä taas ja mukava sukupolvien välinen kohtaaminen, onhan se hienoa! Jos tämä on musiikkipedagogiaa, jolla ikäisiäni kosiskellaan LDR:n pariin, niin menköön, kun Stevie niin kovasti yrittää. Ei vaineskaan, yksi levyn parhaita raitoja!
Sean Ono Lennon duetoi
Vähän hämäräksi jää Sean Ono Lennonin vierailu. Faijan musa menee kyllä, mutta poika on jäänyt allekirjoittaneelta huomioimatta. Peräkkäisillä raidoilla syntyy kilpailutilanne Stevien kanssa ja voittaja on Stevie. Jos tämä on musiikkipedag…. (vitsi, vitsi).
Todella pitkä ja onnistunut levy
Olihan se sisältö siis kohdallaan, viis kannesta. Vanha Lana on tullut takaisin ja entistä ehopana! Tätä kyllä kannatti odottaa. Entiset on nyt unohdettu ja ei kun uutta kohti. Levy on myös huikean pitkä, peräti 72 minuuttia! Tätä rimaa on vaikea kenenkään ylittää, se voi pysyä ennätyksenä jopa vuosia. Levy on kaikin tavoin tuhtia tavaraa. Uskon, että sitä jaksaa kuunnella pitkään. Raitoja on myös riittävästi, jos jostain ei satu pitämään, jää silti kuunneltavaa.
Suosittelenko sinulle levyn hankkimista?
Ilman muuta! Tämä on ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaita levyjä. Jos et tunne LDR:ää, tällä on helppo aloittaa.
